Pipertely

Kolme naista ja yksi mies, Sukat, paita, huivi ja ranteenlämmittimet puikoilla. Kaunis kahvila ja herkullisia tuoksuja. Siitä oli elinen Pipertely tehty.

Oli jo niin keväistä. Nyt nurkissa vinkuu ja ikkunat paukkuu tuimasta länsituulesta, lunta pyryttää ja mietin pestäkö villavaatteita sittenkään vielä.

Huomaan panostavani vähemmän ja vähemmän omaan pukeutumiseen ja katsovani ehkä vähän liiankin harvoin peiliin. Kaapeissa on vaikka mitä mutta päivät pitkät oleilen samoissa verkkareissa ja huppareissa. Tylsää. Yllä näkyvä koru on tilattu Hilma-puodista, se on minun väriseni. Niin harvassa vaan on tilaisuudet pukeutua, mutta syksyllähän se muuttuu. Voin kai nyt "nauttia" tästä rönttökaudesta kunnes on taas pakko katsoa peiliin useammin.

Peilikuva kertoo myös etten huolehdi kropastani. Se kaipaa venyttelyä, joogaa, tanssia, kyykkyjä.

Alla mummin vanha koru ja käsilaukku, mielestäni koru on hyvin tyylikäs, myös minun näköiseni ja klassisen ajaton. 60-luvulta. Mummin äiti oli muuten Hilma. Vaikka mummi on enimmäkseen mielessäni, on kuitenkin hyvä että on näitä esineitäkin jotka muistuttavat. Mummi on täällä meillä olohuoneessa viirivehkana, nojatuoleina, pikku pöytänä ja pitsiliinana sen päällä. Keittiössä patana jossa teen uunipuuroni, eteisessä kumisaappaina ja vaatekaapissa villasukkina ja -tumppuina.

Mustelma ja irvistys

"Mitä sää äiti taas kuvaat? Mitä järkee on kuvata ruokia??"

"Eikun mä otan kuvaa tosta Viuhtin ekasta mustelmasta."

Iltapäiväkahvilla klo 14.05 päätän hemmotella itseäni jollain erityisellä ja keitän kahvit uudella mutteripannulla. Tavalliseen tiistaihin tulee luksusfiilistä kun panostaa kahvinkeittoon ja kaataa juoman oikein kuppikuppiin vaikka se mutteripannu maksoikin vain 5,95 euroa. Sitten on isäni tuomia kanelipullia. Siitäkin tulee hyvä mieli kun syö toisen ostamia pullia. Olen virkeä koska pääsin ulkoilemaan nuorimmaisen kanssa aamulla aurinkoon isän jäätyä seuraksi sairastavalle esikoiselle. Lasten mutustellessa pullaa selailen tammikuun Trendiä, jonka muuten ostin kirppikseltä 80 sentillä enkä pari kuukautta sitten 7,20 eurolla. Siis miten paljon olenkaan säästänyt elämäni lukemattomilla kirppiskierroksillani! Lehdessä lukee että "juuri nyt kaikki tiedostavat tyypit imevät viherpirtelöitä" eli totean olevani siltä osin trendikäs (tai olin ainakin tammikuussa), vaikka en ymmärrä mistä saa ostettua siitepölyä, kun yhdessä reseptissä sitä on 1 tl. Tällaisia asioita sitä ihminen miettii iltapäiväkahvilla.

Sekalaista ja siklausta

Tänä viikonloppuna opin siklaamaan. Sillä välin Tiuhti nikkaroi puuveneen ja kuulapelin ja Viuhti vaan mennä viipotti, levitteli puunkappaleita lattialle ja maisteli taululiitua.

Ennen leffaan lähtöä lauantai-iltana tein Kankkusen pizzaa Anna-Leena Härkösen keittokirjasta ilman kankkusta ja homejuustoa ja siitä tulikin paras pizza pitkään aikaan. Pohjalle ei laitettu tomaattipyrettä vaan smetanaa. Päälle kerros mozzarellaraastetta, tomaatteja, kinkkua, ananasta ja rucolaa ja lisää mozzarellaraastetta. Tehdään toistekin, ilman kankkusta. Mietin oikein koska olen siinä olotilassa ollut, enkä muista. Se oli varmaan 2004.

Kudoin parvekkeella toppatakki päällä, kynsikkäät kädessä, tohvelit jalassa. Oli lämmin.

*********************************************************************************

Kävin katsomassa Black Swanin, tietämättä juurikaan mitään elokuvasta. Vasta liput ostettuani totesin sen olevan trilleri, ja niitä en halua katsoa. En kuitenkaan joutunut katumaan vaikka osittain sormien välistä jouduin teatterissa kurkkimaan. Suosittelen, vaikka yleensä en nauti elokuvista joista jää paha mieli. Mutta tämä oli samalla niin kaunis ja koska palautuu mieleen vielä seuraavanakin päivänä, siis hyvä elokuva.

Tänä aamuna luin erään tähtitanssijan mielipiteitä elokuvasta. Hänen mielestään elokuva antaa vääristyneen kuvan baletista ja tanssijoiden arjesta. Hän sanoo baletin vaativan älyä. No, minusta on lapsellista kuvitella elokuvakatsojien muodostavan mielipiteensä tanssilajista yhden elokuvan perusteella, varsinkin kun elokuvan aiheena on ihmisen särkyvä mieli eikä baletti yleensä.

**********************************************************************************

Huomenna porataan taas. En ehkä syö sen jälkeen enää, koska se edellinen porausjälki vihloo niin saakelisti ja huomenna ne meinaa porata toisesta poskesta. Ei ole vanhaks tulemista.

Niin ja nuorimmainen joutui vieroitukseen. Kaksi ekaa maitopullotonta yötä on menneet yllättävän hyvin, nyt kun kehaisin saan varmasti valvoa ensi yön.

Lupaus 3

Yritän muuttaa itseäni perinpohjaisesti. Pessimististä optimistiksi. Tai ainakin vähän siihen suuntaan. Jonkinlaiset uuden vuoden lupaukset tein jo tammikuussa (olen muuten saanut kaksi kirjaa lahjaksi mutta niitä ei lasketa, ne ei ole itse hankittuja) ja ei ehkä ole yleistä tehdä uuden vuoden lupauksia maaliskuussa, mutta päätin tehdä kolmannen tänään. Olkoon tämä minulle sisäisen muutoksen vuosi. Oman itseni auttamisen, huolehtimisen ja hyvänolon vuosi. Toki samalla tavalla huolehdin edelleen niistä muista joista tähänkin asti olen huolehtinut, mutta pitämällä itsestäni enemmän huolta olen parempi niille muillekin.

Tämän päivän ahaa-elämys teemavuoteeni (haha kuulostaa niin mahtipontiselta) liittyen oli että miksi keskittyä siihen mitä ei ole ehtinyt tai jaksanut tai viitsinyt tehdä? Ei ole mitään hyötyä vuoroin miettiä hiljaa yksinään vuoroin ääneen manaillen sitä kaaosta kylpyhuoneessamme jota kukaan ei ikinä ehdi selvittää tai ympäriinsä lojuvia paperi- ja sekatavarakasoja joita vieraiden tullen on kaappeihin tungettu, pesemättömiä lattioita tai silittämättömiä tyynyliinoja.

Pitäisi keskittää ajatuksensa siihen mitä kaikkea saan aikaiseksi. Tänään esimerkiksi en koe tehneeni mitään suurempaa urakkaa vaikka olen:
pessyt koneellisen pyykkiä, kerännyt koneellisen pestyä narulta, laittanut kolme koneellista puhtaita kaappeihin, kaivellut nuorimman vaatelaatikosta 12 paritonta sukkaa ja löytänyt kolmelle parin, tehnyt lohipastaa, hedelmäsmoothiet, ja puuroa lapsille sekä espressot aikuisille, ulkoillut aamulla klo 10-12, juossut lumikasoissa nuorimman perässä, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, hiihtänyt 45 minuuttia, kirjoittanut sähköpostia (ja blogannutkin vielä), rakentanut legoista huoltoauton, pyyhkinyt pöydän ja syöttötuolin neljä kertaa, imuroinut keittiön ja eteisen, tutustunut uuteen äitiystävään ja pohtinut hänenkin kanssaan uniongelmia, töihinpaluuta ja päiväkotiasioita. Muun muassa.

Tehopäivän pirtelöön tuli:
banaani
appelsiini
pakastemansikoita
vaniljasoijajogurttia
kaurahiutaleita
basilikaa
tippa vettä että kone suostui soseuttamaan

Lapset ei huomanneet basilikaa ja siemaisivat pirtelön maiskutellen parempiin suihin parissa minuutissa.

Vavva, tyttö, EI

Eilen tapahtui vain kivoja asioita.

Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa

Postia Ilonalta melkein samaan aikaan kun tilasin häneltä kauniin korun

Vieraita illalla ruokapöydässä

Kaikki terveinä

Värittelyhetki Tiuhtin kanssa

Viuhtille samanlainen sänky kuin isoveljellä huuto.netistä

Paras kirppislöytöni ikinä

Hehkutin siis koko päivän mielessäni ostostani. Vihdoin meille tulee sellainen vanha kaappi lasiovilla jollaisesta olen haaveillut pitkään. Ja päästään eroon lastulevyhärpäkkeestä television alla. Tosin mies vähän epäillen illalla kysyi mahtuuko dvd-laite varmasti siihen kaappiin. Mutta se on sivuseikka mulle. Kai me joku ratkaisu keksitään. Televisiotkin saa nykyään seinälle.

Viuhti on sanonut todistettavasti vavva, tyttö ja EI. Tätä-sanojen lisäksi siis ainakin kolme muuta.

Olen miettinyt että onpas kurjaa kun en nykyään pidä keväästä. En odota lumien sulamista, vaan haluaisin hypätä suoraan kesään, koska kevääseen liittyy kuiva pöly, nuha, yskä ja silmien tiristys. Sitten olen tajunnut että tästä keväästä tykkään, maalis-ja huhtikuun keväästä, kun on lunta vielä mutta aurinko jo lämmittää ja virkistää. Tämä on syntymäkuukauteni.

Tuntuu kuin olisin aika eri ihminen kuin kuukausi sitten. Muistutan itseäni olemaan iloinen. Ainakin kaikkina niinä päivinä kun olemme terveitä.

Päässä surisee ja en ole nukkunut

Kuvauspuoli on ollut niin vähäistä että käytän taas viikon takaisia kuvia vaikka ne eivät otsikkoon liitykään. Niiden avulla sentään muistan että tulipahan leivottua viime viikolla. Suuren suosion saavuttivat vadelmabrowniet (ohje täällä) joita varmasti teen toistekin. Vähän helvetin hyvä pulla sen sijaan oli aika normaali pulla.

Päässä surisee ajatuksia joita en tänne kirjoita. Harmitusta, ihmetystä ja paljon väsymystä. Haluaisin kirjoittaa nukkumisesta mutta en edelleen jaksa. Kirjoitan vielä ehkä huomenna. Valvon yöllä muiden takia mutta myös itseni ja ajatusteni takia. Vatvon keskellä yötä itsekseni miten ihmeessä saisimme yöt normaaleiksi, sellaisiksi joina nukutaan ja joilta herätään levänneinä ja odotan seuraavaa herätystä. Turha nukahtaa kun kuitenkin kohta taas vetäistään pois siitä sekunnin sukelluksesta unimaailmaan.

Päässä humisee myös hyvää mieltä. Olin tänään hiihtämässä jäällä. Vastaan tuli joulupukki ja jos jonkinmoista hiihtäjää. Sillä välin Tiuhti löysi pihalta uuden leikkikaverin ja sai heti kutsun kyläänkin.

Eilen kastettiin pienin kummilapsemme. Hänelle toivon vain kaikkea hyvää. Kummilapsen äidiltä sain lahjaksi kirjan jolla toivotaan minulle voimia. Tunnen saavani voimia pelkästään siitä että joku antaa minulle kirjan joka voisi antaa minulle voimia.

Sain syntymäpäivälahjaksi mummin vanhan rannekorun ja käsilaukun. Kukkia ja lautasen.

Otin haasteen vastaan

Muiden bloggaajien innostamana ja (liian) lyhyen harkinnan päätteeksi päätin ottaa osaa tähän haasteeseen:

Craft it forward 2011 -haasteeseen osallistuminen tarkoittaa että lupaan lähettää ensimmäiselle viidelle tähän postaukseen ilmottautuvalle jotakin omin käsin tehtyä tämän vuoden aikana. Tarkoitus olisi että vastaavasti viisi henkilöä jotka ilmottautuvat, laittavat haasteen eteenpäin omassa blogissaan ja lupautuvat väkertämään jotakin itse ja lähettämään tekeleensä viidelle. Kyseessä saa siis olla mitä vain itsetehtyä.

Nyt jo vähän mietityttää miten osaan ja keksin jotakin hauskaa ja muita ilahduttavaa. Varmaa on että en ala keksimään pyörää uudelleen, sellaista luovuutta minusta ei löydy. Mutta alan selailemaan käsityökirjoja, -lehtiä ja -blogeja löytääkseni jotain pientä ja kaunista.

Kuvat on jo parisen viikkoa vanhoja. Lumikasat eivät enää ole noin kuohkeita ja keveitä, ne on menneet kasaan ja koviksi. Kulkuväylät on jäisiä ja hiekoitettuja. On niin liukasta että Tiuhtilla on naama naarmuilla ja Viuhti ei pysy montaa askelta pystyssä ulkona.

Ajattelin kirjoittaa tänne nukkumisesta mutta en jaksa. Tekstistä tulisi pitkä. Nukkuminen on taas viime öinä tuntunut harvinaiselta luksukselta. Jaksaminen on vähissä.

Olen ihan järkyttynyt koska suussani porattiin tänään. Ensimmäistä kertaa ikinä, nyt 30-vuotiaana. Ja toisen mokoman kerran parin viikon kuluttua. Jotain hyvin peruuttamatonta on tapahtunut. Minä olin ylpeä rei'ittömistä hampaistani.

Aloin lukea Katto-Kassista Tiuhtille iltasatukirjana. Kirjan kansilehdellä lukee: Riikkalle jouluna 1987. Muistan lukeneeni sen monet kerrat, ja olen niin iloinen että nyt saan sitä pojalleni lukea. Jännä juttu että yhdessä kohtaa Tiuhti hekotti ja sanoi: "Tää on ihan niinkuin Peppi Pitkätossusta!" tietämättä että kirjat ovat saman kirjailijan.

Me? Gorgeous?

Mirva valosta antoi minulle tällaisen The Gorgeous Blogger -tunnustuksen. Tuntuu tietysti hyvältä, kiitos siis Mirva! Tarkoituksena olisi vastata alla oleviin kysymyksiin ja sitten laittaa tunnustus eteenpäin, mutta en laita tätä nyt kenellekään koska monet ovat tämän jo saaneet ja aiemmin olen jo laittanut vastaavia eteenpäin.

1. Milloin aloitit blogisi?
Toukokuussa 2008, sitten pari kuukautta ihmettelin että mitäs menin tekemään kunnes heinäkuussa innostuin kirjoittelemaan säännöllisemmin.

2. Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Meidän perheen elämästä, omista ajatuksistani, jokapäiväisistä sattumuksista. Käsityökokeiluista ja lukukokemuksista. Joskus tuntuu että blogi on liian lapsikeskeinen, mietin jopa mitähän tästäkin joku ajattelee ja pitääkö ne mun elämääni ankeana ja rajoittuneena kun en osaa muusta puhua kuin lapsista kunnes taas muistutan itseäni että ennen kaikkea kirjoitan tätä itselleni.

3. Mikä tekee siitä erityisen?
En koe blogiani erityiseksi, se on tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä kertova virtuaalipäiväkirja. Vastaavia on blogimaailma täynnä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Idean blogin pitämiseen sain muista lukemistani blogeista. Päiväkirjaa olen kirjoittanut 6-vuotiaasta lähtien, kunnes jossain vaiheessa parikymppisenä sen kirjoittaminen jäi. Kirjoittaminen on mulle tärkeä tapa käsitellä asioita, ongelmallisiakin, vaikkakaan tänne blogiin en kaikkea voi kirjoittaa. Tuli tarve kirjata ylös elämäämme kun lapset ovat pieniä. Blogissa on myös kuvallinen puoli, tykkään siitä että saan yhdistellä valokuvia kirjoituksiini. Mietityttää kyllä miten tämän blogi-valokuvakansio-päiväkirjan saisi takuuvarmasti säilymään seuraavalle sukupolvelle. Aloin joskus kirjoittamaan postauksia muistikirjaan mutta olen niiden kirjoittamisessa nyt kolme vuotta jäljessä.

5. Mitä haluaisit muuttaa?
Haluaisin ehtiä ja jaksaa kirjoittaa tänne useammin. En kuitenkaan ota blogista paineita ja se on hyvä. Jos päättäisin kirjoittaa joka päivä, tulisi varmasti hetkiä kun ei olisi mitään kirjoitettavaa. En ole suuremmin panostanut ulkoasuunkaan koska ohjenuoranani pidän että kirjoitan tätä päiväkirjamuotoisesti ajattelematta "yleisöä". Jokainen blogiin tullut kommentti lämmittää silti joka kerta. En siis varsinaisesti muuttaisi blogissani mitään, profiilikuvani tosin on hölmö.

Jantuset

Televisio hajosi ja nyt meillä on sellainen litteämpi. Sen myötä olen saanut pakkomielteen uudesta huonekalusta television alle, tuo lastulevykammotus vuodelta 2001 on sattunut aina pahasti silmään mutta nyt olisi hyvä syy hankkia uusi. Mutta en halua uutta vaan vanhan. Satasella suurin piirtein. Ja sen nimi ei saa olla tv-taso. Lähdepä sitten hakemaan jotain tiettyä tavaraa kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja huutonetistä. Tuloksena on muita kirpputorihankintoja mutta ei sitä mitä piti. Kuten Jantuset, huopikkaat kokoa noin 24 ensi talveksi Viuhtille kuudella eurolla. 3,5 eurolla hienostelutalvitakki ensi vuodeksi ja jonkun itse kutoma villapaita Tiuhtille parilla eurolla.

Ollaan syöty laskiaispullat jo viime viikolla ihan vaan siksi kun menivät panemaan laskiaisen niin myöhäiseksi tänä vuonna. Ja aiotaan syödä uudestaan laskiaisena.

Olen juonut inkivääri-hunaja-sitruuna-hauduketta ja istunut oliiviöljyt ja valkosipulit jaloissani. Vastustuskyky haussa.

Olen kutonut elämässäni ensimmäisen kerran kahvilassa, pipertelijäseurueessa, syönyt siellä pinjansemen-sitruunatorttua ja ihmetellyt miten kahta sukkaa voi kutoa yhtä aikaa ja kuullut jostain hermeettisen kokoisesta lankakaupasta Tampereen Lielahdessa. Mennyt heti seuraavana päivänä totemaan saman asian paikanpäälle.

Viikot katoavat jonnekin. Puhelimessa anopin kanssa en muista mitä tein eilen. Yritän muistaa kirjata muistikuvia useammin ylös.