Tässä viikonlopussa on ollut paljon hyvää.

Ensinnäkin, Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttely, en ole ikinä ennen käynyt missään vastaavassa yksin, tajusin että sekin oli ihan kivaa, sain täysin omaan tahtiin katsoa kuvia ja miettiä omia juttujani. Istuinkin alas pitkäksi aikaa katsomaan näyttelyn tekemiseen liittyvää videota ja selailemaan kuvista tehtyä kirjaa. Ei sillä ettei seura olisi ollut tervetullutta, mutta nyt tajusin että voin toistekin lähteä yksin tekemään jotakin tällaista. Ei ollut ollenkaan orpo olo. Joskus kokeilen vaikka mennä elokuviin yksin vaikka olen ajatellut sen olevan ankeuden huippu.

Toisekseen aurinko on paistanut ja olemme päässeet ulos. Perjantaina ensimmäisen kerran tänä talvena suljin silmäni auringonlämmössä ja kuulin lintujen laulavan. Kolmanneksi kävimme kivoilla nelikymppisillä, neljänneksi on hamahelmeilty Tiuhtin kanssa. Viidenneksi olen nukkunut sikeästi pitkästä aikaa.

Kuudenneksi lupasin paistaa lättyjä tänä iltana, kun ensin on käyty testaamassa Tiuhtin uudet sukset.

Odottelen että pääsen pian tapaamaan tuoreen kummipoikani, syntyessään hippusen päälle kolmikiloisen, ja toisen rakkaan ystävän vastasyntyneen tytöntyllerön.

(Blogger ei taas tottele. En saa kuvia haluamaani järjestykseen mutta huomaankin että käy ne noinkin. Teksti asettuu oudosti)