Olen ollut aika hiljaisena blogin suhteen. Ei vaan tunnu olevan mitään tähdellistä kirjoitettavaa näin julkisesti (privaatisti ehkä paljonkin). Viime viikot ovat tuntuneet väsyttävän takkuavilta. On useita ahdistavia asioita mielessä eikä niistä pienimpänä murheena surullinen työtilanne.
Olisipa kevät jo pidemmällä.
Mutta hei. Huomaan, nythän on jo maaliskuu!
Tällä viikolla ainoa kerta kun tunsin oloni täydellisen hyväksi oli keskiviikkona ihanan merellisen kasvohoidon jälkeen. Tunnin hemmottelun, rentouttelun, hierontojen ym kaikenmaailman kosteuttavien-elvyttävien-kuonaapoistavien-seerumeiden jälkeen lähdin kuin missäkin pöllyissä ajamaan kotiin ja olin jopa koko illan hyvällä tuulella.
Tänäänkin oli aika kiva aamupäivä ystävien ja lastensa seurassa aurinkoisessa ulkoilmassa. Kunhan muksu herää, lähden vielä uudestaan imemään tuota aurinkoa.
Onneksi meillä asuu myös yksi aurinko. Miksi en osaa olla aurinkoisempi äiti?
2 kommenttia:
Juuri eilen kuulin uutisia Suomesta kahdestakin tutusta ihmisestä. Toinen lomautettu kahdeksi kuukaudeksi, toinen sai potkut. Ei töitä.
Molemmilla tilanne jossa tämä on vähän niin kuin viimeinen tikki.
Ei tuota kenellekään toivoisi, mutta nyt tuntuu olevan useamman ja useamman kohtalona.
Mitä kasvohoitoon tulee...
olen kaksi kertaa elämässäni ollut (miksi vain?) ja on siitä kovin hyvä olo jäänyt.
violet, kyllä työtilanne on tämä nyt monella. Täytyy vaan yrittää keskittyä niihin asioihin jotka itsellä elämässä on hyvin. Kasvohoidot on kivoja, paitsi ne joissa tehdään se oikein kunnon puhdistus, siis puristelu. Siitä on nautinto kaukana;)
Lähetä kommentti