Yksi ilta tässä taannoin tulin kotiin ruokakaupasta ja melkein kaaduin kolmeen myttyyn. Housut, kalsarit ja sukat kaikki yhdessä kasassa. Kolmessa sellaisessa. Yhdessä tosin kalsareiden tilalla vaippa. Miehet oli menneet kylpyyn.
Toisena iltana mietin ääneen että menisinkö tänään siihen bodybalanceen vai rvp:hen? Mies kysyi mikä se rvp sitten on, vastasin: "reisi, vatsa, peppu -jumppa". Tiuhti purskahti äänekkääseen nauruun. "No ei kun pakaraa se viimeinen taisikin tarkottaa", korjasin. Vielä räkäisempi nauru.
Tänään rakensin ritarilinnan. Se oli ihan kivaa, seurasin kuuliaisesti ohjeita ja etsin oikeita osia jotka itse rakennusmestari asetteli paikoilleen. Laitoin itkuisen linnanneidon vankitorniinsa ja uljaat ritarit hevostensa selkään, kivan pikkuinen hiiren aarrearkun päälle. Mutta sitten alkoikin vaikea osuus. Olisi pitänyt leikkiä pahiksilla. Viiden minuutin taisteluleikin jälkeen pakenin keittiöön selitellen: "Täytyy mennä laittaan pullat uuniin..."
Iltapäivällä minun haluttiin muuttuvan lumininjaksi. Ojennettiin ihan tavallisen kepin näköinen keppi, eikun siis heittotähti ja käskettiin hyökätä vuorelle.
Lainasin tänään kirjastosta: Jari Sinkkosen Elämäni poikana, Pahalla päällä? Kuinka autan pientä känkkäränkkää, ja Tyttökavereiden opas omaan elämään.
5 kommenttia:
Sinkkonen on mun guru! Mulla ei oo tuota poika-kirjaa vielä luettuna mutta taatusti tulee lukuun, kun ei niitä tyttöjä ny kuulu :) Mutta on sillä muutenkin hyviä oppaita, mm. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun ja Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä.
Kukahan kirjoittaisi miehelleni oppaan pikkutyttöjen pinkkiin prinsessamaailmaan? No, täytyy kyllä sanoa, että hyvin se on pärjännyt. Onneksi on jokunen kummilapsipoika, muuten jäisi kuvailemasi maailma ihan vieraaksi. JOululahjalistojen kohdalla olen aina yhtä kysymysmerkkiä...
Sinkkosta voisikin hakea luentaan.
tää oli niin hyvin kirjoitettu;-)
Selvästi kirjoittajalla on asiasta kokemusta, heh.
Mulla suurin "ongelma" poikien kanssa leikkimisessä ei oikeastaan liity siihen onko poika vai tyttö vaan siihen että varsinkin tuo nuorimmainen halusi mut aina mukaan leikkiin mutta hän halusi tarkasti määrätä mitä mun pitää tehdä.
Sanoin ettei se ole leikkiä, en tee kuten käsket vaan jos leikin niin sitten leikin kuten hyvältä tuntuu.
Se alkoi olla ihan että nyt paat tämän ukon tuohon ja sitten sun pitää sanoo xxx ja sitten sen jälkeen...
Erika: Mä en oo Sinkkosen kirjoja vielä lukenut mutta monia haastatteluja ja kolumnejansa lukenut ja monesti samaa mieltä hänen kanssaan ollut.
Merruli: Kysele multa jos on lahjaongelmia:) Legot lienee aina hyvä valinta, ainakin noin 8-9-vuotiaaksi.
piilomaja: Mua kans tökkii toi määräily, Tiuhti tekee just sitä. "Seiso tossa ja heitä se miekka tohon..." Mutta se kai kuuluu tiettyyn ikään, ja ehkäpä vähän karsiutuu kun menee tarhaan jossa kaverit ei teekään niinkuin käskee. Kuitenkin musta tuntuu että osaisin enemmän eläytyä tyttöjen leikkeihin (vaikka inhoankin tätä sukupuolierottelua) ja sisustaan nukkekotia.
Hei, kiitos vielä iltapäivästä! Sinulle on blogissani jotain pientä iloiloasiaa. :)
Minä voisin olla mielelläni lumininja, mutta traktoreita ja isoja työkoneita (tyttären viimeisin kiinnostuksen kohde) en oikein osaa. Onneksi meillä on isi, joka osaa.
Lähetä kommentti