Vaikka vietimme jo kolmatta isänpäivää, tämä oli ensimmäinen kerta kun jälkeläinen ymmärsi kyseisestä juhlapäivästä jotain. Ja jotenkin siksi se tuntui itsestäkin tärkeämmältä. Pikkupoika Pikku oli niin kovin ylpeä tekemästään tuikkulyhdystä ja kortista. Perjantaina päiväkodissa tarjottiin aamupala isille ja lapsille. Papalle ja isoisälle askarreltiin kotona sormivärein maalatut kortit.
Moni arvostelee äidin- ja isänpäivän olevan amerikkalaista turhuutta, mutta minä olen sitä mieltä että voisi sitä typerämpääkin asiaa juhlistaa. Meidän isi ainakin ansaitsee kahvinsa sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti