Kohta leikitään

Kyllä ihminen voi joskus olla tyhmä. Laitoin tähän vanhaan pulloon oksan ulkoa. Painoksi vettä ettei pullo kaatuisi parvekkeella. Tajusin kyllä että vesi jäätyy mutta enempää en sitten ajatellutkaan.

*******************************************************************************

"Miksei kukaan ikinä leiki mun kanssani?"
"Mää haluan että isi leikkii mun kanssa, äiti ota sää O!"

"Kohta tulen, laitan ensin nää pyykit."
"Vähän myöhemmin, odota vähän...."

Viime aikoina nämä lauseet on saatu kuulla noin 30 kertaa päivässä. T on kiukutellut ja polkenut jalkaa kun hommat eivät suju hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Arkisin mulla on aika harvoin aikaa leikkiä. Oikeastaan vain aamupäivisin ulkoillessa olen kokonaan isomman vekaran käytettävissä, pienemmän nukkuessa vaunuissa. Sisällä aika katoaa ruokaa laittaessa, siivoillessa, syöttäessä poikia, vaippoja vaihtaessa ja pyykkiä pestessä, kuivatessa tai lajitellessa. Tiskikonetta tyhjentäessä ja täyttäessä.

Mietin usein, olenko harvinaisen tehoton kotihommissa, leikitäänkö muissa perheissä paljon lasten kanssa vai onko meidän poika vaan erityisen seurankipeä. En ehdi olla hänen kanssaan kunnolla. Iltaisin ehdin lukea iltasadun, päivisin ehkä yhden kirjan. Välillä en vaan edes jaksa innostua pikkuautoista ja piiloleikeistä. Välillä otan vaan väkisin omaa aikaa. Annan tiskien kasaantua ja uppoudun kirjaan tai blogimaailmaan. Yritän ajatella että vanhempien ei kuulu viihdyttää lasta jatkuvasti, ei ennenkään niin tehty. Yritän uskoa että vuoden päästä pojista olisi toisilleen jo vähän seuraa.

Olen viime aikoina lukenut useamman julkkisnaisen haastattelun jossa ylistetään laatuaikaa lasten kanssa ja yhteistä touhuilua. On kai muodikasta sanoa ettei pidä siivouksesta tai "se ei ole prioriteeteissani korkealla". En minäkään siitä pidä, mutta se on pakollinen paha. Jos meillä imuroidaan lauantaina, viimeistään tiistaina villakoirat pyörii nurkissa (siis ihan keskellä lattiaa jopa) ja keittiössä kahlataan leivänmuruissa. Astiat loppuvat 1,5 vuorokauden kuluttua jos niitä ei pestä välillä. Imuriin ja rättiin on vaan pakko tarttua ellei halua vauvan suun olevan pölyssä ja sukkien tarttuvan tahmeisiin tahroihin lattialla. Likaisten vaatteiden vuori tulee pian ulko-ovella vastaan jos ei pyöritä koneellista pyykkiä päivässä.

Miten nuo siivouksen väliin jättävät, perheen yhteisiin hetkiin panostavat äidit sen sitten tekevät? En millään voi uskoa että esimerkiksi Marttaliiton uusimmalla johtajalla tai Suuri Käsityölehden päätoimittajalla olisi kotona likaista ja sotkuista, vaikka mainostavatkin etteivät siivoa. Tuntuu että saan itse olla tiskirätti kädessä ihan jatkuvasti jotta edes jonkinlainen perussiisteys pysyisi, tarkoittaen että lattiat on silti aika tahraiset jos läheltä katsoo ja kämppä on täynnä jos jonkinmoisia kasoja ja keskeneräisiä hommia. Tiedän että on olemassa myös palkattavia siivoojia, mutta ei kai monellakaan ole ihan ympärivuorokautista kodinhoitajaa.

Tämmöisiä vaan mietin. Sitten on vielä asia erikseen jos jompi kumpi aikuisista sairastuu, toinen on valvonut yökaupalla vauvan kanssa ja vaikka vielä luvannut järjestää vaatekutsut. Ja meillä sentään mies hoitaa lapsiakin aika paljon, laittaa ruokaa ja yrittää vähän siivoillakin. Jos ei ole vatsataudissa.