Ekopohdiskelua

Ekovuosi Manhattanilla on ollut hauskaa tekstiä lukea ja antaa samalla uusia näkökulmia. Kirjassa siis kolmihenkinen newyorkilaisperhe alkaa vuoden kestävän kokeilun - miten elää mahdollisimman päästöttömästi? Mutta miksi kirjassa pitää olla noita laatikoita tekstin seassa, miksi niitä kutsutaankin? Ne häiritsevät lukemistani, pomppaavat liikaa silmille ja tavallaan vähättelevät lukijan omaa kykyä poimia tekstistä punainen lanka.


En ole tullut ajatelleeksikaan miten älytöntä onkaan että melkein kaikki kertakäyttöinen tehdään kaikkein kestävimmästä materiaalista, muovista joka säilyy vuosikymmeniä. Kuulemma se moninkertaisesti Amerikan kokoinen muovilautta joka Atlantilla kelluu, muodostuu suurimmaksi osaksi muovipusseista ja -pulloista. Itse pyrin mahdollisimman usein ottamaan kauppaan mukaan kangaskassit, mutta kertoisiko joku fiksumpi millä roskat kiikutettaisiin ulos jos muovikasseja ei ostaisi lainkaan?

Ekoteko tai ei, olen päättänyt olla ostamatta yhtäkään uutta rättiä vaatekaappiin roikkumaan loppuvuonna. Lupasin näin miehelleni - vaikkei hän vaateostoksistani ole valittanutkaan - kun sain haaveilemani kalliin kamerani. Vaateboikotti liittyy siis enemmän huonoon omaantuntoon kaikista niistä turhista vaatteista kaapeissani ja rahansäästöön kuin ekologisuuteen. Lastenvaatteet eivät ole pannassa mutta pyrin niitäkin ostaessa käyttämään enemmän harkintaa.

Kirppisvaateostokset sen sijaan onkin vähän kinkkisempi juttu....mietin vielä. Kirppiksiltäkin tulee kyllä paljon ostettua turhaa koska ne on niin halpoja ja olevinaan sallitumpia kun ne on jo kierrätettyjä. Mutta kuinkahan paljon ihmiset nykyään ostaa jotain henneshelpiksia kertakäyttöön myydäkseen ne jollekin toiselle kirpulla? Ostopäätöksen tekeminen kirppiksellä ainakin itselläni on paljon helpompi kuin tavallisissa kaupoissa, en ikinä edes kokeile vaatteita ja usein ne eivät sitten istukaan päälleni. Sitten myyn ne taas jollekulle kirppiksellä, jos vielä kelpaavat.

Toinen ekotekoni (sekin päätös enemmän mukavuus- kuin ekosyistä) tällä viikolla liittyy yhteen kuppiin. Enempää en kerro kun ei tiedä kuka tätä lukee.

Onnistuiskohan jos päättäisi loppuvuoden tehdä joka viikko jonkun ekoteon?

Olen lukenut siis tuota jenkkiekoilukirjaa vasta alle puolet mutta siinä on tullut paljon vastaan ihan järkevää asiaa. Se kyseenalaistaa nykymaailmassa normeiksi muuttuneet hullutukset. Että on muka normaalimpaa ajaa pitkän työpäivän jälkeen autolla toiselle puolelle kaupunkia juoksemaan juoksumatolle kuin vaikka kävelisi tai pyöräilisi työmatkansa. Paljon kirjassa on myös asioita jotka liittyvät nimenomaan New Yorkiin tai USA:han, mutta eivät kuulu joka päivä ainakaan minun elämääni. Kirjan perhe ei esimerkiksi laita ruokaa vaan tilaa joka ilta ruoan kotiin, syö aamiaiset kahviloissa ja juo kahvinsa kertakäyttömukeista matkalla johonkin.

Kirjailija myös huomaa pian ekokuurinsa aloitettuaan miten turhan kiireiseksi me teemme itsemme. Miten elämä menee ohi oravanpyörässä tehdessä rahaa jotta saisimme paremman elämän uusilla tavaroilla. Tämä kohta piti ihan kirjoittaa ylös:

"Eräänä toisena päivänä suunnittelin vieväni Isabellan (tytär) puistoon. Hän taapersi vierelläni jalkakäytävällä. Emme olleet kulkeneet puoltakaan korttelia, kun hän pysähtyi leikkimään pienellä ketjulla, joka roikkui vesipostista.--- Yritin hoputtaa häntä, jotta pääsisimme puistoon.

Hän alkoi itkeä.

Annoi periksi ja hän palasi ketjun luo tökkien sitä kärsivällisesti ja katsellen sen heilumista edestakaisin, kunnes se pysähtyi, ja tökkien sitä jälleen. Halusin kiiruhtaa puistoon, jotta voisimme alkaa pitää hauskaa. Minulta vei ikuisuuden nähdä, että Isabellalla oli jo hauskaa.

Minkä ikäisenä aloin ajatella, että se, minne olin menossa, oli tärkeämpää kuin se, missä jo olin? Milloin aloin uskoa, että tärkein asia siinä, mitä olin tekemässä, oli saada se päätökseen? Osata elää ei ole jotain, mitä meidän on opetettava lapsille. Osata elää on jotain, mitä meidän pitää varoa ottamasta heiltä pois."

Ote kirjasta Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla

PS Blogissani on tänä kesänä vaan kuvia jaloista. Pahoitteluni.

Helteessä

Nyt on meikäläisenkin helleraja tullut vastaan. Erityisen tukalaksi tunnelma on kiristynyt Tiuhtin sairastaessa kuumeisena, flunssaisena, silmä tulehtuneena. Tai ainakin äidillä on tukala tunnelma kun täytyy pysytellä sisätiloissa ja pienempi roikkuu nihkeänkiukkuisena vuorotellen jokaisen lahkeessa (tai oikeastaan ihossa kun lahkeita ei nyt ole). Ruoanlaitto ja siivous ei huvita. Miehen kanssa on vuoroteltu tänään, hän pääsi vilvottelemaan ruokakauppaan Viuhtin kanssa, itse istuskelin iltapäivällä pihalla kirjan kanssa ja totesin sisällä sittenkin olevan nyt viileämpi.

Illalla vilvotellaan Viuhtin kanssa vesivadin äärellä läiskytellen joko parvekkeella tai kylppärissä. Pikkuinen on nyt yhä useammin noussut seisomaan ilman tukea, ihan vahingossa kun on jotain jännää, kuten vesipalju tai imuri vieressä. Tänäänkin vettä loiskutellessa nousi kymmeniä kertoja alhaalta sammakkokyykystä suorin jaloin seisomaan. Tasapaino pysyy aika hyvin kunhan asento on leveä kuin hevikitaristilla. Ja äänet on myös kuin norjalaisella solistilla. Tiuhti ei muistaakseni näin noussut seisomaan. Kulki vain puita pitkin kunnes puoli vuotta siten liikuttuaan uskalsi irrottaa ja lähti kävelemään.

Viime vuonna aika näihin aikoihin istuin tuossa samassa mekossa pihalla kutomassa sukkaa. Pallomaha mekon alla. Nyt se pallero nukkuu vaunuissa samalla pihalla ja minä näytän edelleen raskaana olevalta mekossani.

Torimuija

Olin eilen Tammelan torilla kirppismyyjänä. Herätys 04.45, mukana kolme kassia sekalaista tavaraa, muun muassa nämä haarukat, veitset ja lusikat.

Vaikka päivän rahallinen saldo olikin melko naurettava minulla (äiti sen sijaan teki hyvän tilin vanhoilla astioillaan), sainpa hauskan kokemuksen. Hikistä hommaahan se on seistä kahdeksan tuntia 30 asteen helteessä torilla, mutta muistin juoda ja olla aurinkovarjon alla riittävästi. Pisteet muuten kotiin kaupungille torin uudesta vessasta joka oli myös kokemus sinänsä. Varmasti siistein ikinä näkemäni yleinen vessa, eikä edes maksanut mitään.

Torilla oli letkeä meininki jos ei nyt lasketa yhtä rutkuttavaa vakiojobbaria jonka mielestä myymämme astiat oli ihan törkeän kalliita ja joka halusi muutamaan kertaan asiasta meille tulla erikseen huomauttamaan. Naapurimyyjien kanssa tuli jutusteltua koko päivä ja tietty kauppojakin tehtyä. Viereisestä pöydästä ostin 80 sentillä Siri Hustvedtin Lumouksen ja parin rivin päästä kaksi paitaa 1,5 eurolla. Selailin naapurimyyjän hyvinvointiaiheista kirjaa, mutta päätin olla ostamatta enää mitään. Iltapäivällä myyjä kiikutti kirjan minulle "ole hyvä, se on sinun" kerätessään tavaroitaan pois.

Äiti sitä paitsi sai niistä "ökyhintaisista" Maija-kupeistaan ja Pekka-lautasistaan sen mitä pyysikin. Ja nuo kuvan kilkuttimet lähti 5 euron hintaan.

Lomatekstari

Käytiin Hesassa Luonnontieteellisessä museossa äiti-poika-reissulla sekä Suomenlinnassa, Tiuhti oli innoissaan kummastakin sekä ratikasta, metrosta ja yöpymispaikan koiruustuttavuudesta. Viuhti pitää kovaa "puhetta" ja murisee ja on ihanan hyväntuulinen vaikka hampaita puhkeaa kuin sieniä sateella. Kerään myytävää kamaa kaapeista ja toivon huomiseksi hyvää keliä Tammelan torille.

Riikka se

.....testailee uutta kameraa lallallallallaa eikä ehdi looomallaaa bloogaataaaa.....lallallallalllaaaaaaaa....

Rannalle

Kassiin pakataan pyyhkeet, uikkarit, aurinkorasvaa, kolmet lasit, kellukkeet, kolme vesipulloa, vaihtelevasti eväitä, lehti luettavaksi, avaimet ja puhelin. Tiuhti muistuttaa: "ota sitten lompakko mukaan" (rannalla on kioski). Vaunujen alle tungetaan iso viltti narulta, uimarengas, hiekkaämpäri ja -lapio. Alakerran seitsemänkymppinen täti on ollut lakkoja poimimassa ja uponnut hetteeseen reittä myöten. Ihmettelen mistä täältä niitä löytää.

Kävellään noin 100 metriä mäkeä alas. Etsitään hyvä paikka läheltä vettä. Pienin nukkumaan varjoon, isompi kovaa vauhtia veteen. Katsastetaan onko tuttuja, Tiuhtilla on jo joku leikkikaveri. Ne kantaa vettä ja yrittää saada sitä pysymään rannalla, leikkii tulipalon sammuttamista. Sitten renkaalla uimaan. Lehti jää lukematta kun pidän silmällä innokasta uimarengasuimaria ja välillä vilkuilen koivujen alle että vaunut on varmasti paikallaan.

Puolen päivän aikaan rannalla kiirii suusta suuhun huudot: "Kioski on auki!" Syödään hodarit, toiseen pelkkä ketsuppi, toinen kaikilla mausteilla. En jaksa laittaa ruokaa. Lupaan vielä jäätelöt iltapäivällä. Tiuhtia ei meinaa saada vedestä pois. Nyt on niin lämmintä ettei hampaat ala kalista missään vaiheessa.

Iltapäivällä samat kuviot. Eväinä voileipää, kurkkua ja mangoa (mansikkakuvat viime viikolta). Pääsen itsekin uimaan kun mies tulee töistä.

100 asiaa minusta

1. Kirjahyllyssäni on enemmän lukemattomia kuin luettuja kirjoja. Jonain päivänä aion pystyä sanomaan lukeneeni ne kaikki.

2. Haluaisin lukea paljon enemmän kuin nyt on aikaa ja virkeyttä, mutta aikansa kutakin. Joskus ehdin.

3. Ala-asteikäisenä luin ihan hirveästi.

4. Suosikkejani olivat Astrid Lindgrenin Ronja, Katto-Kassinen, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjat sekä Enid Blytonin Viisikot.

5. Opin lukemaan aika aikaisin ja siksi olin kuulemma ekalla luokalla pettynyt kouluun ja tylsistynyt.

6. Pidin kynää niin oudosti että jouduin "tukiopetukseen". Pidän kynää edelleen yhtä hassusti.


8. Olen tyypillinen kalat. Nautiskelija, omaa rauhaa usein kaipaava, haahuileva mietiskelijä.

9. Haluaisin teettää tähtikarttani ja saada tulkinnan siitä.

10. Tapasin mieheni 15-vuotiaana Hämeenkadulla aika lähellä Napparin kulmaa.

11. Huomaan kotikaupunkini muuttuvan sitä rakkaammaksi mitä vanhemmaksi tulen.

12. En voisi kuvitella asuvani kotikaupungista 100 kilometriä kauempana (sekin on jo liikaa), mutta toivoisin pääseväni lyhyeksi aikaa asumaan vielä joskus eri maassa.

13. Lähes kaikki sukulaisemmekin asuvat lähellä.

14. Tykkään tosi paljon saada yövieraita, meillä on niitä vain ehkä kerran-kaksi vuodessa.


15. Elämäni vahvin kokemus on ollut esikoisen syntymä. Raskas kokemus jota vaalin ikuisesti sydämessäni.

16. En edelleenkään meinaa uskoa että olen synnyttänyt kaksi lasta, pusertanut itsestäni ulos 3,7-kiloiset ja 4,5-kiloiset ihanat pojat.

17. Olen aika ylpeä tästä saavutuksestani.

18. Haaveilen salaa iltatähdestä vaikka järki panee hanttiin.

19. Olen harrastanut suunnistusta ja olin siinä tosi huono koska suuntavaistoa ei ole.

20. En osaa sukeltaa pää edellä, enkä kroolata.

21. Olen perinyt isältäni ruumiinrakenteeni.

22. Olen perinyt mummiltani huonon näön.

23. Olen perinyt äidiltäni kaiken muun.

24. Vihaan suuresti silmälaseja, jotka sain 8-vuotiaana.

25. Piilolinssejä vihaan vähän vähemmän.

26. Tahdon uudet silmät.

27. Jälkeenpäin ajatellen, luulen juuri silmälasien aiheuttaneen huonon itsetunnon. Koin olevani ruma rillipiru. Sinänsä piilolinssit pelastivat jotain.

28. Rippileirillä yksi poika sanoi minua nätiksi. Epäilen vieläkin vähän sen olleen vitsi.



29. Harmittelen usein katkenneita ystävyyssuhteita. Luulen menettäneeni niiden myötä paljon.

30. En osaa ystävystyä helposti. Opettelen olemaan avoimempi ja lähestymään ihmisiä aktiivisemmin.

31. Väitän olevani realisti, en pessimisti.

32. Ehdottomasti en ole optimisti (melkein kirjoitin posivisti).

33. Keksin esikoiseni nimen jo 16-vuotiaana ja se onneksi sopi miehellekin hyvin.

34. Kuopuksen nimeä arvoimme melkein kastepäivään saakka.

35. Moni sanoo kuopuksen nimen sopivan hänelle kuin nenä päähän.

36. En pysty juomaan kaakaota.

37. Minulla on viisi serkkua, kaikki tyttöjä. En ole ikäeron vuoksi läheinen heistä kenenkään kanssa vaikka joku olisi voinut olla hyvä siskonkorvike.

38. Onneksi olen muuten saanut pari varasiskoa. Heistä pidän kiinni.

39. Olen lähes absolutisti. Jo lasillinen nousee päähän.

40. Join varmaan teininä tarpeekseni.

41. Maistoin alkoholia ensimmäisen kerran kuudennen luokan kevätjuhlien jälkeen, kasilla olin kännissä joka viikonloppu.

42. Suomalainen kännäyskulttuuri ahdistaa ja hävettää minua.

43. En ole joutunut kokemaan alkoholin väärinkäyttöä kotonani.

44. Muutenkin lapsuuteni oli erittäin tasainen ja turvallinen.


45. Olen ärtyisä ja epäsosiaalinen aamuisin. Tarvitsisin kaksi tuntia hiljaisuutta ja hitautta mutta minulle höpötetään ja esitetään vaikeita kysymyksiä heti kun herään. Murahtelen vastauksiksi.

46. Haaveilen uran vaihdoksesta.

47. Haluan tuntea tekeväni jotain tärkeää ja viihtyä työssäni.

48. Työvoimatoimiston urasuunnitteluohjelma antoi vastaukseksi saman ammatin josta olen haaveillut.

49. Valitettavasti minulla ei taida siihen olla rahkeita.

50. Ammatinvaihdoshaaveen aion joka tapauksessa toteuttaa.


51. Kävelytyyliäni kommetoitiin ja imitoitiin nuorempana ilkeään sävyyn. Mieheni on sanonut että nykyään kävelen eri tavalla.

52. Olen tainnut muuttaa kävelytyyliäni alitajuisesti tai sitten olen joko fyysisesti tai henkisesti muuttunut paljon.

53. Tunnen todella usein että ongelmani ovat huvittavan pieniä.

54. En ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella.

55. Enkä Lapissa.

56. Sata asiaa itsestä onkin aika haastavaa keksiä. Tunnen jo nyt tekstin liian itsekeskeiseksi.

57. Odotan ihan innolla huomista päivää ja hyvän ystävän synttäreitä ja vapaailtaa sekä -yötä lapsista.

58. Opettelen elämään hetkessä.

59. Olen mielestäni oppinutkin jo vähän.

60. Elän kuitenkin liian paljon tulevassa, en ikinä menneessä.

61. Kivaa on silloin kun on jotain mitä odottaa.

62. Tällä hetkellä elämä on oikein hyvä.

63. Tiedostan viettäväni nyt parhaimpia vuosia ja sen etten arvosta niitä tarpeeksi.

64. Toisaalta uskon nauttivani täysin rinnoin keski-ikäisyydestä (vapaudesta?).


65. Rahankäyttöni on höllentynyt liikaa.

66. Jännitän jatkuvasti miten pärjäämme rahallisesti tulevan puoli vuotta.

67. Kerron kaiken miehelleni ja uskon hänen kertovan minulle kaiken.

68. Olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä.

69. Olen usein hänelle myös ilkeä.

70. Jos hän sanoo minulle ilkeästi, loukkaannun verisesti koska se on niin harvinaista.

71. Ärsyynnyn jos keskustellessa vastapuoli ei kuuntele. Vaikka kyse olisi kevyestä jutustelusta.

72. Perheessämme taitaa olla aika erikoinen tapa kommunikoida.

73. Äksyilemme ja tuhahtelemme toisillemme aika paljon mutta kukaan ei niistä oikeasti loukkaannu.

74. Tulkitsemme toisiamme pitkälti rivien välistä.

75. Tämä omaksumani kommunikointitapa on aiheuttanut ristiriitoja perheen ulkopuolisten kanssa.

76. Tarvittaessa osaan olla erittäin korrekti. Mutta virallisuuden hävitessä saatan töksäytellä liian herkästi.

77. Olin kuulemma vakava lapsi joka muuttui huumorintajuisemmaksi aikuisena.

78. Oma tulkintani on että oli pikkuvanha.

79. Äitini serkku on katkerana kertonut minun "vaihtaneen 3-vuotiaana pikkuveljen vaipatkin" kun omat saman ikäiset lapsensa olivat villimpiä tapauksia. Tarinassa on vähän liiottelun makua.

80. Mummini kertoi minun menneen 4-vuotiaana yksin kirjastoautolle hänen katsellessa 7. kerroksen parvekkeelta.

81. Olen harrastanut astangajoogaa, latinotansseja, kuviskerhoa, taitoluistelua, kokkikerhoa, jumpassa käyntiä, postimerkkeilyä, kirjeenvaihtoa, sulkapalloa, kuntosalilla käyntiä ja pilatesta.

82. Olen kaksinaamainen ekoilija.

83. Lajittelen kaiken mahdollisen jätteen ja kierrätän.

84. Ajan autolla kun voisi käyttää julkisia tai polkupyörää.

85. Ostan luomua kun se ei ole kallista.

86. Suosin luonnonkosmetiikkaa.

87. Nautin pitkiä kuumia suihkuja.

88. Säästän kaiken pakkausmateriaalin ja käytän uudelleen.

89. Kuskaamme äitini kanssa samoja lahjakasseja edestakaisin.

90. Puren hampaita yhteen stressaantuneena.

91. Minulla ei ole ikinä ollut reikiä hampaissa.

92. Syyskuussa poistetaan suustani ensimmäinen viisaudenhammas ja se pelottaa.

93. Kaikki maitohampaani jouduttiin repimään hammaslääkärissä kun niissä oli niin pitkät juuret.

94. Napani on vieläkin nurinpäin eikä näytä palautuvan.

95. Bikiniajat on ohi.

96. Kun lapset on ilman vaatteita, ne on nakunapellejä.


97. Meillä on aika paljon muitakin omia kodin sisäisiä sanoja ja sanontoja.

98. Minulla on aina nälkä.

99. En kieltäydy melkein koskaan makeista herkuista.

100. En tykkää enää sipseistä.

100+1 Aina olisi vielä joku asia sanomatta eikä tätä voi päättää kirjoitusta sipseihin.

13 minuuttia pääni sisällä

22.23 Olisi ollut kivempi tehdä tämä päivällä.
22.24 Toisaalta nyt voi tulla vähän henkevämpiä ajatuksia eikä kukaan häiritse.
22.25 Parveke on täynnä kuivuvia rantapyyhkeitä ja uikkareita.
22.26 Mitä söis seuraavaks? Ei toi tomaatti ja mozzarella ihan täyttänyt.
22.27 Mies rapisteli keittiössä ja tulee nyt olkkariin suu täynnä jotain.
22.28 Ei vitsi en vieläkään oo ehtinyt etsiä sitä lappua jolla saa ilmaisen pyörän huollon että voisi hakea pyörän sieltä huollosta ja polkea kotiin että voi polkea sillä lauantaina kaverin 30-vee kekkereille. En varmana maksa 70 euroa kun se lappu on täällä jossain!
22.29 Täytyy muistaa ostaa kortti huomenna.
22.30 Kamalan kuivat kantapäät, ei jaksa tehdä niille mitään.
22.31 Tuli varmaan kielioppivirhe tuohon kun en osaa kirjoittaa 30-vee kekkereitä.
22.32 Nyt se levittää sanomalehden lattialle. Miks?
22.33 Taru varmaan tietää kuinka toi kuuluis kirjottaa oikein.
22.34 Täytyis venytellä. Eilinen kuntosali tuntuu käsivarsissa. Oli kyllä ihan hullua huhkia zumbassa tänään 30 asteen helteessä. Mutta hauskaa oli (myös puiston pultsareilla)! Kotimatkalla melkein pyörryin.
22.35 "Juu, lähetin" vastaan miehen kysymykseen.
22.36 Pää on tyhjä.

PS Matkin Jonnaa, joka sai tähän idean jostain muualta.

Tiuhti on päättänyt antaa minulle joka päivä kukan. Kun lähdetään ulos, hän saa mennä pihaan odottamaan kunnes me muut ollaan valmiita. Kun tulen ulos Viuhtin kanssa, ojennetaan kukka minulle hymyssä suin. Yksi ilta tuli hätä juuri ennen nukkumaan menoa: "Äiti! En antanut sulle tänään kukkaa!" Sanoin että ei se mitään, anna huomenna kaksi. Sain kaksi kukkaa seuraavana aamuna.

Tiuhtin eka sana oli kukka. Tiuhti osoitteli asioita ympärillään ja kaikki oli kukkia. Kun oli syöty, sanottiin kikka! eli kiitos!

Vähän käy sääliksi tuo hevosmuurahainen ötökkälaatikossa, mutta siellä se vaan porskuttaa, kolmatta päivää. Laatikon lisäksi puinen miekka on nyt mieluisin leikkikalu.

Epäsatunnaisia asioita - olohuone