Automies

Olemme sairastamassa taas. Siis minä hoitajana ja potilas kotona keskenämme. Ei jaksaisi enää. Tätäkö tämä koko syksy on? Tuntuu ettei enää voi edes sopia mitään tekemisiä ja menemisiä kun ei ikinä tiedä onko poika terveenä vai ei. Tässä jokin aika sitten otettuja kuvia, lempikirjaa luetaan ja vaikka puolikin tuntia kysellään: "onko isi ajanut tällä autolla....onko ajanut tällä autolla?". Isänsä on lukenut samaa opusta lapsena.


Itselläni olisi vaikka mitä suunnitelmia mitä haluaisin touhuilla, mutta mistä aikaa? Sen ja sen kirjan haluaisin lukea, tuollaisen neuloisin ja tällaisen ompelisin. Sisustaisin noin ja järjestelisin näin. Ainakin leivomme tänään omenapiirakan ja kokeilen sitä Villaketun papusalaattia. Kokeilin toistakin blogistin reseptiä jo viikkoja sitten, Ullan munakoiso- ja kesäkurpitsaherkkuja, hyvää tuli!

Rahan menoa ei voi välttää

Viime lauantaina pääsin kaupungille yksikseni koko päiväksi. Rahaahan siinä meni. Löysin kyllä mitä hainkin, syksykengät, semmoiset maijapoppastyyliset. Ettei tarvitse aina tennareita pitää. Niissä on vähän korkoakin:) Tarttui mukaan myös pehmeä liila neuletakki. Kallis mutta hyvälaatuisen tuntuinen kuten ne kengätkin. Poikakin sai syystarpeita, muun muassa pitkät kalsarit robottikuviolla.

Sunnuntaina päästiinkin vähän halvemmalla kiertelemällä pihakirppiksiä Vehmaisissa. Sattui mukava lämmin keli. Hyviä löytöjä sieltäkin tein, kirjoja ostin tietenkin ja herkullisen näköistä porkkanamarmelaadia. Pilkulliset käyttämättömät saappaat on aiempi kirppisostos, ne ovat kokoa 30. En tiedä onko liian isot vielä vuodenkin päästä syksyllä mutta kyllä ne jalat joskus tuota kokoa on. Ne vaan oli niin pilkulliset!

Pakko se on myöntää että joskus shoppailu vaan tuottaa mielihyvää. Vaikka niin vastustankin tätä harrastusta ja koko shoppailu-sana on ärsyttävä.

Kuin sieniä sateella

Jotain hyötyä edes tästä sadekesästä on. Näitä upeita kanttarelleja sain kälyltäni. Heidän pihassaan (!) kasvaa niitä ja koska eivät ole sieni-ihmisiä, toi hän niitä minulle tuliaisiksi koko kulhollisen. Osasta tuli kermaisaa kastiketta, loput pakkaseen. Toisenlaisia sieniä kasvaa meidän pihassamme.

Lauantai meni mukavasti suuren vierasjoukko seurana, pikkuvieraitakin oli kolme:) 1-3-vuotiaita.

Iltapäivällä pikkumies väsähti ja muuttui puolessa tunnissa täysin iloisesta surkeaksi. Yö valvottiin itkien ja kuumeisena ja aamulla lääkärisetä sanoi: "korvatulehdus". Apteekkiin ja pojan ensimmäinen antibioottikuuri käyttöön. Lääkkeet purivat nopeasti ja jo tänään sunnuntaina alkoi toipuminen. Voi kurjuus tätä syksyä ja tauteja. Aurinkoakin olisi ollut mutta me väsyneet torkuimme sisällä. Luin puolet yhdestä kirjasta makoillessani potilaan vierellä välillä silitellen tai tarjoten juomista.

Meillä ei oo mitään syömistä

Mitä ruokaa tehtäis? Kaapissa ei oo mitään. Nämä lauseet kuuluvat meillä joka arkipäivä töiden jälkeen kun nälkä on jo huutava. Ei siis mitään suunnitelmallisuutta. Tänään päätin vakaasti että tästä lähtien sunnuntaisin meillä tehdään suunnitelma viikon syömisistä ja kokeillaan uusia reseptejä eikä aina niitä samoja.



Aloin selailla ruokakirjoja ja hyllystä osui käteeni nämä kaksi hauskaa opusta. Nuoripari keittiöpuuhissa on mummini kirja, vuodelta 1952. Toinen on ystäväni vanha kotitalouskirja vuodelta 1962. Miten huvittavia! Ja tunnen oloni vaan huonommaksi "emännäksi" ja "perheen äidiksi". Minullahan ei ole edes käytännöllistä työasua kotitöihin!

Näitä kirjoja selailtuaan ei tarvitse ihmetellä miksi edelliset sukupolvet ajattelevat kodin töistä niin eri tavalla kuin oma sukupolveni. Mummini päivittelee miten upeaa on jos mieheni on laittanut ruokaa tai osaa hoitaa lastamme minun ollessa muutaman päivän poissa. Edes äitini sukupolven naiset eivät pidä omituisena että miehet eivät osallistu ruoanlaittoon, siivoamiseen, ja pyykinpesuun vaan passaavat miehiään koska jo kotitaloustunneilla heitä on opetettu olemaan tunnollisia kodin hengettäriä. Tämä on tietysti hyvin kärjistettyä. Tunnen myös keski-ikäisiä miehiä jotka osallistuvat kotitöihin ja laittavat herkullista ruokaa. Mutta edellisessä sukupolvessa heitä ei juuri tainnut olla.

Toisaalta mietin, olisiko elämä jollain tapaa helpompaa jos jokaisella olisi selkeästi oma paikkansa ja tehtävänsä, enkä itse yrittäisi taistella sen eteen että kaikki tekisivät tasapuolisesti kotitöitä? Jos en kyseenalaistaisi "miksi minä aina pesen ikkunat/silitän/järjestelen paikkoja koko illan?". Joka tapauksessa, sen olen päättänyt, minun poikani tulee opettelemaan mopin käytön, vessan pesun ja pyykkikoneen käytön ym. Koulutus on jo alkanut;)

Neljän seinän sisällä

Potilas alkaa jo parantua, kuten kuvasta näkyy.

Kirpputoriaddikti

Löysin taas mukavia asioita kirppikseltä. Olin ollut pikku potilaan kanssa sisätiloissa koko päivän, joten miehen tullessa kotiin hilpasin (uudella!) pyörällä lähikirppikselle ja sain siellä kulumaan 1,5 tuntia. Oli pakko ostaa söpö vihreä tyynyliina, siitä aion tehdä jotain. Kirjojakin tarttui taas mukaan, niitä on jo hyllyt notkollaan enemmän kuin ehdin lukea. Onpa muuten tuo alla näkyvä kaappikin kirppislöytö, yksi niistä parhaista.

Olen huomannut että paitsi melkein kaikki lapseni vaatteet, myös suuri osa omista vaatteistani on nykyään kirppikseltä. En oikeastaan osta mitään retroa vaatetta, mutta ihmiset tuovat tosi paljon uutta, käyttämätöntäkin vaatetavaraa myyntiin. Se on kai merkki siitä että hyvin menee. Kohta kai taas pudotaan kovaa ja korkealta.

Tänään on luettu pojan kanssa arviolta 20 kirjaa, löhöilty vaan ja paijailtu, juotu mehua pillillä ja syöty vadelmia. Kaksi viikkoa tarhassa meni ennen ekaa sairastumista. Edellisen kerran kuume onkin tainnut nousta yli vuosi sitten.

Monta mustikkaa

Olipa mukava torireissu tänään. Sain viimein niitä mustikoita. Arvokkaitahan ne olivat mutta täytyy pitää mielessä että se on arvomarja.

Kirppikseltä löytyi pojalle neulepusero 2e, pihahousut 2e ja kirja 0,30snt jonka ansioista sain aivan rauhassa tutkia torimyyjien pöytiä ilman vinkunaa. Ihmiset olivat iloisia ja rempseitä ja törmäsimmepä sattumalta isoäitiinkin. Niin ja itselleni ostin lyhyen toppatakin 7e. Lounas Gopalissa ja leikkimistä Aaltosen puistossa. Kivaa!

Tästä langasta yritän tehdä jotain, en kerro mitä. Voi olla ettei siitä tule sitä. Harvinaisen muhevan väristä lankaa Novitan langaksi, ylennsä en noista markettien peruslankavalikoimista löydä mitään mukavaa väriä.