lauantai 1. lokakuuta 2011

Kirjoitin tiistaina:
Kyllä 5-vuotiaan ja kohta 2-vuotiaan äitinä on kivaa. Näin mietin yhä useammin ja tajuan kuinka paljon on helpottanut viime kuukausina. Muistan erään tuttuni jutelleen kun odotimme kuopusta että "eka puoli vuotta on ihan hullua kun toinen lapsi on syntynyt, mutta kyllä sitten alkaa helpottaa". Mä olen sitä mieltä että kyllä ekat kaksi vuotta on sitä haastavaa aikaa ja sitten muuttuu iisimmäksi. Näin viiden vuoden äitiyden kokemuksella, jatkostahan mulla ei ole tietoa. Vauva on aivan ihanan söpö pehmoinen paketti mutta melkeinpä vielä ihanampi on tuollainen puhumaan oppiva, oivaltava, iloinen taapero.

Loppuviikko on mennyt toisenlaisissa tunnelmissa. Lapset on olleet kipeitä, kiukkuisia ja kuopus välillä ihan kauhea. Kun on kurjan flunssainen olo, sanat näköjään vaihtuvat raivareiksi. Taantuma tammi-helmikuulle.



Tänään olin metsässä kaksi tuntia. Löysin suon. Tuommoinenkin paikka on ollut meiltä kilomterin päässä ja vasta nyt siitä sain tietää. Suot on mulle ihan vieraita maisemia. Siellä oli hieno tuoksu ja tikka hakkaamassa kelopuuta. En ole ikinä poiminut edes lakkoja. Suot on vähän pelottavia, mystisiä.






Suppilovahveroitakin löytyi, ihan täältä läheltä.

1 kommentti:

Taru kirjoitti...

Ymmärrän. Meillä ensimmäinen flunssa joka kiukuttaa välillä kunnolla ja valvottaa öisin. Lapsia vain yksi ja niitä valvottujakin öitä vasta muutama ja nekään ei kovin pahoja. Äiti "kesälomalla" ja isi isäkuukaudella. Silti tuskailen jos yöllä joudun heräämään. Sympatiat täältä todellakin sulle.