Menin tänään metsään ja teki mieli huutaa, kirkua, raivota. Sanoa ruma sana ja monta siihen perään. Kun korvakierteestä päästiin (tosin varasin ajan taas korvalääkärille, putkivuoto), tuli vieraaksi vatsatauti. Toivon vieraan pikaista poistumista. Peruuntui viikonloppureissu Helsinkiin, vaarassa ensi viikon synttärijuhlat. Reppanapotilas miettii sopiikohan kavereille sitten tulla jos juhlat siirtyvät, kun se yksikin poika niin odotti hänen juhliaan.Panikoin koko päivän, pitelin oksennusämpäriä, tarkkailin nuorimmaista ja menetin oman ruokahaluni. Illalla päästiin Viuthin kanssa kävelylenkille, vein pojan sisälle pikku jalkapallottelun jälkeen ja lähdin vielä hetkeksi metsäkävelylle. En huutanut vaikka mieli teki mutta nojasin kallellaan olevaan puuhun ja tuijotin vain eteeni.
Mies kertoi kaverinsa vaimon syövästä. Tiedän, lastentaudit on hyvin pieni murhe tässä maailmassa. Mutta älkää enää helvetti sanoko "pikaista paranemista" tai "voi kurja" tai "kyllä kevättä kohti helpottaa" vaan antakaa taikasauva joka poistaa räkätaudit, korvatulehdukset ja oksennustaudit muksuista. Ainakin.
Luonto on rumimmillaan nyt, kaikki on ruskeaa ja kuraista. Vähiten maisemaa kaunistaa kaikki se roska jota minäkin kohtasin kävelylenkeilläni. Näin ainakin: tennispallon, ilotulitteita, kaksi tiskiharjaa, maton, verisen(?) pyyheliinan, karkkipapereita, pulloja, nötköttipurkin, ja paljon roskaa jota en osaa nimetä. Yhdellä polulla joka askeleella meinasin osua koirankakkakasaan. Tampereen pormestari Timo T.A.-mikä onkaan on julistanut Tampere vs. Turku siisteyskisan. Osallistukaa tamperelaiset!
P.S. Se verinen pyyheliina oli sellainen käsipyyhkeen kokoinen, vohvelikankainen keittiöliina, osittain haudattu maan alle pensaan taakse aivan rantaviivaan. Pyyhkeen yksi kulma oli valkoinen joten siitä huomasin sen olevan verinen liina eikä punainen pyyhe. Aloin heti etsiä piilotettua tai veteen upotettua ruumista. Kurkin puihinikin roikkuuko siellä jotain. Oli epäilyttävän tuoreita isoja kengänjälkiä, katkottuja oksia, yksi teräväkin mutta ei verinen. Mistään ei pilkottanut kättä tai jalkaa, sitten tajusin ettei rätissä oleva väri voinut olla verta koska se oli kirkkaanpunaista. Veri olisi muuttunut heti veriteon (tai nenäverenvuodon) jälkeen melko rusehtavaksi. Olisko sitten ollut joku venemaalarin rätti. Hetkellisen salapoliisikohtauksen jälkeen vaivuin takaisin itsesääliini.
6 kommenttia:
Mä taisin sanoo just sen "Paranemisia". Sori. Mut ei mulla sitä taikasauvaakaan ole.. :(
Kaikesta kurjuuslauselmasta huolimatta tämä kirjoitus oli jotenkin hauska. Musta tuntuu ihan käsittämättömältä, että oot uskaltanu leikkiä salapoliisia tuolla tavalla :)
Ja tosiaan, tuo roskan ja p***an määrä on jotain aivan kamalaa. Meilläkin on metsä tossa vieressä, muttei lasta huvita viedä sinne, kun koirankakkakylpyhän siitä seuraa.
Ja taikasauvaahan mulla ei ole, joten tyydyn kompittamaan ja kuitenkin toivomaan parempia vointeja!
On se perkele tosiaan kun kaikki pitÄä heittää luontoon ja kaduille ja kaikki rikotaan ja sutataan ja tuhotaan. SUomesta en muita kaupunkeja tunne kuin Tampereen mutta siellä ainakin tunnutaan olevan kovin kunnostautuneita noissa puuhissa...
Ja totta, lisää siihen vielä rumat sÄvyt ennen kuin tapahtuu kevään ihmeitä. Mieleni oli kevÄisin usein täysin maassa kun asuin vielä Suomessza. Huhtikuu oli aivan kauheeta. KEsti vuosia että pääsin siitä ajatuksesta irti, ettÄ tajusin miten valtava merkitys ympÄristöllä on minunkin pollani hyvinvoinnille.
Taru: Tiedän että ihmiset tarkoittaa hyvää mutta oon vaan niin kyllästynyt kuulemaan sitä toivotusta.
Erika: Kyllä mua kauhistutti toi pyyheliinaepisodi, melkein kurkin sormien välistä, nauratti oma mielikuvitus jälkeenpäin. Mä oon aina ajatellut että olis kamalaa jos luonnossa törmäisi johonkin tuollaiseen kamaluuteen. Usein lehdistä kuitenkin lukee lenkkeilijöiden löytäneen metsästä/rannasta/puusta roikkumasta vaikka mitä.
piilomaja: Mun yleiseen fiilikseen ainakin ympäristön kauneus tai rumuus vaikuttaa tosi paljon mutta vielä enemmän vaikuttaa se paistaako aurinko vai ei. Että turha ihmetellä miksi suomalaiset on niin synkkää kansaa loka-maaliskuussa.
Harry Potter täällä hei! Tässä sulle sauva, heilauta sitä ja sano karkotaseet!
Sinulla oli täällä hirveästi mielenkiintoisia postauksia ja kivoja kuvia, en ole ehtinyt vähään aikaan lukemaan. Tekisi mieli kommentoida kaikkiin, mutta toivottelen teille vaan iloa arkeen ja ihmettelen rohkeuttasi moisissa salapoliisipuuhissa, minä olisin varmaan äkkiä vaan juossut karkuun!
Olen ihmetellyt jo pari viikkoa, että miksei kukaan kirjoita tekstiviestipalstoille näistä ihmisten jätöksistä mitään. Koirien sentään maatuvat.
Mirva: Kiitos. Täytyy kato jostain hakea jännitystä elämään;) Toisaalta kyllä mietin että en ikinä pääse eroon traumasta jos jotain metsästä olisi löytynyt. Maatuuko ne koirankakat?? Ei ainakaan kevääseen mennessä? Meidän puisto on täynnä sellaisia ihania valkoisia puolihomeisia kakkakasoja.
Lähetä kommentti