Eilen illalla yskiessäni sohvan pohjalla tuijottelin kirjahyllyä ja laskeskelin kirjoja jotka ovat lukematta. Päästyäni 50:een en kehdannut enää jatkaa laskemista vaikka teinkin sen ihan äänettömästi omassa mielessäni.
Olen harrastanut jo useamman vuoden bookcrossingia, eli laitan lukemiani kirjoja kiertoon. Samalla harrastus on aiheuttanut sen että kirjojen määrä hyllyssä vaan kasvaa ja kasvaa, hyvin paljon otan kirjoja mukaani esimerkiksi kirjastojen vaihtohyllyistä tai saan niitä muilta crossareilta. Siis ihan älytöntä haalimista. Paljon olen kyllä poiskin laittanut, tähän mennessä minulta on lähtenyt 135 joko villisti tai kontrolloidusti vapautettua kirjaa.
Harrastuksen myötä olen tutustunut mukaviin, huumorintajusiiin ja uskomattoman avokätisiin ihmisiin. Olen vastaanottanut useita paketteja ympäri maailman tuntemattomilta jotka ovat vain halunneet ilahduttaa juuri minua. Itsekin olen lähettänyt paketteja eri puolelle maapalloa ja suomalaisille harrastajille. Bookcrossaus on kuin maailmanlaajuinen kirjarinki. Olen saanut jakaa lukukokemukseni ja kuulla muiden mielipiteitä eri kirjoista.
Nyt kuitenkin on tehtävä päätös olla hankkimatta yhtäkään uutta kirjaa koska meillä ei satu olemaan erillistä kirjastohuonetta. Kunnes ehdin lukemaan nuo tänne päätyneet kirjat. Uudenvuodenlupaukseni siis on olla ostamatta ja ottamatta yhtäkään kirjaa. Parasta olisi jatkaa tätä lupausta vielä muutama vuosi tämän jälkeenkin.
Kirjahyllyn päällä on uusi taulu. Violetin taidealesta ostettu hävyttömän halpa työ. Sen värit on juuri kohdallaan.
**********************************************************************************
Tajusin myös että heittäydyn sohvalle liian harvoin makoilemaan muulloin kuin illalla lasten jo nukkuessa. Ei voi olla haitallista oikasta joskus ihan muuten vaan ja pysähtyä. Liian harvoin olen vaan, joutilaina hetkinäkin tarvii avata tämä kone tähän eteen. Lapsillekin voisi olla hyvä nähdä äiti joskus makuuasennossa rentoutumassa.
Rippileirilläni oli tyttö jolla oli siihen aikaan seitsemän sisarusta, myöhemmin perheeseen taisi syntyä vielä muutama lapsi lisää. Muistan että kerran kävin kylässä tytön luona ja hänen äitinsä makasi keskellä päivää sohvalla, siis ihan hereillä mutta makoili vaan lasten touhutessa ympärillä. Hän huikkasi iloisesti nousematta: "Moikka!" tytön esitellessä minut ja pari muuta kaveria: "Äiti tuolla makoilee sohvalla". Muistan silloin ihmetelleeni suurperheen äidin rentoa meininkiä ja laiskottelua. Omaa äitiäni (tai muidenkaan kavereiden äitejä) en vastaavassa asennossa ikinä päiväsaikaan ollut nähnyt. Nyt kun mietin asiaa, se tuntuu hauskalta ja luulisin että rento asenne olikin tuon perheenäidin jaksamisen salaisuus. Kotikaan ei ollut mitenkään tiptop mutta tosi viihtyisä ja kodikas silti.
Toinen uudenvuodenlupaukseni siis on ottaa rennommin. Sekä omin avuin että pyytämällä siihen apua. Aloitan opettelemalla nukkumaan.
3 kommenttia:
Joka kerta kun näkee tekemänsä työn oikeasti jonkun kotona tuntuu mukavalta. Olen iloinen että pidät siitä livenäkin.
Kuulostaa hyvältä tuo nukkumaan ja rentotumaan opettelu :) Mä olin tänään myös aloittamassa soittamaan puhelua joka ei yhtään huvittanut samalla kun join ansaitsemaani kahvikupillista(8 tunnin mahakipuitkun jälkeen), kun totesin että mä opettelen nyt tekemään niitä kivoja juttuja silloin kun pystyn, enkä hoida vain velvollisuuksia. Olkoon sitten lattiat pölyssä tai murut pöydällä tai puhelu soittamatta. Ja jatkoin kahvin juontia ja lehden lukemista.
Pidä säkin kiinni lupauksesta ja lepää sohvalla kun siltä tuntuu!!
piilomaja: Tykkään kyllä:)
Taru sä ootkin sitten oivaltanut aika nopeeta olennaisen, että kannattaa todellakin rentoutua kun vauva nukkuu. Mulla tais mennä sen asian oivaltamiseen useampi vuosi:/ Kahvikuppi ja naistenlehti voittakoon aina kotityöt! Ja voi että noita masuvaivoja....toivottavasti helpottaa pian.
Lähetä kommentti