Kassiin pakataan pyyhkeet, uikkarit, aurinkorasvaa, kolmet lasit, kellukkeet, kolme vesipulloa, vaihtelevasti eväitä, lehti luettavaksi, avaimet ja puhelin. Tiuhti muistuttaa: "ota sitten lompakko mukaan" (rannalla on kioski). Vaunujen alle tungetaan iso viltti narulta, uimarengas, hiekkaämpäri ja -lapio. Alakerran seitsemänkymppinen täti on ollut lakkoja poimimassa ja uponnut hetteeseen reittä myöten. Ihmettelen mistä täältä niitä löytää.
Kävellään noin 100 metriä mäkeä alas. Etsitään hyvä paikka läheltä vettä. Pienin nukkumaan varjoon, isompi kovaa vauhtia veteen. Katsastetaan onko tuttuja, Tiuhtilla on jo joku leikkikaveri. Ne kantaa vettä ja yrittää saada sitä pysymään rannalla, leikkii tulipalon sammuttamista. Sitten renkaalla uimaan. Lehti jää lukematta kun pidän silmällä innokasta uimarengasuimaria ja välillä vilkuilen koivujen alle että vaunut on varmasti paikallaan.
Puolen päivän aikaan rannalla kiirii suusta suuhun huudot: "Kioski on auki!" Syödään hodarit, toiseen pelkkä ketsuppi, toinen kaikilla mausteilla. En jaksa laittaa ruokaa. Lupaan vielä jäätelöt iltapäivällä. Tiuhtia ei meinaa saada vedestä pois. Nyt on niin lämmintä ettei hampaat ala kalista missään vaiheessa.
Iltapäivällä samat kuviot. Eväinä voileipää, kurkkua ja mangoa (mansikkakuvat viime viikolta). Pääsen itsekin uimaan kun mies tulee töistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti