torstai 16. lokakuuta 2014

Hain äidin vintiltä isän kasviston.




Ajatella että eräänä kesänä, vuonna 1963, isäni on tuskaillut ja keräillyt näitä kasveja Tampereen niityiltä, metsistä ja ojanpohjilta ja nyt vuonna 2014 ne on tässä vielä osittain hyvin säilyneinä kansien sisässä. Kasviston välistä rapisee jonkun kukan siemeniä.





Tein muutamasta sivusta taulun tyhjyyttään ammottavalle ruokailuhuoneen seinälle.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tiikeri-tiistai

06.07 havahdun kesken unen ajatukseen että unohdin illalla ripustaa pyykit kuivumaan ja siellä oli se dinosauruspaita jota Viuhti tarvitsee päiväkodin valokuvauksessa. Hipsin äkkiä kellariin, kaivan vain sen yhden paidan koneesta ja levittelen lämpimän patterin päälle kuivumaan. Palaan sänkyyn.

6.50-7.05 puhelin herättää ja torkutan
Myös miehen puhelin herättelee viiden minuutin välein. Mies valittelee kipeää oloaan eilisen viisaudenhampaiden poiston jäljiltä.

7.06 kuulen Tiuhtin nousevan, menevän alakertaan ja käyvän vessassa

7.15 herään hi-taas-ti. Ulkona hämärä. Mies herättelee Viuhtia, tsekkaan heti silmäni avattuani puhelimella sähköpostin, somet, whatsappit ym, mikä typerä tapa ja addiktio. Kuulen Viuhtin joka-aamuisen kysymyksen onko tänään päiväkotipäivä (on, mies vastaa). Onko tänään mun synttärit (muutama päivä vielä, mies vastaa). Viuhti haluaa että isi kantaa hänet aamuisin alakertaan.


7.26 nousen lopulta ja vien samalla yläkerrasta pojille vaatteet alakertaan. Haen kellarista kuivaushuoneesta sukkia ja kalsareita.

7.30-8.00 pojat katsovat lastenohjelmia ja samalla Tiuhti pukee ja mies pukee Viuhtin (dinosauruspaitakin on onneksi ehtinyt kuivua)
Minä pesen kasvot, hampaat, harjaan tukan, syön kaksi näkkäriä ja juon lasin mehua, tungen makaronilaatikkoa pakasterasiaan. Mies keittää kahvia. Juttelemme samalla miehen kanssa hetken työasioista. Muistutan Tiuhtia että tänään on liikkaa koulussa ja iltapäiväkerhopäivä.



8.10 alamme pukea ulkovaatteita, Viuhti kiukkuaa kuten aina pukiessa napa piiloon, en halua pliissiä(fleecetakkia), sukkalukot, hiha huonosti, haluan leivän mukaan, se pitää paahtaa (ei enää ehdi paahtaa vastaan), kenkä ei mene jalkaan, sukka meni myttyyn, nyt on hanskassa voita (ja niin myös minun takin olkapäässä), ainiin ja haluan vielä jonkun lelun mukaan mutta en sitä eilistä skylanderia se pitää ottaa repusta pois (nyt hermostun että Viuhti nyt riittää nyt täytyy mennä)

8.20 pääsemme lähtemään pihasta. Heitän Viuhtille sisäpiirin vitsin "luisleipää!" ja saan palkkioiksi hymyn.
Mies jää kotiin tekemään töitä, Tiuhtilla alkaa koulu vasta klo 10. Juon kahvin autossa, se on pakko saada koska työpaikan kahvi on kuraa.

8.23 päiväkodilla Viuhti ehtii juuri ja juuri päiväkodin aamupalalle #huonoäiti
Muistutan Viuhtia ja mainitsen tädeille että ruskean svetarin saisi riisua ennen valokuvausta pois mutta pitäkään se vielä aamupalalla jos puuroa tippuisi rinnuksille

8.45 leimaan itseni töihin
Meikkaan vielä nopeasti työpaikan pukkarissa, siihen menee 5 minuuttia. Vaihdan kuulumiset kollegan kanssa. Avaan koneen ja alan lukea sähköposteja samalla kun syön mannafrutin (ah miten terveellistä)

9.00-11 sähköposteja, vastailuja, kyselyjä, puheluja, tarkisteluja, tilauksia

11-11.47 lounas sekä sekalaista keskustelua laihdutuksesta, kansanterveydestä, alkoholismista ym kevyistä aiheista

11.48 - lisää töitä

12.20 kollega tuo suklaata pöydälleni

13.30-14.30 palaveri amerikkalaisen project managerin & saksalaisen konsultin kanssa, pääsin paljon vähemmällä mitä odotin, huh. Kyllä sitten inhoan kaikkia palaveeraamisia.

14.35 kahvia ja lisää tietokoneen naputtelua


17.05 lähden töistä ja suuntaan vauhdilla kohti laattakauppoja.

17.30 käyn kolmessa eri laattamyymälässä/rautakaupassa ja saan mukaani jälleen yhden mallilaatan. Kylpyhuoneen lattialaattojen valinta on osoittautunut vaikeimmaksi tehtäväksi kautta aikojen.



18.15 suuntaan keskustaan tilpehöörikauppaan ostamaan tarvikkeita Viuhtin torstaisia kaverisynttäreitä varten. Hihittelen itsekseni nenän muotoiselle terottimelle muiden hassujen tavaroiden joukossa. Ostan läjän kaikkea. Löydän myös dinosaurustarroja tovin kiertelyn jälkeen kirjakaupasta. Hikeä pukkaa. Seuraavaksi vuorossa ruokakauppa josta lastaan kärryn täydeltä keksejä, karkkeja, jätskiä ja popcornia, niitä synttäreitä varten. Muutaman järkevänkin asian. Unohdun pyykinpesuainehyllylle haistelemaan minkä pesuaineen hajua voisin sietää.



19.30 ajan kotiin ja tuntuu kuin nääntyisin minä hetkenä hyvänsä nälkään, kotona saan Viuhtilta heti ovella halauksen ja ilon kiljahduksia kaikista ostetuista herkuista. Tiuhti mainitsee että jos äiti olisi tullut aikaisemmin kotiin olisi ehditty lukea Harry Potteria. #huonoäiti Ahmin annoksen savulohisalaattia. Kiistelemme miehen kanssa remonttiasioista. Mies lähtee anopilleen suihkuun.



20-21 pojat syövät iltapalaa, juttelemme kaikenlaista samalla kun tiskailen. Laitan pyykkikoneen päälle. Pesen Tiuhtin tukan vessan lavuaarissa (hän on käynyt suihkussa koulussa liikkatunnin jälkeen mutta tukkaa ei ole pesty), leikkaan häneltä kynnet. Samalla huutelen Viuhtille noin 15 kertaa että vaihda yöpuku. Viuhti ei vaihda. Pesen molempien poikien hampaat.

21.15 luen pojille muutaman sivun Tatua ja Patua iltasaduksi,annan suukot ja molemmat nukahtavat melkein heti. Viuhti kuorsaa kovaa. Istun pimeässä poikien huoneessa lukemassa Facebookia.

22-22.30 laitan pyykit kuivumaan, pesen vessan ja myös itseni

22.30 syön vähän jotain iltapalaa ja kirjoitan tätä. Aika rojahtaa rättiväsyneenä sohvalle.

********************************************************************************

 Kaikki päivän aikana otetut kuvat on nopeasti puhelimella nappaistuja tosi ankeita ja suttuisia otoksia.

Tavallinen tiistai -haasteen sen sijaan nappasin Jonnan blogista.



tiistai 30. syyskuuta 2014

Lohdullisia sanoja

Ihan kesken kaiken, tavallisen päivän, saattaa joku ihminen huomaamattaan sanoa asian joka tuo yllättävästi lohtua toiselle. Se saattaa poikia paljon ajattelemisen aihetta tai yhtäkkiä avata ison solmun aivoissa, sellaisen joka on sykerönä tukkinut ajatuksia ja aiheuttanut liikaa negatiivisia tunteita ja ahdistavaa jankutusta pään sisällä.

Sitä huomaa että hei, tuo ihminen sanoi tuosta vain ajattelematta sen enempää asian joka sai minut yhtäkkiä ymmärtämään. Näkemään sen negatiivisen asian positiivisessa valossa. Tai ainakin eri tavalla.


"Ihmisen voimakkaimmat kokemukset elämässä on lapsen syntymä ja vanhempien kuolema."
~työkaveri lounastunnilla kesken täysin ei-syvällisen keskustelun~

"Älä ny mistään kasveista ressaa, talvella ne kaikki menee pois."
~tätini panikoidessani puutarhan rikkaruohoista~

"Tää on kyllä mukava koti, täällä on hyvä olo."
~Viuhti välipalalla~

"Täähän on ihan tällainen ranskalaistyylinen keittiö, vähän pieni ja söpö"
~pikaisesti meillä piipahtanut ystävä valitellessani keittiön erikoista ja sekavaa sisustusta~

"Tän näköistä lapsiperheen kotona kuuluukin olla."
~äitini tuskaillessani sekasotkua kodin joka huoneessa~



Ja tietysti on hyvin, hyvin paljon loukkaavia, sekä tarkoituksella että tarkoituksettomasti, lausuttuja lauseita, joita en ikinä unohda ja jotka kaikuvat lopun elämääni päässäni. Mutta nekin pitäisi vaan avata auki ja heittää roskikseen.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Päivät ja viikot kuluvat vauhdilla. En ole näköjään kirjoittanut tänne 1,5 kuukauteen vaikka monasti olen kyllä kirjoittamista ajatellut. Nytkään ei irtoa päivittelyä ihmeellisempää. Voi voi kun aika juoksee ja taas on syksy jne jne.

Elo- ja syyskuun kuvista löytyy pääasiassa satokuvia.







Meillä alkoi tänään kylpyhuone- ja saunaremontti. Ei suihkua pitkään aikaan kotona. Pinnan venytystä tiedossa.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Sairaanhoitaja sanoi sinulla on pitkät ripset, onko ne omat?

Silmässäni on jotain. Jotain mikä sinne ei kuulu, sen syntysyytä tai käytöstä ei tunneta eikä siihen voida koskea. "Hoitomuoto tuntematon" lukee epikriisissä.

Kaikki alkoi kaiherruksesta silmässä. Entisen piilolinssiaddiktin rutiinitarkastuksessa. "Jokin painaa silmää silmän takana." sanoi ensimmäinen lääkäri ja esitteli oikein hienoja 3D-kuvia joista maallikkokin tajusi että toinen silmä sisältää (sillä hetkellä luumun kokoiselta näyttävän) omituisen värisen möykyn.

Taysin supercoolissa silmäkeskuksessa ravasin huoneesta toiseen ja ensimmäinen lääkäri sanoi: "Ei se ole silmän takana (aivoissa kuten maallikko luulisi koska eihän silmän takan muuta ole, onko?) vaan silmässä, mennäänpä spesialistille"

Spesialisti huokaili ja huokaili, pyysi toisenkin spesialistin viereensä huokailemaan, minä hieroin hikisiä käsiä sylissäni. Sitten spesialisti sanoi : "Täytyy mennä Helsinkiin, kysytään professorilta."

Helsingin hikisen ahtaalla poliklinikalla virolainen poikalääkäri totesi lakonisesti sen mitä ensimmäisessä kappaleessa tässä kirjoitin. "Nähdään puolen vuoden välein, kutsu tulee kotiin, Teidän ei tarvitse tehdä mitään."
Kysyin pitääkö tässä alkaa pelkäämään, tulenko sokeaksi. "Näkö voi vain heiketä, ei sokeutua kokonaan". Revin nyt sitten siitä lauseesta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään kävin optikolla, uudet rillit on saatava tulen sokeaksi tai en. Optikko halusi ottaa silmämunistani kuvia, yritti peitellä innostuneisuuttaan: "....omasta kiinnostuksesta ihan". Minä siihen että eipä siinä mitään, ollaan sitten lääketieteen tai minkälie optikkotieteen koekaniinina. On noita silmiä muutenkin jo kuvattu. Oikein ylpeänä mielessäni kuvittelin optikkonaisen ajattelevan: "..kyllä huomaa että ennenkin on näitä silmänpohjia kuvattu kun yhtään ei ripsi räpsähdä..." Miten hölmöjä tuollaisessa tilanteessa tulee ajatelleeksi. Ajattelin myös että miksi optikoilla on valkoiset takit, sekoittuu pian lääkäreihin.

Ja mitään pahaa en nyt tällä halua optikkonaisesta sanoa, hyvää palvelua sain.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nyt kirjoitin tämän tänne. Mietin että uskallanko, mutta sitten että miksen. En kovasti halua puhua tästä. Tulee olo että kuulija kokee ettei minulla nykypäivänä ole mitään positiivista sanottavaa. Eikö se nyt ikinä lakkaa valittamasta.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------
On päiviä kun ajattelen täytyy katsoa lapsia tarkasti, painaa hyvin mieleen miltä näyttävät jos en kohta heitä näe. Kaiken muun muistan mutta lapset kasvaa ja muuttuu. Mutta enemmän kuitenkin on päiviä kun en vaan halua ajatella, en halua tietää. Helvettiin 3D:t, silmänpohjakuvauskamerat, ultraäänet ja laajennustipat. Sitten kun ääneen ajattelen jonkun kanssa, totean onneksi ihmisellä on melkein kaikkea kaksi, muun muassa silmiä. Ja miten jollain on paljon pahemmin. Ja sitten on päiviä kun ajattelen aiheuttaneeni tämän itse kunen juo vettä tarpeeksi, kunolen ollut liian negatiivinen, kunolen luottanut liikaa elämään.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ripset on omat. Ja se oli mieshoitaja.

Kasvihuonemeditaatio

Kasvihuone on tähän aikaan kesästä puhdasta meditointitilaa. Siellä on helppo hengittää, kuuluu vain kasvien kasvun suhina ja mehiläisen pörinä. Kastelen 30-asteisella vedellä, kurkuille kannullinen per nokka. Kieputtelen nuo hassut kiemuraiset haitulat oikeaan suuntaan, ne on kuin korkkiruuvikiharoita, tosi vahvoja.











keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Aloitin kesäloman. Eilen satoi räntää.

Lomaksi olisi paljon rästitehtäviä, sellaisia mukavia joita ei ole ehtinyt tehdä mutta kun niille on aikaa, tulee hyvä mieli. Kuten uusien verhojen ripustaminen. Tai valokuvakansion täyttäminen.


Loman aluksi olen nyhtänyt, kitkenyt ja repinyt puutarhassa rikkaruohoja. Se ei ole suuremmin mieltä ylentävää, yhden kohdan kun saa puhtaaksi on sillä välin toiseen kohtaan kasvanut niitty. Toivottavasti osaan joskus puutarhassani katsoa sormien lävitse kaikkea rehottavaa ja tehtävää. Nyt vielä en osaa, näen vain tekemättömät työt.


Lomalla olisi mukava päästä myös matkustamaan. Sekin asia on vielä vaiheessa.

Kuvat on taas satunnaisia otoksia jotka löysin puhelimestani. Aika sekalainen ajatusten suma tämäkin kirjoitus.






lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuun kuvia. FMSphotoaday -haasteeseen otettuja.

8.5. Blue
Sininen on pilleri jonka otan joka aamu huhti-toukokuussa. Toivottavasti pian pääsen pilleristä eroon.

10.5. In the garden
Raparperi rakas
Se ei vaadi yhtikäs mitään.

21.5. Card
Kortti päiväkodin tädeille kevätjuhlaan mennessä.

22.5. Free
Varpaiden vapaus

23.5. Black + white
Koivu rakas (kun lakkaa pölyttämästä).

27.5. Meal

29.5.Negative space
Kasvihuoneessa on ruukuissa yrttejä. Mullassa pari paleltunutta (?) kurkkua ja kitukasvuista tomaattia. Tää ei ole nyt mennyt kuin haaveissa oli, mutta ehkä siellä jotain vielä kasvaa. Katossa siellä kiemurtelee jo valtava viiniköynnös. Se ainoastaan ei ole minun kasvattamani. Tein verhot kasvihuoneen paahteiselle puolelle harsokankaasta. Sekin vaati hyvin paljon ponnisteluja. 
Yritän nyt kuitenkin ajatella positiivisesti, yritän torjua päässäni pyörivät to do-pihatöiden luoman ahdistuksen ja keskittyä sellaisiin ajatuksiin kuin: "Minä olen onnekas, minulla on kasvihuone, ryytimaa ja oma piha."

30.5. Sideview
Minulle on vuosia sitten sanottu että minulla on voimakas nenä. En pitänyt siitä kommentista.

31.5. Sunset
klo 22.45



Tämä oli todella hauska kuvaushaaste, harkitsen huomiseen saakka jatkanko kesäkuussa, mutta vähemmän julkisesti kuin toukokuussa.