Olipa kerran pakastinmarjoja. Mansikoita, mustikoita, mustaherukoita ja vadelmia. Eräänä syyskuisena iltana pakastemarjoista tulikin hilloa, marjapuuroa, rahka-aineksia. Oli myös ruisleipiä, tillejä, suppilovahveroita, ruusukaaleja, pullia. Älä kysy mitä niille tapahtui.
Tarina ei myöskään kerro kuinka kävi kaikkien vitamiinien joita pakastemarjoissa joskus oli ollut. Ei mennyt niinkuin Strömsössä taikka edes Kotossa. Sen pituinen se.
2 kommenttia:
Voih! Ei kiva, ei ollenkaan, jos sulatusprosessi ei ollut suunniteltu.
Ei ollut suunniteltu ollenkaan. Mutta tulipahan tehtyä ensimmäistä kertaa mansikkahilloa.
Lähetä kommentti