Viuhtin kuumeilu osoittautui tänään vauvarokoksi ja odotin pientä helpotusta mutta kaveri käytännössä huusi koko päivän. Kunnes isi tuli kotiin ja isoäitikin ennen sitä hätiin auttamaan, sitten saattoikin taas väläytellä veitikkaista hymyä. Laskinkohan 4 kpl 20 minuutin kirkumiskohtausta sekä useamman vähän lyhyemmän. Mua on potkittu, revitty ja raavittu. 20 minuuttia on pitkä aika. Kirkumisten välissä herraa (12 kiloa siis) ei saanut laskea sylistä. Ruokani hotasin äkkiä kaksi tuntia sen lämmittämisen jälkeen. Poika oli selvästi kipeä jostain, kamalan väsynyt ja apea, mutta koska lisävoimien saapuessa fiilis silminnähden parani, huutoihin täytyi liittyä myös taas sitä kovaa luonnetta ja eroahdistusta. Ja jotain mistä Viuhti itsekään ei ota selvää.
Mitäs menit äiti Helsinkiin viikonloppuna yöksi ja olit kaupungilla eilisiltana yli kahdeksaan, en ehtinyt halia ja pusutella sinua ennen nukkumaanmenoa.
Positiivista oli kumminkin se että illansuussa ehdittiin Tiuhtin kanssa leipoa terveellisempää mustikkapiirakkaa. Vaikka leipoessa Tiuhti vastusti: "Ei leivota mitään terveellistä!", syödessä huomasi hän: "Täähän on tosi hyvää ja makeeta." Reseptin bongasin ruisjauhopussista. Kukoksi sitä siinä kutsuttiin.
Niin ja äiti laittoi meille lohkoperunoita ja kanaa. Lohturuokaa?
Mustikkakukko
125g voita
0,5 dl sokeria
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte:
0,5 litraa mustikoita
0,5 dl sokeria
1 rkl peruna- tai maissijauhoja
200 astetta puolisen tuntia
6 kommenttia:
Voi ei, todellakin rankka päivä sulla takana, vaikka toki lapsellakin. Voimia, lisäpäreitä ja extra-annoksen jaksamista yritän lähettää täältä sinulle. Hienosti teit kun jaksoit olla huutotuokiot se aikuinen ja pitää sylissä kaikesta huolimatta. Olet turvallinen äiti, koska lapsi purkaa kaiken pahan olonsa sinuun. Hän tietää, että sinä kestät.
Tuota mustikkakukkoa voisikin kokeilla.Kiitos ohjeesta.
Haluaisin sanoa jotakin, mutta sanat katosivat nyt. Tiedän miltä tuntuu. Lämpöä ja voimaa sinne, ja: ei se ole sinun syysi.
Kokeilin tuota mustikkakukkoa tänään- ja oikeassa olet, ihan superhyvää. Kiitos siis ohjevinkistä vielä uudestaan. Toivottavasti teillä voidaan jo paremmin.
Merruli: Eiks ollutkin hyvää....ja jotenkin vähän paremman omantunnon piirakka, vaikka onhan siinä voita ja sokeria. Mulla vaan selvästi vehnä ei sovi joten sikäli hyvänolon piirakka.
Kiitos myös ymmärtävistä sanoista, siitä en oikein tiedä miten aikuinen oikeasti olen jaksanut olla ja kestänkö. Eilen soitin monta itkuista puhelua ja miehen kesken päivän kotiin kun en kestänyt. Mutta kyllähän mä sen käsitän että äidille näytetään aina pahimmat raivot...Meillä oli tänään astetta parempi päivä, mutta ei poika normaali ole ollut. Ehkä täytyy viedä lääkäriin, ettei taas korvat vaivaa, vaikka ihmettelen jos jotain löytyy kun nukkui viime yön tosi hyvin.
Mirva kiitos, tiedän kyllä että parhaani olen tehnyt...
I reel your pain. Meidän pojalla oli tuo rokko juuri sopivasti ennen joulua. Se vaan oli niin pee:stä, kun ei auttanut Panadol, ei syli.
Mutta 3 päivää, sitten helpottaa eli paljon jaksuja sinne!
S: Joo näin minäkin luulin ja muistan esikoisella menneen. Vaan meillä alkoikin kamala raivoilu tuon rokon jälkeen. Kaksi päivää kannoin kiukkuista lasta (taas) tajuamatta mikä hätänä, kunnes viimeöisen melkein kahden tunnin huutokonsertin jälkeen mentiin tänään lääkäriin, ja todettiin molempien korvien tulehtuneen jälkitautina. Mutta eiköhän tää nyt vihdoin tästä parane...kun antibiootit tuli taas kehiin. Kiva muuten huomata että sinäkin luet minua:)
Lähetä kommentti