Ikävää että välit ystävän kanssa eivät ole pysyneet semmoisina kuin toivoisit, toivotaan että tilanne vielä korjaantuu. Eihän sitä yksipuolista ystävyyttä kukaan tietenkään jaksa ylläpitää, eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa potea.
En tietenkään tiedä, millaista elämänmuutosta ystäväsi käy nyt läpi, mutta ainakin omalla kohdalla tämä täysin yllättänyt "kriisi" on vienyt totaalisesti voimat tehdä mitään ylimääräistä. Vaikka on tuntunut siltä, että olisi kiva puhua jonkun kanssa ja tehdä piristäviä asioita, ei vain ole jotenkin jaksanut ottaa itselleen mitään ylimääräisiä aikatauluja, ei sopia mitään menoja jotka sitten kuitenkin saattaisi joutua peruuttamaan, eikä näin ollen oikein ottaa edes keneenkään erityisesti yhteyttä. Olen kuitenkin ollut ihan loputtoman kiitollinen niistä kädenojennuksista, joita sieltä täältä on silloin tällöin tullut, se on tuntunut hurjan hyvältä. Ehkä ystäväsikin kohdalla on näin, en tiedä, mutta varmasti tilanteessa kuin tilanteessa lämmittää se, että tietää jonkun välittävän ja muistavan.
Toivottavasti olosi helpotti, kun päästit sen ulos! Usein siinä käy niin, näitä ajatuksia on tärkeä saada paitsi purkaa myös jakaa.
Hyvä kun päästät. Mirvan tavoin en tietysti tunne tilannetta mutta sinun kannaltasi oli minusta tärkeää jotenkin aukoa asiaa.
(jos ajattelen että ne mun erittäin harvat ja erittäin pitkäikäiset ystävyydet olisivat ns. vaarassa....en melkein edes uskalla ajatella, tuntuu liian pahalta.)
Mirva: Asiaa sen enempää selittelemättä, on aika erilainen tilanne kuin teillä. Tietyissä elämäntilanteissa ei tarvitse jaksaa ja hyvät ystävät ymmärtävät sen, mutta toisaalta ajattelen niinkin että jos minut selkeästi "siirretään sivuun", en ala tuputtamaan itseäni.
piilomaja: Kovasti haluaisin solmun auki ja olen surullinen, kuten itsekin sanoit, tosi pahalta tuntuu. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä jossa minä olen tehnyt oman osuuteni ja toisen osapuolen tulisi myös antaa ystävyydellemme jotain. Yksipuolinen ihmissuhde ei ole ystävyyttä. Olen jo aiemminkin vähän täällä kirjoittanut että liika tekohengityskään ei ole hyväksi.
Minustakin on eri asia kertoa vaikeassa tilanteessa, että haluaa olla itekseen kuin määrätä toinen pysymään etäämmällä. Ei kuulosta siltä, että ystävyyttä noilla ehdoilla kannattaakaan ylläpitää. Itse sorrun usein siihen, että erakoidun helposti ja haluan olla kotona vaan (toki perhe on täällä mutta kuitenkin) ja sitten jotkut luulevat, että olen suuttunut jostain. Korjaan kuitenkin väärinkäsityksen, jotta sosiaalinen elämä olisi siellä jossain, sitten kun jaksan taas sinne mennä.
Olen itsekin kova murehtimaan joskus varmaan liiankin mitättömiä asioita, mutta vaikka kuinka käsketään antaa olla, ei se onnistu, ennenkuin sen asian on surrut loppuun. Hyvä että päästit sen ulos!
On myös pitänyt kommentoida noita kuviasi, tosi hienoja tunnelmia on niissä!
6 kommenttia:
Ikävää että välit ystävän kanssa eivät ole pysyneet semmoisina kuin toivoisit, toivotaan että tilanne vielä korjaantuu. Eihän sitä yksipuolista ystävyyttä kukaan tietenkään jaksa ylläpitää, eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa potea.
En tietenkään tiedä, millaista elämänmuutosta ystäväsi käy nyt läpi, mutta ainakin omalla kohdalla tämä täysin yllättänyt "kriisi" on vienyt totaalisesti voimat tehdä mitään ylimääräistä. Vaikka on tuntunut siltä, että olisi kiva puhua jonkun kanssa ja tehdä piristäviä asioita, ei vain ole jotenkin jaksanut ottaa itselleen mitään ylimääräisiä aikatauluja, ei sopia mitään menoja jotka sitten kuitenkin saattaisi joutua peruuttamaan, eikä näin ollen oikein ottaa edes keneenkään erityisesti yhteyttä. Olen kuitenkin ollut ihan loputtoman kiitollinen niistä kädenojennuksista, joita sieltä täältä on silloin tällöin tullut, se on tuntunut hurjan hyvältä. Ehkä ystäväsikin kohdalla on näin, en tiedä, mutta varmasti tilanteessa kuin tilanteessa lämmittää se, että tietää jonkun välittävän ja muistavan.
Toivottavasti olosi helpotti, kun päästit sen ulos! Usein siinä käy niin, näitä ajatuksia on tärkeä saada paitsi purkaa myös jakaa.
Aurinkoista viikonlopun jatkoa!
T. Mirva
Hyvä kun päästät.
Mirvan tavoin en tietysti tunne tilannetta mutta sinun kannaltasi oli minusta tärkeää jotenkin aukoa asiaa.
(jos ajattelen että ne mun erittäin harvat ja erittäin pitkäikäiset ystävyydet olisivat ns. vaarassa....en melkein edes uskalla ajatella, tuntuu liian pahalta.)
Mirva: Asiaa sen enempää selittelemättä, on aika erilainen tilanne kuin teillä. Tietyissä elämäntilanteissa ei tarvitse jaksaa ja hyvät ystävät ymmärtävät sen, mutta toisaalta ajattelen niinkin että jos minut selkeästi "siirretään sivuun", en ala tuputtamaan itseäni.
piilomaja: Kovasti haluaisin solmun auki ja olen surullinen, kuten itsekin sanoit, tosi pahalta tuntuu. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä jossa minä olen tehnyt oman osuuteni ja toisen osapuolen tulisi myös antaa ystävyydellemme jotain. Yksipuolinen ihmissuhde ei ole ystävyyttä. Olen jo aiemminkin vähän täällä kirjoittanut että liika tekohengityskään ei ole hyväksi.
:(
Minustakin on eri asia kertoa vaikeassa tilanteessa, että haluaa olla itekseen kuin määrätä toinen pysymään etäämmällä. Ei kuulosta siltä, että ystävyyttä noilla ehdoilla kannattaakaan ylläpitää. Itse sorrun usein siihen, että erakoidun helposti ja haluan olla kotona vaan (toki perhe on täällä mutta kuitenkin) ja sitten jotkut luulevat, että olen suuttunut jostain. Korjaan kuitenkin väärinkäsityksen, jotta sosiaalinen elämä olisi siellä jossain, sitten kun jaksan taas sinne mennä.
Olen itsekin kova murehtimaan joskus varmaan liiankin mitättömiä asioita, mutta vaikka kuinka käsketään antaa olla, ei se onnistu, ennenkuin sen asian on surrut loppuun. Hyvä että päästit sen ulos!
On myös pitänyt kommentoida noita kuviasi, tosi hienoja tunnelmia on niissä!
Kiitos Erika!
Lähetä kommentti