Ensiyritelmä syntyi jonkin neuleblogin kautta löytämäni Top Down Bonnetin ohjeella. Aivan käsittämättömän vaikea minulle tuo "kasialoitus". Vuorotellen nauroin ja ähisin hikiset kädet krampissa. Mieskin jo ihmetteli mitä ihmettä touhuan: "Näyttääpä tosi helpolta. Tosta vois tehdä opetusvideon: Ala kutomaan! Se on helppoa"
Ja tuloksena omituinen lörppö. Huvittava kipa. Saatiinpahan kunnon naurut kun mies kokeili päähänsä. Ohjeessa tämä ylhäältäalasmalli oli oikein mukavan näköinen, mutta ei nyt ainakaan toiminut. Missä vika?
Ei kun purkuun. Tässä vaiheessa mies taas ihmetteli: "Eikö toi oo aika turhauttavaa kun aina joutuu purkaan kaiken tekemänsä työn?" Vastasin että onhan se mutta ei tämmöinen pikku pipo nyt missään tunnu.
Ja seuraavaksi käyttöön hyväksi todettu pipaohje Anu Harkin Puikoissa! -kirjasta. Tuli liian matala. No, ei se mitään, vähän purkua, pipolle lisää korkeutta ja siinä se. Eikun....tuli liian kireä. Purkuun. Toisesta (siis yhteensä kolmannesta) tuli sopiva.
Naperokin tuntuu melko tyytyväiseltä: "Nyt ei kiristä! Eikä kutita!"
4 kommenttia:
Ou well. Tommostahan se.
Eilen purin melkein valmiin öö tota en tiedä oikein minkä, äidin tuomassa Novita-lehdessä ohje. Joku ihme hihatin. Se tuntui päällä niin saakelin tyhmältä ja paksulta ja tönköltä että purin siis likivalmiin.
Sitä ennen samasta langasta yritin ponchoa.
Nyt en enää tiedä kohta edes nimeäni.
Kuulostaa tutulta.. Siksipä en viitsi aloittaa muuta kuin pipoja. Ja ehkä kaulahuiveja.
Niin, ja ihana ilme ja kramppaava käsi :D
Joo luulis että pipo olis aika piece of cake mutta enpä mä semmoistakaan saa purkamatta tehtyä. Nyt on tulossa kaulaliina. Kai mä senkin onnistun jotenkin mokaan. Yleensä mulla on tapana tehdä liian lyhyitä kun ei kärsivällisyys (ja mahdollisesti lanka) riitä.
Lähetä kommentti