Tärkeämpää on kirjoittaa asioita joita en muista enää marraskuussa 2012. Että olen hymyillyt itsekseni lukiessani päiväkodin luonnehdintoja lapsistani varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeilta, niissä sanottiin esimerkiksi että Tiuhti on ryhmässä pidetty leikkikaveri ja että ei ole mitään mistä hän ei innostuisi. Niissä sanottiin myös että Viuhti on äkkipikainen mutta rauhoittuu nopeasti (huom! päiväkodissa), jaksaa aina istua päiväpiirillä ja pitää musiikista. Olen hymyillyt myös lasten tarhakuville ja polttarivalokuva-albumille jonka ystävä lähetti postitse. Täytyy muistaa että olen tuntenut pieniä onnistumisiakin nuoremman hillitsemisessä raivokohtauksien partaalla.
Mantranomaisesti olen alkanut toistaa: "Halataan oikein kovasti, se auttaa" kun Viuhti saa sellaisen kohtauksen että ikkunat helisee ja tärykalvot tärisee. On ollut kertoja kun kiukkupussi ei enää olekaan raapinut, läiminyt ja repinyt minua, vaan on paniikissaan takertunut kaulaani ja halannut kovaa pulleilla käsivarsillaan jotta paha mieli menisi pois. Muutosta on.
****************************************************************************
Viikonloppu tuli niin tarpeeseen. On kiukuteltu liikaa, eikä vähiten me aikuiset. Toisaalta pää on täynnä asioita, toisaalta se on ihan tyhjä. Työt nyppii ja niitä on liikaa.
Ensi viikon pitkä viikonloppu vieläkin toivotumpi.
1 kommentti:
Voi miten hyvälle mielelle tulin tästä kirjoituksesta! Ihanaa kuultavaa, nuo arvioinnit. Ja en ollut edes tajunnut, että pitkä viikonloppukin on tulossa, siitä tuli vielä yksi hyvänmielen bonus :)
Lähetä kommentti