Oli jo niin keväistä. Nyt nurkissa vinkuu ja ikkunat paukkuu tuimasta länsituulesta, lunta pyryttää ja mietin pestäkö villavaatteita sittenkään vielä.
Huomaan panostavani vähemmän ja vähemmän omaan pukeutumiseen ja katsovani ehkä vähän liiankin harvoin peiliin. Kaapeissa on vaikka mitä mutta päivät pitkät oleilen samoissa verkkareissa ja huppareissa. Tylsää. Yllä näkyvä koru on tilattu Hilma-puodista, se on minun väriseni. Niin harvassa vaan on tilaisuudet pukeutua, mutta syksyllähän se muuttuu. Voin kai nyt "nauttia" tästä rönttökaudesta kunnes on taas pakko katsoa peiliin useammin.
Peilikuva kertoo myös etten huolehdi kropastani. Se kaipaa venyttelyä, joogaa, tanssia, kyykkyjä.
Alla mummin vanha koru ja käsilaukku, mielestäni koru on hyvin tyylikäs, myös minun näköiseni ja klassisen ajaton. 60-luvulta. Mummin äiti oli muuten Hilma. Vaikka mummi on enimmäkseen mielessäni, on kuitenkin hyvä että on näitä esineitäkin jotka muistuttavat. Mummi on täällä meillä olohuoneessa viirivehkana, nojatuoleina, pikku pöytänä ja pitsiliinana sen päällä. Keittiössä patana jossa teen uunipuuroni, eteisessä kumisaappaina ja vaatekaapissa villasukkina ja -tumppuina.
5 kommenttia:
Hilma on ihana nimi ja korusi on niin WAU! Tykkään.
Ollappa tuollaisia mummomuistoja.
very good blog, congratulations
regard from Reus Catalonia
thank you
Meinasin kysyä että oletko ajatellut miksi asiat ovat noin miten sanot mutta kun luin eteenpäin niin huomasin että ehkä se liittyy siihen että olet ollut kotona tôistä joihin palaat syksyllä (?).
Mulla oli tuommoinen kausi myös kun lapset oli ihan pieniä. Oli juuri niitä ajatuksia että kun ei tÄstä koskaan mihinkään kuitenkaan pääse, ei missäân käy jne. niin miksi nähdä vaivaa.
Mutta sitten totesin ettei se asia tule muuttumaan mutta minä en takuulla jaksa itseäni sellaisena kovin kauan. Sen huomaaminen muutti aika paljon ja minusta tuli taas "minä itte" jos niin voi sanoa. Se minä kyttää kyllä peiliin ja tykkää kovasti vaatteista ja yrittää pitää itsestään jonkinmoista huolta - vaikkei edelleenkään ole "koskaan mitään menoja kummiskaan".
Merja: Tykkään myös, nimestä ja korusta:)
piilomaja: Musta tuntuu että enemmänkin mulla on nyt se tilanne että en vaan ehdi miettiä omaa pukeutumista ja toisaalta ei ole järkeä pukeutua ihmeellisemmin kun kuitenkin vaatteet on heti tahroissa, siis yleensä noin puolen tunnin kuluttua puhtaan pukemisesta päälle. Kyllä mä nyt tietenkin vaihdan puhtaita silti, hehheh kuulostaa niinkuin ei kannattaisi edes pestä vaatteita;) Uloskin mennessä ei olisi mitään mieltä laittaa muuta kuin ne goretex-kengät ja ah ihana tuulipuku koska olis vaan niin kylmä ja märkää muilla. Kotona perheen kesken ei vaan jaksa kiinnostaa vaatetus, jos vieraita tulee niin laitan siistimpää. Mutta jos vaikka tuon kivan uuden korun laittaisin kotioloissa kaulaan, sitä eräs repisi ja imeskelisi samantien. Oon ajatellut että tää on vaan vaihe (joo töihin takaisin siis syksyllä) enkä toivottavasti lopullisesti ole muuttunut rönttöläiseksi. Ja päätin että vaikka en muualle menisi kuin tuohon lähimarkettiin, voisi silti laittaa muutakin kuin ne samat joilla ulkoilee lasten kanssa. Tulee siitä silleen ihmisempi olo.
Ai niin perhana kun ne repii korutkin kaulasta, korvista puhumattakaan;-)
Muistan nyt....
Lähetä kommentti