Nyt vihdoin, helmikuun ekana, tuli luntakin. Aloititmme lumityöt. Tämä piha on onneksi nopeasti kolattu, paljon noeammin kuin haravoitu.
En ole kirjoittanut koko tammikuussa. Vieläkin on ollut päiviä kun olen todella surullinen. Väsynyt. Purskahdan itkuun keskellä Aleksanterinkatua, siellä missä kesällä käveltiin isän kanssa. Kun löydän toiselta kameralta juhannuskuvia.
Helmikuu tuo aina toivoa. Kotiin töistä lähtiessä on jo valoa, kaupassa myydään tulppaaneja ja viherkasvit työntävät uutta vihreää. Vaikka se lumi vasta tuli.
