tiistai 2. elokuuta 2011

Hiroshima, mu arm


Hauska yllättäen keksimäni iltaohjelma Tallinnan reissulla oli ulkoilmaelokuvanäytös hotellin vieressä ostoskeskuksen katolla. Vähän jouduin miestä taivuttelemaan ja vielä katolle kiivetessä hän oli epäilevä: "Näyttää rupuselta". Kun pääsimme katolle, paikka olikin viimeisen päälle laitettu. Istuimina makuuasentoiset rantatuolit, edessä valtava valkokangas, takana baaritiski, katsojille kuulokkeet sekä viltit. Miksi Suomessa ei järjestetä mitään tällaista? Tässä kohtaa mies oli tyytyväisen oloinen: "On se hyvä kun sä viet mua tällaisiin paikkoihin kun itse en tajuais". Ainoan miinuksen saa muovituopissa tarjottu muka-mansikkamargarita.


Näitä näytöksiä on ilmeisesti joka ilta kesällä, liittynee Tallinnan kulttuuripääkaupunkiuteen. Meidän kohdalle vaan osui elokuvana sellainen joka lähinnä nauratti aluksi, haukotutti nopeasti ja lopulta nukutti Irish coffeen jälkeen ihanan viltin alla. Irish coffeen siis tilasin kun jäädyin maisteltuani muka-margaritaa.

Hiroshima, my love.

(Voi olla ylivoimaisen hankalaa löytää kaikkien satojen taloudessa asustavien piuhojen seasta juuri se joka käy puhelimeen siirtääkseen kuvat siltä illalta kun kamera ei ollut mukana, kirota kun piuhoihin ei ole  yhtä universaalia mallia, samalla oppia mikä on bluetooth ja yrittää vielä kuvankäsittelyohjelmalla parannella maailman huonoimpia kuvia liittäkseen ne blogitekstiin.)

2 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Mikä siinä onkin, että kamera ei ole ikinä mukana kun olisi kaikkein parasta kuvattavaa. No, ainakin keskittyy hetkeen, eikä kuvaukseen. Helsingissä muuten on joku vastaavanlainen ulkoilmaleffateatteri.. http://www.cinemamondo.fi/?doc=3. Tältä kesältä kyllä jää varmaan väliin, mutta jos se on ens kesänä, vois kokeilla sun kans? Tuo Tallinnan versio vaikutti kyllä hienolta :)

Riikka kirjoitti...

Taru: Elokuvissa sinänsä tuntuis ettei tarvi kameraa, eikä tuollakaan nyt silleen kuvattavaa kauheasti ollut, tarkoitushan oli katsoa elokuvaa. Mutta aina kuitenkin tulee se tunne että nyt haluais kuvan kun kamera ei ole mukana. Mennään vaan jos siellä tällaista on:) On kai Tampereellakin joskus jotain ulkoleffoja ollut mutta tuolla teatteri oli ihan pysyvästi koko kesän. Ja kivointa just noi vanhat klassikot, niitä tykkäisin katsella.