Kuva on vähän huonolaatuinen, koska se on otettu puhelimella, mutta se on ihana koska se on otettu hetkenä jolloin ensi kerran huomasimme T:llä hymykuopat. T on tässä parin päivän ikäinen, kuva otettu sairaalan päivähuoneessa.Vuodet ovat vierineet nopeasti, toisaalta tuosta neljän vuoden takaisesta syntymäpäivästä tuntuu olevan ikuisuus. Huomaan nyt kirjoittavani samoja asioita kuin vuosi sitten.
Tähän aikaan, aamukymmeneltä neljä vuotta sitten taisimme olla jo sairaalassa. Odotusaulassa oli yksi tuttu odottaja, oli ollut siellä jo pari päivää käynnistämässä synnytystä ja tuskaili kun meidät ohjattiin suoraan synnytyssaliin. Muistaakseni pysyin koko päivän melko rauhallisena. Olin omissa maailmoissani, keskityin hengittelyyn ja supistuskäyrään, imaisten ilokaasua aina käyrän lähtiessä nousuun. Kahden maissa kätilö ennusti vauvan syntyvän kuuteen mennessä. Pitkällisen, 45 minuutin loppurutistuksen päätteeksi, klo 17.15 syntyi 3740 grammainen poika. Ponnistusvaiheen aikana ulkona alkoi ukkostaa. Muistan huomanneeni sen, kätilökin sitä kummasteli.
En vieläkään tiedä onko hän oinas vai härkä. Ajattelisin että härkä.
4 kommenttia:
Onnittelut synttärisankarille! Ihanat hymykuopat todellakin :)
Onnea kovasti! Ja voi noita hymykuoppia, ihanat!
Ja härkä hän on, meillä on oinaspoika.
Onnea sankarille, mahtavat hymykuopat!
Ja tuo kirja, jonka kantta edellisessä tekstissä katselet, se on hyvä! Toivottavasti pääset sisältöön kiinni pian!:)
Kiitokset onnitteluista:)
Lähetä kommentti