Isoveljistä

No nyt se vauva on jo niin iso että menee puita pitkin, ylemmäs ja ylemmäs yrittää. Viimeisen kahden viikon aikana kehitys on ollut aivan uskomaton. Vielä maaliskuun alussa hän vaan lattialla kölli ja vähän kieriskeli. Nyt vetää käsien varassa itseään lattiasta ilmaan. Joka päivä tulee lisää tasapainoa, vähän kolhujakin, mutta se ei yhtään tahtia hidasta.

Viime viikolla kuitenkin pieni malttoi ihan rauhassa katsella vieressä kun Tiuhti teki läksyjään lattialla. Ei yrittänytkään koskea koulukirjoihin. Ihan kuin olisi ymmärtänyt kun isoveli sanoi ylpeänä pehmeällä äänellä: "Näihin et saakaan koskea, nää on mun tärkeitä koulutavaroita, sää saat tälläsiä sitten kanssa kun oot iso poika".

Viikottain, ellei jopa päivittäin Tiuhtiin, 9-vuotta, iskee hellyydenkohtaus ja hän sanoo: "Onneksi meille syntyi Touho. Se on niin söpö ja pehmee. Kiva kun meille tuli vielä yksi lapsi."

Viuhti tuntuu nyt hieman olevan huolissaan omien tavaroidensa kohtalosta, hyvin nopeasti vetää omat legolehtensä ynnä muut turvaan kun konttaaja lähestyy. Olen sittenkin tainnut saada aika hyvin iskostettua hänelle että alakertaan ei enää tuoda pieniä tavaroita jotka voisivat mennä pienen suuhun.  Harvemmin niitä enää alas kulkeutuu, vaikka luulin että se on mahdotonta.

Eräänä iltana tässä luettiin iltasaduksi Viuhtin kanssa iki-ihana Sanna ja pikkuveli -kirja josta on tullut Viuhtin yksi suosikeista. Mä niin muistan miten itse olen lukenut kirjaa monen monta kertaa,kaikki kuvatkin on niin tuttuja että mun on täytynyt niitä tarkkaan katsoa.

Kirjassa päähenkilö Sanna on ajoittain vähän mustasukkainen uudesta perheenjäsenestä:
"Sanna ei pidä siitä että äiti syöttää pikkuveljeä. Silloin hän tahtoisi antaa pikkuveljen pois jollekin vieraalle tädille. 
Sanna haluaisi muuttua itse taas vauvaksi. Silloin äiti hoitaisi häntä eikä pikkuveljeä olisi olemassakaan."
Viuhti pohdiskeli: "Kyllä määkin haluaisin olla vielä vauva ja olla sun sylissä, mutta en mää haluais silti Touhoa menettää." Aika ihanasti sanottu.

Joulu on taas....tai siis oli

Pari vuotta sitten 6-vuotias Tiuhti urakoi ja taiteili yhteensä 27 korttia.

Tänä vuonna urakka puolitettiin kun Viuhtikin osallistui joulutervehdysten luomiseen. Ostin nipun eri värisiä pahveja, annoin ne pojille ja sanoin "piirtäkää jouluun liittyviä juttuja".

Pienempi piirtäjä tuotti joulukuvia sellaiseen tahtiin ja intoa puhkuen että olisi varmasti saanut yksinään aikaiseksi vähintäänkin kolmekymmentä korttia. Ja osa aiheista oli mitä erikoisimpia, kuten "Kynttilä jota sytytetään sytkärillä" tai "Lumipallo. Pelkkä lumipallo."

Isommasta on tullut kovin kriittinen: "Voi ei, tää poro meni ihan pieleen". "No niin nyt tää ei näytä yhtään tontulta." Ja mökötystä päälle.

Ongelmalliseksi itselleni koitui jälleen se että en olisi raaskinut lähettää kortteja pois.

Tiikeri-tiistai

06.07 havahdun kesken unen ajatukseen että unohdin illalla ripustaa pyykit kuivumaan ja siellä oli se dinosauruspaita jota Viuhti tarvitsee päiväkodin valokuvauksessa. Hipsin äkkiä kellariin, kaivan vain sen yhden paidan koneesta ja levittelen lämpimän patterin päälle kuivumaan. Palaan sänkyyn.

6.50-7.05 puhelin herättää ja torkutan
Myös miehen puhelin herättelee viiden minuutin välein. Mies valittelee kipeää oloaan eilisen viisaudenhampaiden poiston jäljiltä.

7.06 kuulen Tiuhtin nousevan, menevän alakertaan ja käyvän vessassa

7.15 herään hi-taas-ti. Ulkona hämärä. Mies herättelee Viuhtia, tsekkaan heti silmäni avattuani puhelimella sähköpostin, somet, whatsappit ym, mikä typerä tapa ja addiktio. Kuulen Viuhtin joka-aamuisen kysymyksen onko tänään päiväkotipäivä (on, mies vastaa). Onko tänään mun synttärit (muutama päivä vielä, mies vastaa). Viuhti haluaa että isi kantaa hänet aamuisin alakertaan.

7.26 nousen lopulta ja vien samalla yläkerrasta pojille vaatteet alakertaan. Haen kellarista kuivaushuoneesta sukkia ja kalsareita.

7.30-8.00 pojat katsovat lastenohjelmia ja samalla Tiuhti pukee ja mies pukee Viuhtin (dinosauruspaitakin on onneksi ehtinyt kuivua)
Minä pesen kasvot, hampaat, harjaan tukan, syön kaksi näkkäriä ja juon lasin mehua, tungen makaronilaatikkoa pakasterasiaan. Mies keittää kahvia. Juttelemme samalla miehen kanssa hetken työasioista. Muistutan Tiuhtia että tänään on liikkaa koulussa ja iltapäiväkerhopäivä.

8.10 alamme pukea ulkovaatteita, Viuhti kiukkuaa kuten aina pukiessa napa piiloon, en halua pliissiä(fleecetakkia), sukkalukot, hiha huonosti, haluan leivän mukaan, se pitää paahtaa (ei enää ehdi paahtaa vastaan), kenkä ei mene jalkaan, sukka meni myttyyn, nyt on hanskassa voita (ja niin myös minun takin olkapäässä), ainiin ja haluan vielä jonkun lelun mukaan mutta en sitä eilistä skylanderia se pitää ottaa repusta pois (nyt hermostun että Viuhti nyt riittää nyt täytyy mennä)

8.20 pääsemme lähtemään pihasta. Heitän Viuhtille sisäpiirin vitsin "luisleipää!" ja saan palkkioiksi hymyn.
Mies jää kotiin tekemään töitä, Tiuhtilla alkaa koulu vasta klo 10. Juon kahvin autossa, se on pakko saada koska työpaikan kahvi on kuraa.

8.23 päiväkodilla Viuhti ehtii juuri ja juuri päiväkodin aamupalalle #huonoäiti
Muistutan Viuhtia ja mainitsen tädeille että ruskean svetarin saisi riisua ennen valokuvausta pois mutta pitäkään se vielä aamupalalla jos puuroa tippuisi rinnuksille

8.45 leimaan itseni töihin
Meikkaan vielä nopeasti työpaikan pukkarissa, siihen menee 5 minuuttia. Vaihdan kuulumiset kollegan kanssa. Avaan koneen ja alan lukea sähköposteja samalla kun syön mannafrutin (ah miten terveellistä)

9.00-11 sähköposteja, vastailuja, kyselyjä, puheluja, tarkisteluja, tilauksia

11-11.47 lounas sekä sekalaista keskustelua laihdutuksesta, kansanterveydestä, alkoholismista ym kevyistä aiheista

11.48 - lisää töitä

12.20 kollega tuo suklaata pöydälleni

13.30-14.30 palaveri amerikkalaisen project managerin & saksalaisen konsultin kanssa, pääsin paljon vähemmällä mitä odotin, huh. Kyllä sitten inhoan kaikkia palaveeraamisia.

14.35 kahvia ja lisää tietokoneen naputtelua

17.05 lähden töistä ja suuntaan vauhdilla kohti laattakauppoja.

17.30 käyn kolmessa eri laattamyymälässä/rautakaupassa ja saan mukaani jälleen yhden mallilaatan. Kylpyhuoneen lattialaattojen valinta on osoittautunut vaikeimmaksi tehtäväksi kautta aikojen.

18.15 suuntaan keskustaan tilpehöörikauppaan ostamaan tarvikkeita Viuhtin torstaisia kaverisynttäreitä varten. Hihittelen itsekseni nenän muotoiselle terottimelle muiden hassujen tavaroiden joukossa. Ostan läjän kaikkea. Löydän myös dinosaurustarroja tovin kiertelyn jälkeen kirjakaupasta. Hikeä pukkaa. Seuraavaksi vuorossa ruokakauppa josta lastaan kärryn täydeltä keksejä, karkkeja, jätskiä ja popcornia, niitä synttäreitä varten. Muutaman järkevänkin asian. Unohdun pyykinpesuainehyllylle haistelemaan minkä pesuaineen hajua voisin sietää.

19.30 ajan kotiin ja tuntuu kuin nääntyisin minä hetkenä hyvänsä nälkään, kotona saan Viuhtilta heti ovella halauksen ja ilon kiljahduksia kaikista ostetuista herkuista. Tiuhti mainitsee että jos äiti olisi tullut aikaisemmin kotiin olisi ehditty lukea Harry Potteria. #huonoäiti Ahmin annoksen savulohisalaattia. Kiistelemme miehen kanssa remonttiasioista. Mies lähtee anopilleen suihkuun.

20-21 pojat syövät iltapalaa, juttelemme kaikenlaista samalla kun tiskailen. Laitan pyykkikoneen päälle. Pesen Tiuhtin tukan vessan lavuaarissa (hän on käynyt suihkussa koulussa liikkatunnin jälkeen mutta tukkaa ei ole pesty), leikkaan häneltä kynnet. Samalla huutelen Viuhtille noin 15 kertaa että vaihda yöpuku. Viuhti ei vaihda. Pesen molempien poikien hampaat.

21.15 luen pojille muutaman sivun Tatua ja Patua iltasaduksi,annan suukot ja molemmat nukahtavat melkein heti. Viuhti kuorsaa kovaa. Istun pimeässä poikien huoneessa lukemassa Facebookia.

22-22.30 laitan pyykit kuivumaan, pesen vessan ja myös itseni

22.30 syön vähän jotain iltapalaa ja kirjoitan tätä. Aika rojahtaa rättiväsyneenä sohvalle.

********************************************************************************

 Kaikki päivän aikana otetut kuvat on nopeasti puhelimella nappaistuja tosi ankeita ja suttuisia otoksia.

Tavallinen tiistai -haasteen sen sijaan nappasin Jonnan blogista.

The joulukuu

Tällä viikolla alkaa joulujuhlaputki. Aloitamme partion juhlalla jossa pieni sudenpentu saa oman huivinsa. Loppuviikosta pääsemme katsomaan kun vielä pienempi on joko kuusi tai "painemen" päiväkodin puurojuhlassa. Minulle on jäänyt hieman epäselväksi kumpi rooli hänellä juhlan näytelmässä on, vai onko kyseessä jopa vaativa kaksoisrooli. Kuusen roolikaan ei ole aivan vähäpätöinen, sitäkin on kuulemma harjoiteltu. Ensin täytyy pysyä paikoillaan ja sitten "huijua".

***********************************************************************************

Tuntuu kuin minäkin huijuisin. Ulospäin se ei taida näkyä mutta sisälläni on edelleen möykky. Se ei ole aivan musta, mutta se on sellainen surullisen harmaa möykky. Aivan kuin kaiken pitäisi ja kuuluisi olla kuin ennenkin. Käyttäydynkin niin. Mutta minä tiedän ettei se ole kuin ennen. Tämä maailmani. Eikä kukaan voi minua vakuuttaa siitä että on olemassa joku toinenkin maailma jonne me täältä menemme. Haluaisin huutaa että minne sinä oikein menit. Samalla pelkään että sieltä vastataan.

***********************************************************************************

Onneksi on kuitenkin tämä pienten poikien maailma. Tämä jossa odotetaan tontun punaisen lakin vilahtavan edes nopeasti ikkunan takana ja iloitaan ja ihmetellään uusia opittuja asioita.
"Mä kyllä ihmettelen äiti että miksi noissa ulkomaalaisissa sanoissa on aina edessä toi tee-hoo-ee?"
Pääsen omista ajatuksistani pois ja koitan keksiä miten selittää ekaluokkalaiselle artikkelien käyttöä englanninkielessä.

Helmiä kolmevuotiaan suusta

Kun oli aika ottaa uusi ja puhdas unirätti kaapista/koti:
"Tää on vähän sitkee vielä."
(Kieltämättä, pesuun heitetty rätti oli kovin tutuksi nujuutettu ja harmaaksi pehmeytetty.)

Vasa-museo/Tukholma:
"Mää muistan kun käytin noita köysiä silloin aikoinaan kun tää vanha laiva uppos."
"Mua ei peota mikään!! Mutta ihan vähän mua voi hiivittää toi laiva."

Viking Grace/Itämeri:
"Mennään jo sinne pulpettiin, mua väsyttää tää pallomeri."
(pulpetti=hytti)

Kaaduttuaan/piha:
"Ei mulle käyny haaveri, ei tuu verta! Se on peekkä haava!"

dinosauruspaitainen hammaskoloinen irvistäjä isoveli Tiuhti

Ikäkeskustelu pikkuveli vs. isoveli ym elämän isot kysymykset/lähijuna Tukholma:
"Mää en mee viä kouluun, mää oon viä vähän pienempi. Kun en mää osaa viä käyttäytyä koulussa."

Puutunut kukka ja muita lohkaisuja

Äiti kato tää kukka on puutunut.

Otatko mansikan äiti? Tässä....mää oon irrottanut siitä jo raakan.

Äiti mikä isoäidin nimi on? Entäs mummin? Ai niin, sen nimi on tietysti Mummilainen. Ja ton ötökän nimi on Mehiläinen.

Viuhti, heinäkuussa 2013

Meillä oli yllättäen mökkijuhannus. Poikien ensimmäinen, perheemme ensimmäinen. Lainamökillä joka oli söpö kuin mikä.

Voi poikien riemua soudellessa, uidessa, mato-onkiessa. Pienemmälle oli varattu potta mukaan, kun on aika tarkka poika vessa-asioiden suhteen, mutta hänpä sanoi: "Mää meen ulkovessaan, päjjään kyllä!" Minä menin kuitenkin mukaan varmistamaan ettei kaveri humpsahda huussin reikään ihan kokonaan. Isompaa ei saanut järvestä pois.

Itsellä pää pyörällä viimeisen viikon pähkäilyn, päätöksenteon ja unettomien öiden vuoksi. 

Rätti, rätimpi, rätein

Olen ollut rätti. Tuntuu etten nyt ehdi enkä jaksa mitään kivaa, jollei kivaa minilomaa lasketa, tosin sekin vei mehut hurjan pitkine kävelyretkineen.

Olen aloittanut uudessa työssä, vanha paikka mutta uusi toimi. Päivät menevät lentäen, huomaan iltapäivällä että en ole pitänyt taukoja, ene edes juonut lasillista vettä. Pää on höttöä uuden opettelun ja keskittymisen vievän energian vuoksi.

On ollut tulevan ekaluokkalaisen vanhempainiltaa, syntymäpäiväjuhlat joihin tein possukakun joka oli sisältä charlotte russe, sisustussuunnitelmia ja -toteutuksia, kalenteri täynnä.

On ollut mieltä vaivaavia asioita jotka aktiivisesti työnnän taka-alalle.

Eteenpäin sano mummo lumessa ja odotteli kesää. Ensi kuussa on jo kesäkuu!

Meidän Viuhtin mielestä kesä tosin alkoi jo eilen, noin kello 19.45. Silloin hän kesken iltapalan nousi seisomaan tuolilleen ja iloisesti ilmoitti: "Nyt se tuli! Kesä!"

Mitä hittoo

Mitä hittoo se joku on ajatellut joka on keksinyt että talviloma on ansaittu vasta seuraavana talvena siitä kun on ollut oikeutettu täyteen kesälomaan? Selkokielellä: palasin töihin elokuussa 2011, vietän ensimmäistä talvilomaani talvella 2014. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos Matti Pekkanen. Edes.

Tänään kumminkaan en mennyt töihin. Pienimmäinen on lievässä yskätaudissa, nukkuu nyt hieman lämpöisenä noin viiden Myyrä-dvd:n jälkeen. On taas aika bloggauksen ja sellasten puuhien joihin ikinä muulloin ei ole aikaa. Laitan tavaraa nettiin myyntiin, hääpukuni, miehen juhlaliivin, lasten leluja. Varaan kirppispöydän. Otan uusia kuvia asuntoilmoitusta varten. Alkaa huvittaa kun meillä on kaikki myynnissä.

Mietin tätä asuntoa, miten me ei tunnuta pääsevän tästä pois. Mietin Tiuhtin koulunaloitusta, siihen on enää puoli vuotta. Miten se kuuluu järjestää se aloitus, harjoittelu, tulevan kesän lomat, kaikki? Mietin että miksen ryhtynyt vaikka terveydenhoitajaksi, tuntisin tekeväni jotain hyvää.

Olohuoneessa Viuhti kuiskaa: "Äiti minne sää menit, mää heräsin...."

Iästä

Meidän perheessä mennään edelleen usein nuorimman ehdoilla. Sikäli että hän osaa ottaa tilansa, osaa vaatia ja äänekkäästi. Toki hän ei määrää tahtia mutta saa monessa tilanteessa kaiken pyllylleen jos tahtoo. Kun huomio ei ole hänessä ja hän haluaisi sen itselleen, hän tulee ja ottaa sen. Vaikkakin raivarit ovat pikkuhiljaa lieventyneet ja seesteistäkin on välillä ollut, kuopuksen kohdalla mietin usein samaa lausetta kuten Project Mama blogiotsikossaan: Hullu vai uhmaikäinen? Kuitenkin olen saanut itseni uskomaan että ihminen siitäkin tulee. Pakko uskoa.

Nyt lähdin sivuraiteille aiheesta josta aioin alunperin kirjoittaa. Haa, blogissakin voimakastahtoinen kuopus jyrää kilttiluoteisen esikoisemme.

Minä ja meidän perheen kuusivuotias vietimme lauantaiaamupäivää ihan kaksin. En tiedä montaakaan yhtä rentoa tapaa viettää vapaapäivää kuin huumorintajuisen ja fiksun kuusivuotiaani kanssa. Ensin kävimme hieman epämiellyttävässä allergiatestauksessa Tiuhtin kanssa joka sekin sujui mukavasti sairaalan akvaariota ihaillen ja parin lievän "au"-sanan säestyksellä. Tiuhti ihaili sairaalarakennuksen korkeutta, sitä miten sairaalalabyrintissa lopulta onnistuin löytämään tiemme ja pysäköintipaikan allergiaklinikalle, sekä sitä että tunnistin niin neontetrat ja leväbarbitkin akvaariosta.

Testauksen jälkeen tuli nälkä, ehdotin lähellä olevaa kasvisravintolaa joka on yksi suosikkipaikoistani. Ei mitään ongelmaa, kuusivuotias lähti mielellään mukaan "kun siellä saa niitä rapeita sipsejä" eli pappadam-leipää. Kasvisravintola Gopalissa söimme hyvällä ruokahalulla. "Mmm, parsakaalia" sanoi Tiuhti ja maistoi myös ituja ensimmäistä kertaa. Ravintola on intialaistyyliin sisustettu, ja siitä saimmekin keskustelunaiheen.

T: "Äiti kato tonne kattoon on maalattu pilviä!"
R: "No niinpäs onkin, en olisi huomannut itse."
T: "Noi kiinalaiset tykkää tommosista monipäisistä ja -käsisistä ihmisistä"
R: "Tämä on vähän niinkuin intialaistyylinen ravintola, nuo kuvat esittää intialaisten jumalhahmoja"
T: "Uskooko ne että oikeesti jumalalla on monta kättä?"
R: "Kyllä ne uskoo, mutta on ne samalla vähän niinkun satuhahmoja"
T: "Niin, tolla yhdellä naisellakin on norsun kärsä"
R: "Niinpä"
T: "Olispa meilläkin oma ravintola!"
R: "Ai miks?"
T: "Sais syödä joka päivä näin ihanaa suklaakakkua"
R: "Voihan tuollaista itsekin leipoa, se on semmoista brownieta"
T: "Hei tossa on jumppaohjeitakin seinällä. Aika vaikeita jumppa-asentoja" (Gopalissa on perällä pieni nurkkaus jossa myydään mm. nepalilaisia tuotteita, vaatteita, kirjallisuutta ym, myös joogajulisteita)
R: "Ne on semmosia jooga-asentoja, ne onkin jotkut tosi vaikeita"

Joskus elämä on. Helppoa.

********************************************************************************

Project Mama-Katjan blogissa oli hiljattain tästäkin aiheesta kirjoitus: Oodi viisivuotiaalle. Nuo tyynet, fiksut ja filmaattiset viisivuotiaat (ja kuusi-) saavat niin liian vähän huomiota mahtavuudessaan.

Niin, ja vielä asioita joita 6-vuotias osaa:
- mennä autoon omin avuin ja lukita turvavyön
- kuoria banaanin itse
- näyttää käsimerkein paljonko on vielä tilaa parkkiruutuun peruuttavalle äidille
- muistuttaa äitiä laittamaan parkkikiekon
- käydä ravintolassa vessassa yksin pesemässä kädet
- kantaa oman lautasensa pöytään
- voidella leipänsä
- hakea lisää vettä

Olen haikea kun se kasvaa niin nopeasti ja haluaisin hidastaa kehitystä, mutta samalla nautin ja olen niin ylpeä mitä siitä on kasvamassa. Myös siitä 3-vuotiaasta.

Hajatelmia uuden vuoden aattona

Kello yhdeksän vuoden viimeisenä iltana. Pojat jo kuorsaavat täyttä häkää. Mitäs sitä riekkumaan ja valvomaan kun heräävät kuitenkin kello kuusi reikä reikä.

Eilen illalla katsoimme elokuvaa jossa juhlittiin uuden vuoden aattoa, juhlallisesti laskettiin kympistä ykköseen ja huudettiin: "Happy New Year 1949!!!!" Elokuvan nuoret olivat niin onnessaan, kuin olisivat hypänneet suoraan tulevaisuuteen. Meitä nauratti, se vuosiluku. Kun me ollaan oikeasti siellä tulevaisuudessa.

Sanoin miehelle: "Tuleva 2013 kuulostaa yhdeltä suurelta epäonnen vuosiluvulta, mä en ole ikinä ennen elänyt mitään vuotta -13"
"Hahhah ai etkö muka, kyllä mä vaan muistan sen 1913...." kyyninen vastaus.
"No mutta tiedät mitä tarkoitan."

Jos olisi basilikaa, tekisin nyt pestoa.

Tiuhti totesi illalla aiemmin raketteja ikkunasta katsoessaan: "Kohta alkaa se vuosi kun musta tulee koululainen".

27

Kaikki kortit erilaisia, kaikki 27 jotka Tiuhti piirsi parissa illassa. Viuhti piirsi kaksi. Jokaisessa pieni tarina, kuten tonttu luistelemassa tai joulupukki kiitämässä reessään tähtitaivaalla, lapsia pulkkamäessä. Nämä olivat ehkä kaikkien aikojen hienoimmat kortit joita meiltä on lähetetty, melkein en raaskinut niitä lähettää pois.

Piparkakut lasipurkissa on liiankin houkuttelevia, joka ruoan jälkeen on saatava "yhdet pienet" jälkkäriksi.

Päiväkodissa oli ollut jouluateria, kaikki muu oli kuulemma hyvää, varsinkin klaavilohi, paitsi "se makea perunalaatikko ja sitten se eri maan ruoka jossa oli herneitä ja makaroonia". Italiansalaatti siis.

*************************************************************************************

Tuntuu siltä että otan tämän joulunalusajan jälleen liian raskaasti. En vaan osaa relata. Sitten kun se on niin helpottaa.

Käsihihat

Olen kunnostautunut käsitöissä, alkanut viimeistellä vuosi sitten valmistuneita pikkupojan liivin osia, ja päätellyt käsihihat.

Sekä sana kynsikäs että kämmekäs ovat niin omituisia että mieluiten kutsun näitä vaatekappaleita käsihihoiksi. Viuhti on lanseerannut perheessämme tuon sanan, hän oli eräänä erittäin kuraisena iltapäivänä tarhan pihassa ojentanut kurahanskakätensä tädille ja todennut: "Käsihiha on väsynyt, laitatko sen paremmin".

Nämä hihattimet on tehty toimistokäyttöön, meillä on töissä kesät talvet kylmä, mutta erityisesti syksystä eteenpäin hyytävää, niin että sormissa ei kierrä veri ja hiirikäsi puutuu.

Toimistokäsihihat
Malli: Susie Rogers' Reading Mitts
Lanka: Schachenmayr Alpaka Premium, vajaa kerä, ei kutita käsissä lainkaan yhtä paljon kuin huivina

Kivaa tavallista

Tiuhti kysyy päiväkodin portilla: "Äiti mitä ohjelmaa meillä on tälle illalle?". Minä vastaan: "Ihan kuule tavallista iltaohjelmaa, mennään kotiin ja syödään ja sellasta."

Mies ostaa kaupasta kyssäkaalin, on löytänyt sen kuitenkin. Aion tehdä tätä. Tuo myös Tiuhtille uuden upean polkupyörän, ostin sen 50 eurolla nettikirppikseltä. Sitä käydään porukalla ihailemassa varastossa ja pohdiskellaan vaihteiden käytön logiikkaa.

Leivotaan mustikkamuffinsseja, kokeilen myös teeleipiä täältä löytyneellä ohjeella. Niistä tuli liian hyviä, herkullisen juustoisia ja rapeita. Todella helppo ja nopea tehdä. Ainoa pehmeä leipä jota olen pariin viikkoon syönyt. Vatsaystävällinen leipä.

Pojat tiskaavat. Vesi ja saippua roiskuu. Pojat kiillottaa ja hankaa. Puhdasta tulee. "Äiti ei tarvi käyttää pesukonetta, me oltiin tiskikone!"

Tavallisen kiva torstai.

Tämä ihanuus ei ole kirppislöytö vaan Kädentaidot-messuilta ostamani himmeli, tai siis tuulikello kai oikeasti. Ainakin viisi vuotta olen jo ihaillut näitä Jaana Tuomiston taideteoksia ja vihdoin sain ostaa yhden omaksikin. Sitten kun mulla on se unelmien talo, hankin vielä samaa sarjaa kynttiläkruunun keittiönpöydän päälle.

Teippeihinkin vähän hurahdin.

Keskustelu kaurapuuroa keitellessä

"Hihhihhii sulla on pippeli! Pippeli, pippeli, pippeeeeeliiiiiiii" pikkuveli hihkuu kun näkee isoveljen vaihtavan yöpukua päälleen.

Siinä sitten keskutellaan että juu sinullahan on sellainen myös, eikä siinä sen ihmeellisempää ole ja että mitä miehillä ja pojilla on ja mitä taas tytöillä ja naisilla on.

"Pippeli on kyllä paljon tunnetumpi." isoveli valistaa nuorempaa.

"Ai miten niin??" kysyn minä.

"No kun meidän perheessäkin kolmella on pippeli ja vaan yhdellä on pimppi."

"Joo mutta kyllä maailmassa on ihan yhtä paljon tyttöjä kuin poikiakin, meillä vaan sattuu oleen vähän enemmän poikia" korjaan.

"Niin ja napa on kyllä vielä suositumpi, se on kaikilla maailman ihmisillä! " Tiuhti siihen.

Pojat kipeinä. Aikaa kirjoittaa blogiin kun lapset tuijottavat tv:tä. Aikaa tehdä huoltotöitä. Kastella kukat, pestä pyykkiä, kuurata vessan lattia, korjailla hajonneet lautapelilaatikot, leipoa omenakakku pakastimeen viikonlopun juhlia varten.

Omenakakku

250g voita
2,5 dl sokeria
4 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
500g omenia
kanelia

Kuori ja viipaloi omenat. Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää kuivat aineet taikinaan.

Levitä puolet taikinasta kakkuvuoan pohjalle. Levitä päälle puolet omenoista. Ripottele omenoiden päälle kanelia. Lisää loput taikinasta ja omenaviipaleista. Painele omenoita taikinan sisään. Ripottele pinnalle kanelia. 

175 astetta noin 45 minuuttia (tarkista kypsyys tikulla!). Omenakakku on mehevimmillään parin päivän kuluttua leipomisesta mutta kuka sinne asti jaksaa odottaa?



Aikaa leikkiä pienemmän kanssa eläimillä ja pelata hiirenloukkua. Rauhoittelen isoveljeä että kyllä me varmasti ollaan terveitä pikkuveljen synttäreihin mennessä.

"Äiti mää haluan maksalaatikkoa!" Hyvä merkki.

"Äiti haluan syödä sen täällä sohvalla."

"Tuleeko joulu huomenna?" "Ei tule mutta kohta on sun synttärit."

PS Mistä helkkarista tuota pyykkiä tulee? Vaikka pesen ja pesen, ja pesen vielä, pyykkikorit ei tyhjene. Ja ne korit on isoja. Tää on ihan käsittämätöntä.