Kuvat on jo parisen viikkoa vanhoja. Lumikasat eivät enää ole noin kuohkeita ja keveitä, ne on menneet kasaan ja koviksi. Kulkuväylät on jäisiä ja hiekoitettuja. On niin liukasta että Tiuhtilla on naama naarmuilla ja Viuhti ei pysy montaa askelta pystyssä ulkona.

Ajattelin kirjoittaa tänne nukkumisesta mutta en jaksa. Tekstistä tulisi pitkä. Nukkuminen on taas viime öinä tuntunut harvinaiselta luksukselta. Jaksaminen on vähissä.

Olen ihan järkyttynyt koska suussani porattiin tänään. Ensimmäistä kertaa ikinä, nyt 30-vuotiaana. Ja toisen mokoman kerran parin viikon kuluttua. Jotain hyvin peruuttamatonta on tapahtunut. Minä olin ylpeä rei'ittömistä hampaistani.

Aloin lukea Katto-Kassista Tiuhtille iltasatukirjana. Kirjan kansilehdellä lukee: Riikkalle jouluna 1987. Muistan lukeneeni sen monet kerrat, ja olen niin iloinen että nyt saan sitä pojalleni lukea. Jännä juttu että yhdessä kohtaa Tiuhti hekotti ja sanoi: "Tää on ihan niinkuin Peppi Pitkätossusta!" tietämättä että kirjat ovat saman kirjailijan.