Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Kodinhoito jää tärkeämpien asioiden alle. Olen kehittänyt itselleni paljon puuhaa, taitaa tulla joulustressi.

Kenkälaatikollinen vanhoja kuvia, niistä kokoan kuva-albumia hautajaisiin. Aivan ihana katsella otoksia mummin elämästä vuosien takaa. Tulee hyvä mieli kun näen että hän on kokenut niin paljon, elänyt paljon ennen kymmenen vuoden sairastelua. Kunpa muistaisin enemmän niistä hauskoista ajoista.

Kudon sitä ja tätä, aloitan yhtä ja jatkan toista, suunnittelen kolmatta.

Joulukalenterista puuttuu vielä 16 luukkua, ne on ommeltava tänään. Tiuhti on jo huolissaan miten kalenterin käy. Ompelen sen vaikka yötä myöten jos ei muuta.

Joulukortteihin ei mitään ideaa.

Siellä isossa mäessä

Viuhti laski mäkeä ensi kertaa yksin, puolivälistä vaan. Pulkka on kätevä väline niin kauan kun pikkutoveri päättää ettei sen kyydissä huvita enää istua. Mukavampaa on mennä vapaasti, juosta vaikka rantaan katsomaan sorsia kun äiti ottaa kuvaa. Taapero miltei katosi horisonttiin yhtä maisemaa kuvatessa. Myös ohikulkevat koirat on käytävä morjestamassa lähietäisyydeltä.

Kotimatka taittui isoveikan sylissä, niin on paitsi lämpimämpi, myös hauskempaa. On meillä pulkkaan taljakin, mutta sen asetteluun kuluu liikaa viuhdikkaan elämän arvokkaita sekunteja.

Tiuhtia jo kyllästyttää äidin ainaiset kuvaamiset. "Hei oota, yks vielä, tää ei onnistunut.....yks viä, yritän eri juttua....heeeei älkää nyt karatko...."

Kässyjä

Koska tuli marhattua käsityömessuilla tänään, olkoon päivän aiheenakin siis käsityöt. On jotain valmista. Tiuhtille pipo.

Malli: Kittyvillen virkapipo 76:llä silmukalla, läpät vähän muunneltuna

Debbie Stollerin kirjasta Stitch'n bitch Neulojan käsikirja

Lanka: Novitan 7 veljestä Raita + yksivärinen osa joku jämälanka

Puikot: 4,5 sukkapuikot

Vuoria on vielä vailla kun kutittaa "vähän, ei paljon". Taidan tehdä samanlaisen pikkuveljelle, oli niin helppo ja nopea homma. Samaa korvaläppämallia yritin virkaten Viuhtille, siitä tuli sopiva miehen päähän.

Messuilla pidin kukkaron nyörit tiukalla ja ostin vain yhden kerän lankaa sekä pienen lahjan ystävälle. Jollain toisella kukkaron nyörit olivat höllemmällä ja sain mukaani isot ja pienet lämpimät nahkakintaat sekä keskikokoisen paidan.

Pohjantähti etenee hitaasti mutta varmasti. Teksti on miellyttävämpää kuin luulin. Tykkään ihan.

Päästiin katsomaan se Napapiirin sankarit -elokuva. Se oli hauska ja sali oli täynnä!

Arki ahdistaa taas aikalailla. Tai sanotaan että kiristää tässä kämpässä itse kunkin hermoja. Mies on viulunkieli, nainen riivinrauta ja lapset jotain siltä väliltä. Onneksi on perjantai, ulkona on valkoista ja meille tulee huomenna kaksi lapsenvahtia. Mieltä lämmittää myös tapaaminen uuden tuttavuuden kanssa. Tai ei ihan uuden, täältä blogimaailmasta löydetyn. Hänellä oli ihastuttava tytär, mukava mies ja kodikas asunto.

Tuntuu että haluan nyt kirjoittaa näitä muistoja tänne. Kaikkia en, mutta tähän jotain ja loput paperille.

Mummi syntyi talvella 1923. Silloin ei kai ollut tapana järjestää ristiäisiä sen erityisemmin, joten kummiksi pyydetty pariskunta lähti reellä viemään vauvaa pappilaan tai kirkolle ristittäväksi. Lähtiessä lapsen isä opasti nimeämään tämän tyttövauvan Hilja Kaarinaksi. Kirjoitettiinkohan nimi ihan paperillekin ylös. Kun kylältä palattiin kasteen jälkeen takaisin, vauvan nimi oli Hilja Siiri Kaarina, rekeä vetäneen Siiri-hevosen mukaan. Lapsen vanhemmat olivat tähän tyytyväisiä. Näin ensimmäisen rekimatkan hevonen seurasi mummin elämässä mukana.

Mummin nimi ei ollut Hilja, muutin sen tässä. Mutta hevoselta hän nimensä sai.

Muisto

Mummin lempiaiheita oli vanhojen aikojen muistelu. Eri tarinoita on minullakin mielessä niin monta että niistä voisi kirjoittaa kirjan.

Varhaisin lapsuusmuisto mummilla liittyi jouluun. He olivat olleet joulukirkossa, hän itse kirkossa ihan ensimmäistä kertaa. Joulukuusi oli ollut niin kaunis ja suuri, että mummi näki vanhanakin silmissään sen hienon kuusen elävine kynttilöineen ja koristeineen. Isältään (taatalta) mummi oli kysynyt "koska se näytelmä alkaa?" ennen papin tuloa. Taata oli antanut pennin laitettavaksi kolehtipussiin. Aikuisena mummi oli kysynyt isältään minkä ikäinen hän tuolloin oli ollut. Kaksi- tai kolmevuotias. Siis vuonna 1926.

Tänä aamuna mummi nukkui pois 87-vuotiaana. On helpottavaa että lähtö oli rauhallinen.

On vaikeaa hyväksyä ja uskoa että joku joka on ollut, ei enää ole. Jäljellä pelkät muistot.

Hinku elokuviin. Haluaisin nähdä ainakin Julia Robertsin uusimman (mies ei niinkään innostu) ja Napapiirin sankarit.

Vuokraamoonhan sitä jälleen kerran suunnattiin viimeksi kun elokuviinlähtö ei olekaan ihan yksinkertaista noiden naperoiden takia. Siellä ei ollut oikein mitään kiinnostavaa, napattiin kuitenkin mukaan Eräs joulutarina, joka puitteiltaan vaikutti lupaavalta. Loistavia näyttelijöitä ja herkullinen juoni. Vaan nukahdin 1,5 tunnin päästä, kun elokuvaa oli vielä tunti (!) jäljellä. Filmi oli yhtä jankutusta ja jauhamista samoista aiheista, yhden perheen traumojen ja ongelmien vatvomista. Hukkaan meni upeat Catherine Deneuve ja Mathieu Amalric.

Pari viikkoa sitten katsottu Miesten vuoro sen sijaan oli täydellisesti leikattu ja sitä olisin katsonut vielä tunnin lisääkin. Mies kritisoi vähän sitä ettei yhtäkään hilpeätä perussaunaporukkaa esitelty.

Mielelläni lähtisin elokuviin katsomaan vaikka lastenfilmiä, kun aikuisten kesken sinne on niin hankala mennä. Hyvin harvoin kuitenkaan teattereissa esitetään mitään 4-vuotiaille sopivaa, nyt esimerkiksi ei mene mitään sen ikäisille. Meidän Tiuhti on kaiken lisäksi niin herkkä että leffa ei saa olla yhtään hurja kun ollaan siellä jännässä pimeydessä. Ei siis tulisi mieleenkään mennä katsomaan esimerkiksi Toy Story 3:sta vaikka olen kuullut joidenkin salakuljettaneen noinkin pieniä sitä katsomaan.

Meillä on digiboksille tallennettuna satoja elokuvia, mitään en niistä halua katsoa. Tai yhden katson, kun jaksan. Sen Pariisin varpusen.

******************************************************************************

Joululahjalistoja ynnä muita listoja olen kirjoitellut. Tuskinpa saan kaikkea tuota puikoilla aikaiseksi. Mutta kummipojan lahjatoive Harry Potter -huivi on pakollinen, mistähän löytäisi sopivat sävyt lankoihin??

Hyviä mustikkamuffinsseja kokeiltiin Tiuhtin nimpparin kunniaksi. Nimipäiväsankari sai kirppikseltä löydetyn lääkärilaukun ja oli onnessaan. Minulla kuulemma sydän junkuttaa ja verenpaine on paha.