sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Koputin puuta mutta turhaan

Kyllä se vaan niin on ettei puuhun koputtelu auta yhtään. Ei onkenkaan niinkuin meidän Viuhti sanoisi. Nimittäin torstaina juuri tapaksia napostellessa Mirvan seurassa kehuskelin ettei meidän pojat ole sairastelleet paljoa syksyn ja talven aikana. Sen siitä sitten sai.




Mirvalle kiitos mukavasta juttuseurasta, ja että ehdotit kahvittelupaikaksi sitä yhtä Tampereen parhaista jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Ja että otettiin vielä ne lämmikejuomatkin tapasten ja toastien päälle. Unohdin kysyä millaista se lämmin siideri oli? :)

******************************************************************************

Viuhti sanoi jes kun sanoin että lähdetään lääkäriin. Suhtautuminen valkotakkisiin on onneksi muuttunut vuoden aikana. Viuhdikas pysyi aivan hiljaa paikallaan kun lääkärisetä kuunteli stetoskoopilla ja antoi korviinkin katsoa. Saatiin kotiinviemisiksi pojalle antibiootit ja yskänlääkettä ja äidille silmätippoja.

******************************************************************************

Joulukalenteriin hankitut muovieläimet on olleet hyvä ostos. Ne seikkailevat milloin missäkin, vaikka ei ne "Tamapakin kakkosta" eli Salama McQueenia voita.

1 kommentti:

Mirva kirjoitti...

Kiitos vielä itsellesikin ihanasta illasta, se on kyllä ollut monta kertaa mielessä vielä jälkeenpäinkin, kun on nyt monta päivää kökötelty melko lailla vaan kotona flunssien vuoksi -- ja vielä A:n kanssa kahdestaan, kun O:lla on ollut joka päivä töitä ja joinakin kouluakin. Ja kyllä, se siideri oli hyvää!

Hieno juttu, että lääkäriin lähtö on helpottanut, ja siellä käyntikin. Meillä on käynyt ihan samoin, ja välillä melkein vähän surettaa ajatus, että toinen on joutunut niin paljon jo ravaamaan lääkäreissä, että moikkaa jokaista ihan kuin vanhana tuttunaan nykyään. Mutta kyllähän se kovasti äidin osaa helpottaa, kun lapsi ei tutkimisesta (ja siitä hutkimisesta) säikähdäkään.