Ystävistä

Kerhossa oli askarreltu ystävänpäiväkortti äidille ja isälle. Oli myös juteltu ystävistä. Tiuhti oli nimennyt parhaaksi ystäväkseen isin, "koska isi leikkii aina kaikkee mitä mää haluan". Kysyin oliko kukaan muu lapsi sanonut parhaaksi kaverikseen isää tai äitiä. Ei kuulemma ollut. Tuli osittain surullinen olo, onko se nyt hyvä vai huono juttu että pian 5-vuotiaalla ei ole vielä parasta kaveria, siis toista lasta? Sitten mietin, jos lapsi itse ei ole asiasta ihmeissään tai surullinen, ei ole syytä huoleen.

Sitten, en tiedä miten liittyen ystävänpäivään, oli keskusteltu lempi- ja inhokkiruoista.
"Ajattele äiti, joku sanoi että pinaattikeitto on lempiruoka!"
Minä siihen: "Ajatteles, voi olla myös lapsia jotka ei tykkää yhtään maksalaatikosta"
"Sitten Eetu kuiskasi mulle että siitä tulee isona roska-autonkuljettaja, mä sanoin että musta tulee supersankari."
"Niin ja tänään olis ollut lelupäivä mutta vaan kahdella lapsella oli lelu, Rasmuksella oli taisteluhamsteri, semmonen susu"

Sitten Tiuhti keksi että nyt täytyy tehdä ystävänpäiväkortteja, viidelle valitulle kohteelle teimme ajatuksella piirustetut ja kirjoitetut tervehdykset.

"Kummitädin korttiin piirrän pikku-M:n tuttipullon, sängyn ja vauvahelistimen koska ne on parasta mitä pikku-M tietää. Niin ja kuiva vaippa."

"Isoäiti tykkää leipomisesta, piirrän siihen kakun ja muffinsseja!"

"Mistäs pappa tykkää...? No, musta ja ruoasta. Piirtäiskö maksalaatikkoa?"
Minä: "Öhöm...jos piirrät mieluummin vaikka papan ja varamummun ja kisun kuvan."
"Oho, tälle kissalle tuli melkein kynnet!"
Minä: "Tosi hieno, ensimmäisen kerran piirsit kissan"

"Mummi tykkää leivoksista ja serkkupoika hurjista legoista, piirrän siihen Star Wars -ukon ja valomiekan"

"Sitten kirjoitetaan tällainen rakkausruno: Sinä istut kukalla, olet ystäväni ja sukulaiseni."