Kotona sisällä on paljon asioita jotka haluaisi muuttaa nopeasti, vaikka toisaalta hyvä siinä noinkin on asua, mitään ei olisi pakko remontoida. Mutta esteettisesti tietyt asiat pistää silmään, kuten vaikka nämä kaikki erilaiset lattiamateriaalit:

Myös mukavuus sekä käytännöllisyys puuttuvat joistakin huoneista. Esimerkiksi keittiö on varmaan aiemmalle asukkaalle ollut juuri se täydellinen, mutta minä en oikein käsitä niitä kaappiratkaisuja. Ja kylpyhuone/saunassa pääsee kyllä peseytymään mutta jo nyt suihkussakäynti on aika viileä kokemus ja nyt on vasta syyskuu. Pikku vessa yläkerrassa olisi luksusta. Ja, ja, ja....

Ihminen haluaa itselleen talon ja pihan, saakin ne, aivan mahtavat sellaiset. Sitten ihminen alkaa haluta lisää. Ihminen haluaa uusia huonekaluja, puutarhavälineitä, lehtikompostorin, uuden keittiön, vaatehuoneeseen hyllyjä, pyykkitelineen ja ruohonleikkurin.

Lämpökompostorin jo sain. Melkein pussasin sitä kun se eräänä päivänä vaatimattoman vaiteliaana tönötti pihallamme. Odottaen kaikkia ihania biojätteitä.

Mutta kyllä vaan elämä muuttuu. Työkaverini sanoin: ei sitä nykyään (tässä iässä) enää haaveilla uusista korkkareista, vaan kompostoreista.

Uikkarikuvat on jo parin viikon takaa. Mutta jatkuvasti uikkarit parvekkeella saa roikkua, pojat ui ja ui.

Tänään leikkasin huonekaluja paperista mittasuhteessa 1:50 ja sijoittelin niitä ruutupaperiin piirretylle pohjakuvalle. Hyvin mahtuu kaikki, taitaa jäädä pari huonetta kokonaan ilman mööpeleitä, ainakin aluksi. Hankittavien asioiden listasta taitaisi tulla loppumaton, parasta siis olla tekemättä mokomaa listaa. Kai sen sitten ollessa ja asuessa huomaa mitä eniten tarvitsee. Onneksi on myös nettitorit, kirppikset ja kierrätyskeskukset. Niiltä löytyy lähes mitä vaan toisille tarpeetonta, usein ihan pilkkahintaankin.

Kukat ystävältä 18.7. En itse ikinä osta noita kukkia, ja nyt häiritsee ihan hirveästi kun en muista tuon nimeä. Mutta totesin siis että tuohan on kaunis, voisi kimpun ostaa joskus itsekin. Just näin hyvin mä kasvit tunnen ja pian pihan pitäjäksi pitäisi ryhtyä.

.

Nuo tomaatin varsissa olevat karvat on viehättäviä. Kun niitä hipaiseekin, saa sormiinsa tomaatin tuoksun. Kukkia on tullut kovin vähän.

Meillä on talo. Omistamme talon. Ja pihan. Ja siinä pihassa on valtava mänty. Männystä roikkuu keinu.

Aivan uskomaton tunne kävellä tuon talon ja pihan ohi, siellä asuvat vielä toiset ihmiset mutta silti se on meidän. Pääsen laajentamaan tomaattiviljelyksiäni ensi kesänä.

Mitä hittoo

Mitä hittoo se joku on ajatellut joka on keksinyt että talviloma on ansaittu vasta seuraavana talvena siitä kun on ollut oikeutettu täyteen kesälomaan? Selkokielellä: palasin töihin elokuussa 2011, vietän ensimmäistä talvilomaani talvella 2014. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos Matti Pekkanen. Edes.

Tänään kumminkaan en mennyt töihin. Pienimmäinen on lievässä yskätaudissa, nukkuu nyt hieman lämpöisenä noin viiden Myyrä-dvd:n jälkeen. On taas aika bloggauksen ja sellasten puuhien joihin ikinä muulloin ei ole aikaa. Laitan tavaraa nettiin myyntiin, hääpukuni, miehen juhlaliivin, lasten leluja. Varaan kirppispöydän. Otan uusia kuvia asuntoilmoitusta varten. Alkaa huvittaa kun meillä on kaikki myynnissä.

Mietin tätä asuntoa, miten me ei tunnuta pääsevän tästä pois. Mietin Tiuhtin koulunaloitusta, siihen on enää puoli vuotta. Miten se kuuluu järjestää se aloitus, harjoittelu, tulevan kesän lomat, kaikki? Mietin että miksen ryhtynyt vaikka terveydenhoitajaksi, tuntisin tekeväni jotain hyvää.

Olohuoneessa Viuhti kuiskaa: "Äiti minne sää menit, mää heräsin...."

Kivaa tavallista

Tiuhti kysyy päiväkodin portilla: "Äiti mitä ohjelmaa meillä on tälle illalle?". Minä vastaan: "Ihan kuule tavallista iltaohjelmaa, mennään kotiin ja syödään ja sellasta."

Mies ostaa kaupasta kyssäkaalin, on löytänyt sen kuitenkin. Aion tehdä tätä. Tuo myös Tiuhtille uuden upean polkupyörän, ostin sen 50 eurolla nettikirppikseltä. Sitä käydään porukalla ihailemassa varastossa ja pohdiskellaan vaihteiden käytön logiikkaa.

Leivotaan mustikkamuffinsseja, kokeilen myös teeleipiä täältä löytyneellä ohjeella. Niistä tuli liian hyviä, herkullisen juustoisia ja rapeita. Todella helppo ja nopea tehdä. Ainoa pehmeä leipä jota olen pariin viikkoon syönyt. Vatsaystävällinen leipä.

Pojat tiskaavat. Vesi ja saippua roiskuu. Pojat kiillottaa ja hankaa. Puhdasta tulee. "Äiti ei tarvi käyttää pesukonetta, me oltiin tiskikone!"

Tavallisen kiva torstai.

Tämä ihanuus ei ole kirppislöytö vaan Kädentaidot-messuilta ostamani himmeli, tai siis tuulikello kai oikeasti. Ainakin viisi vuotta olen jo ihaillut näitä Jaana Tuomiston taideteoksia ja vihdoin sain ostaa yhden omaksikin. Sitten kun mulla on se unelmien talo, hankin vielä samaa sarjaa kynttiläkruunun keittiönpöydän päälle.

Teippeihinkin vähän hurahdin.

Viikonlopusta muodostuu sitä parempi mitä vähemmän se on suunniteltu

Lauantaina lähdimme pihakirppis/tutkimusretkelle Siuroon (se on siellä Nokian takana). Järvimaisemia, peltoja, peltoja, pikkupispala, kauniita vanhoja taloja, osto- ja myyntiliikekin tuossa kyläkaupan vieressä, puukirkko mäen päällä, kuohuva koski, melukylä. Siurolaisilla oli myös paljon tarpeellista myytävää, huokeisiin hintoihin. Löytyi leluja, liikaakin. Paitoja pojalle, pusero isoäidille, Se Eemeli se Eemeli -kirja, palapeli, koru minulle. Pienen tytön tekemä kortti á 10cnt, oli pakko ostaa, myyntikoju oli niin liikkis.

Illalla mustikkaan ja mansikkaan. Kanttarelliinkin vähän.

Sunnuntaiaamuna siivosin raivona jotta koti näyttäisi houkuttelevalta mahdollisten ostajien silmissä. Sitten pakenimme pyöräillen asuntomessuille. Tiedän ainakin millaisesta kodista en haaveile. Ja hohhoh sitä väenpaljoutta. Mutta pyöräily oli mukavaa, tuplasti kivempaa kahden.

Vaahteramäki on oikeastaan minun unelmakotini. Eemeli meillä jo on.