Metsän kuningatar

Näen toistuvasti unia karhuista. Pelottavia unia. Olen pienessä mökissä keskellä metsää ja karhut ovat piirittäneet minut, kolkuttelevat ovia kuin paha susi. Voin myös olla ilman mökkiä, muuten vaan metsässä. Karhuja vaanii kaikkialla, yritän piiloutua niiltä ja juosta niitä karkuun. Yritän varoitella vastaantulevia lapsia vaarasta. Milloinkaan en ole vielä unieni otsojen kanssa joutunut nokatusten.

Luin joskus unikirjasta karhun symboloivan voimakasta äitihahmoa. Epäselväksi jäi tarkoittaako se minua itseäni voimakkaana äitihahmona, vai omaa äitiä voimakkaana hahmona. Unet ovat ehdottomasti ahdistavia mutta ahdistaako oma äitihahmoni minua? Uhkaako minua oikeassa elämässä liian voimakas hahmo? Puolustan lapsiani varmasti karhuemon tavoin jos tarpeen on. Voisin vaipua talviseen uneen ja tykkään mustikoista.

Tilasin pojalleni Nalle Puh -lehden, pienemmällä on useita leikkikarhuja ja vaatteissa otson kuvia. Illalla luetaan Uppo-Nallen tarinoita.

Asuinpaikkakunnallamme on kohdattu karhu. Myös naapurikunnassa koirat olivat säikkyneet karhua, meiltä tästä muutaman kilometrin päässä. Ja me ei asuta missään metsässä vaan ihan taajamassa.

En pidä siitä mitä sana karhu monelle nykyään assosioi.

Kotijuhannus

Mielestäni on aika mukavaa viettää juhannusta ihan vaan kotioloissa, aika normaalisti ollen. Ei tarvitse stressata onko kaikki kamat mukana jonnekin mökkireissulle, mikä on keli ja pysyykö kaikilla juhlamieli. Vielä vähemmän kiinnostaisi värjötellä jossain hikisessä teltassa kuraisella festarialueella. Voi vaan polkea tuohon 1,5 kilometrin päähän, syödä ihanaa savulohta ja jälkiruoksi leipoa vadelmapiirakan. Laittaa lapsen pihalle hyttysverkon alle nukkumaan. Jättää toinen yökylään ja palata sadevarusteissa kotiin kahdeksaksi.

Ei taida olla ihan oikeaoppista imuroida juhannuspäivänä, taikka viedä pyykkejä narulle kuivumaan. Mutta minä paistoin pihvit sisällä ja avasin koko ison ikkunan auki kun köökki oli täynnä käryä. Menimme (melkein) autiolle uimarannalle serkkupoikien kanssa, katsoimme kun ukkonen lähestyy järven takaa. Söimme raparperipiirakkaa vaniljajäätelön kera. Ajelin kummipojalle kesätukan.

Epäsatunnaisia asioita - kylppäri

Valo on huono, kylppärissämme ei ole ikkunaa joten oli käytettävä salamaa.

Epäsatunnaisia asioita - keittiö

Minjan innostamana päätin itsekin ottaa kuvasarjan satunnaisista asioista eri huoneissamme. Tosin ei näissä kuvissa mikään satunnaista oikeasti ole, sen enempää kuin muissakaan täällä julkaisemissani kuvissa. Ihan varta vastenhan nuo tavarat on tuohon aseteltu, ajatuksella paikoiltaan poistettuina. Sanotaan nyt vaikka niin että ne edustavat minulle kodissamme parhaiten niitä huoneita joissa ovat. Tavaroita joita eniten käytän ja joista pidän. Osa kamasta on kuvissa ihan vaan käytännöllisyyden takia, osa tunnesyistä.
Tässä keittiökuvassa tuo lattia on erittäin epämieluisa minulle, eikä edes käytännöllinen. Mutta se kuvastaa hyvin tämän hetkistä fiilistä ko. huoneessa, liian sekava iso pinta saa kaiken muunkin näyttämään sekavalta enkä voi kuvitella muuta kuin vitivalkoista verhoa.

Rinsessa Riikka

Nyt ymmärrän miksi unelmoida päivästä prinsessana. Olin eilen häissä klo 16-19.30 sekä klo 23-00.35. Morsian oli henkeäsalpaavan kaunis, hehkuva ja rakastunut, sulhanen turvallisen tuntuinen, herkkä sammakkoprinssi. Kilistelin kuohuvaa vaahtokarkkien kanssa ja nautin juhlaillalliseksi juustosalaattia patongin sekä paahdettujen pähkinöiden kera. Jälkiruoaksi tietenkin prinsesstorta. Suunnittelimme tulevia kuninkaallisia häitä, olihan joukossamme tuleva prinssin morsian, Carl Philipin se oikea.

Voisin olla päivän Victuuriana, tai vaikka vuoden. Varmaan sitten haluaisin taas takaisin maan matoseksi.

Sinistä

Tänä kesänä parvekkeemme onkin sininen. Yllättäväähän tuo minulta on. Ihan kuin voisin oransseja tai punaisia kukkia joskus laittaa. Tai no, siniseen taittuvia punaisia voisin ehkä.

Laitettiin kukat Tiuhtin kanssa. Kiva kun voi jo tätäkin tehdä yhdessä, laittaa multaa ruukkuihin ja sitten antaa hänen kastella kun on valmista.

Ostin yrttikassin Ahlmanilta kevättapahtumasta, siinä oli tuo hujoppi jonka nimen juuri nyt unohdin. Tiedän siis mikä se on mutta en tiedä mitä sillä tai sille tehdään. Kuinkahan se kuuluu leikata kun kasvaa ja kasvaa vaan?

**************************************************************************

Nyt ei tunnu olevan aikaa blogille. Huomasin etten ole lukenut muitakaan blogeja melkein viikkoon, mikä on aika kummallista kun olen aika riippuvainen monista niistä. Siis ennen kaikkea on kummallista etten ollut muistanut lukea blogeja. Nyt ne olikin kahlattava kerralla.

Palikkakeittoa ja hilviön puuteli

T: -äiti tässä sulle mun tekemää jauhelihakeittoa (tuo legopalikoita, leikkilusikan ja -veitsen piirustuslaudalla=tarjotin)
T: -onko siinä sopivasti pippuria?
R: -on, on, hyvältä maistuu!
T: -pikkukokki, oletko jo laittanut pullat uuniin (puhuu Viuhtille)....?
V: (hiljaisuutta)
T: -ai olet? no hyvä juttu!T: -söitkö jo oman keiton? Viuhti, tässä sinun keittosi, syö se nyt kiltisti
T: -hyvä Viuhti! nyt saat jälkkäriksi rusinoita
**********************************************

Tiuhti tahtoi tehdä muovailuvahatukkaa. Televisiossa oli näytetty että valkosipulinpuristimella sitä saa. Tehtiin hilviöukkeli ja sille puuteli. Tarttee kai ostaa uus puristin ku valkosipulia seuraavan kerran syärään.