Tip-tap

Kuvissa vielä odotus. Se ja lasten ilo parasta joulussa. Suunnittelemme ensi jouluksi jotain rauhallisempaa, jotain johon ei tarvita autoa.

Aloitan ilolla uuden vuoden.

Tapahtui näinä päivinä

Puheen kehitys on nyt niin huimaa pienemmällä Tiuhtiviuhtilla että täytyy kirjoittaa ylös heti uudet lausahdukset kun ne muistan.

**********************************************************************************

Viuhtista on tullut kova lauleskelija, varsinkin omien leikkien lomassa. Poika laulaakin nuotilleen, mikä on melko harvinaista meidän suvussa. Ajankohtaisesti nyt menossa joululaulut.

"Poosaita äiti, kaikki, kaikki, kaikki. Kaikki, kaikki, kaikki"

"Onkoo iisii täällä? Ei oo iisii täällä...."
"Oulupukki, oulupukki, oulupukki, oulupukki"
"Ihhahhaa, ihhahhaa, heppa ihhaahhaa......ihhahhaa, ihhahhaa, heppa ihhahhaa"

Tiuhti taas tykkää lauleskella aakkoslaulua: "Aa, pee, see, dee, ee, äf, kee! Hoo, ii, jii, koo, äm, äm, äm...."

(Joululauluilla muuten saa kiukkupussin myös taltutettua aamuisin kun ei huvittaisi pukea ulkovaatteita ja lähteä tarhaan. Vanhat lapsentaltutuslaulut kuten Piippolan vaari ja Pienen pieni veturi on menettäneet tehonsa nyt Viuhtin kohdalla.)

Joskus Viuhti kaivaa oikein mikrofonin olohuoneen kaapista ja lurauttaa laulun yleisölle esiintymislavaltaan eli sohvatyynyltä. Päätteeksi syvä kumarrus ja taputukset itselle.

Tiitos!

**********************************************************************************

Isoveljeltä oppii paljon asioita, kuten sen miten ninjaa leikitään. Otetaan mahdollisimman leveä haara-asento, leikkimiekka sapeliksi ja pyöritään pyörteenä itsensä ympäri huutaen samalla: HAIJJA!! Kikkakkoooo! (suom. Ninjago, lausu: nintsaakou)

**********************************************************************************

Eilen pojat söivät edellisenä päivänä leivottuja pipareita. Viuhtilla oli kädessä yksi, lautasella toinen ja kolmatta lähti hakemaan rasiasta. Sanoin ettei voi ottaa uutta piparia ennenkuin edelliset on syöty. Henkisesti valmistauduin jo tärykalvojen desibelitestaukseen, mutta vastaukseksi Viuhti 2 v hihkaisikin: "Okei äiti!"

Kunpa saisinkin tuon vastauksen useammin.

Aamun ajatus

Useampanakin aamuna, niin tänäänkin, olen säikähtänyt lasten heräämisääniä. 


Kalenteri! 


Äkkiä olen kaivanut salaista vaatekaappia, yrittänyt olla rapistelematta, hiippaillut keittiöön ja tunkenut yllätykset taskuihin. Pian sammuttanut valot pois ja hypännyt takaisin sänkyyn esittämään nukkuvaa juuri sekuntia ennenkuin lastenhuoneen ovi aukeaa. Tässä tapauksessa on hyvä että Viuhti nousee joka päivä väärällä jalalla ja aamukiukkuisen kaverin rauhoitteluun menee hetki. Isoveli odottaa kiltisti jotta veikka tasaantuu ehtiäkseen mukaan kalenterille. Tänään taskuun mahtui kaksi uutta hammasharjaa. Ja pojat olivat onnellisia. Yhtä onnellisia kuin aamuina joina taskusta on löytynyt suklaata, magneettiaakkosia tai muovieläin.

"Sitä mä vaan äiti unessa ihmettelin että miksi niille tytöille ei ole pikkulegoja?"

"Mille tytöille?"

"No kaikille tytöille. Miks pikkulegoja on olemassa vaan pojille?"

"Sitä mäkin olen kyllä ihmetellyt."

Arkisia asioita lauantaina

Viikonloppu lasten kanssa kolmisin, mies reissussa. Tämä on niin outoa ja harvinaista. Nukun poikien kanssa lattialla patjalla (mies nukkuu yleensä) ja herään vuoroin heidän tuhinoihinsa, kyljenkääntämisiinsä, unessa ääneen nauramisiinsa sekä pienemmän "ei, ei, ei Tiuhti ei saa" -huutoihin.

Ulkoillaan mutta vain vähän ja valoisan aikaan. Touhuilen kotijuttuja, niitä joita huvittaa, eli ei kotitöitä. Kuten: laitan jouluvalot parvekkeelle ja keittiöön, laitan havuja parvekekoriin, järjestelen ja asettelen. Tällä välin äitini askartelee poikien kanssa lumihiutaleita, tonttuja ja vaikka mitä niin että askarteluhullu Tiuhtikin sai tarpeekseen.

Viuhti saa leikkiä joskus rannekoruillani. Kerää ne matkalaukkuunsa ja kulkee kuin minkäkin aarrearkun kanssa.

Illalla vielä siivoan kuivamuonakaapin, se sellainenkin on lempipuuhiani. Totean olevani hamsteri. Pussien ja nyssyköiden eräpäivät kertovat karun totuuden kaapin edellisestä siivouskerrasta. Sitä vaan en ymmärrä mistä vuonna 2007 vanhentunut jauhopussi on sinne joutunut, me on sen vuoden lopulla muutettu tänne ja varmasti tässä välillä olen siivonnut kaapin. Heitettyäni kauhean määrän vanhentuneita jauhoja ynnä muita ryynejä pois, myös kolme tölkkiä kidneypapuja ja lähes täyden paketin jotain ihme weetabixejä, kaappi onkin väljä ja helposti järjesteltävissä.

Mutta kyllä on juhlava olo, järkkäily on ihanaa. Joskin järkyttävä nolostus omasta jauhokaapista.

Valonauha loistaa sysimustalla parvekkeella.