Viuhtille sen sijaan kaura/ohra/ruis maistuu, samaan malliin kuin isoveikallekin yksivuotiaana, mutta riisi ei. Ei missään muodossa. Se on Viuhtin mielestä parasta oikein pyyhkiä kielenpäältä pois jos sitä suuhun vahingossa joutuu.
Ja minä en sulata mitään epämääräisiä leivänkannikoita iltapalaksi, ei ne pidä kasvavan lapsen nälkää aamuun saakka. Murotkaan ei maistu, jugurttia syödään myslin kera ihan joka aamu joten ei illalla sokeria enää ja kuka nyt jostain weetabixeistä tykkää...? Marjapuurot kelpaisi mutta on liian laiska äiti täällä. Uunipuuro on kyllä niin hyvää ja helppo tehdä että sitä suosittaneen nyt.
Aika hitlerhenkisiksi on iltapalat meillä menneet, eilen illalla hikeennyin niin että poika nukkumaan iltapalatta ja -sadutta. Ihme pelleilyä ja ruoalla leikkimistä. Vitkuttelua ja vääntelehtimistä. Tuli aika morkkis jälkeenpäin. Enkä minä mitään lopullista puurofobiaakaan halua aiheuttaa. Meillä kotona ei kaurapuuroa keitelty, siksi ehkä tykkään siitä nyt aikuisena.
Mutta en valita. Nämä kun on oikeastaan ainoat ruokarajoitukset meidän perheessä.
************************************************************************
Täällä Pohjantähden alla I luettu, haluan heti tietää mitä sitten tapahtui. Nautin suuresti nyt tästä suomalaisuudesta ja monipuolisesta kielestämme.
2 kommenttia:
Joo, varo vaan sitä kaurapuuro kammmoa joka sitten voikin kestää loppuelämän.. Mäkään en joutunut koskaan ilmeisesti pakolla syömään sitä lapsena, koska nyt se uppoo, tosin en nyt varsinaisesti nauti sen mausta, mutta jos nälkä lähtee ja maha tykkää, se riittää..
Antti taas ei suunnilleen pysty tajuamaan kuinka mä voin syödä sitä, mutta mulla nyt on tapana syödä myös kuivaa ruisleipää vaikka keskellä yötä sängyn laidalla jos tulee nälkä, kun en jaksa nousta muuta kuin ottaan sen leivän pussista.. :D
Musta kaurapuuro vaan on hyvää, kun on hyvät mausteet:) Ja vielä ihanampaa isoista hiutaleista, pitkään haudutettuna.
Lähetä kommentti