Ajattelin vähän ekopaasata tänne

Minä olen muovin lajittelija. Jokaisen jättimäisen muovipakkauksen kierrättäminen saa aikaan jotenkin (säälittävän?) mielihyväntunteen. Olen saanut osakseni hölmistyneitä ja huvittuneita katseita kertoessani miten iloinen olen että vihdoin täällä tajutaan jotain. Pirkanmaan Jätehuollolla on aloitettu pilottihanke jolla tutkitaan miten muovi saataisiin kerättyä ja hyödynnettyä kotitalouksista.

Muoviroskaa kertyy meidän perheessä noin auton takakontillinen kuussa. Ai miksikö kerään takakonttiin muovia niin että sinne ei mahdu muuta mahdollisesti kuljetusta vaativaa tavaraa? No koska niitä muovinkeräyspisteitä on todella muutama, ne eivät sijaitse minkään jokapäiväisen tai -viikkoisen kulkureittini varrella, ja jos jollekin niistä joskus olen osunut, on ne olleet täynnä. Takapajuista.

Mutta silti olen niin tyytyväinen että täälläkin vihdoin tajutaan että kaikkea ei vaan voi kipata kaatopaikalle loputtomiin. Vuonna 2003 olin työharjoittelussa Brysselissä. Jo tuolloin muovinkeräys oli pakollista siellä. Muovit jopa lajiteltiin kahteen eri väriseen pussiin, toiseen lötköt muovit ja toiseen kovat. Niin ja erikseen pahvit, paperit ja lasi tietysti. Jos jokin asumus jätti muovit lajittelematta, seurasi siitä sakko. Kyllä luulisi Suomessakin onnistuvan, kunhan homma tehdään riittävän helpoksi, ohjeistetaan täydellisesti ja vähän pakotetaankin.

Ainakin minä yritän, vaikka onhan suomalaisista ison osan mielipide se että lajittelu ja kierrätys on vihepiipertäjien hommaa. Selityksiä on monia. Ei ehdi, ei viitsi, ei ole säilytystiloja, ei osaa, ei halua.

Ja miksikö tästä kirjoitan blogiin, päiväkirjaani siis? En tiedä. Jos vaikka joku sellainen sattuisi lukemaan tämän joka ei vielä muovikeräysmahdollisuudesta ole kuullut ja on himolajittelija kuten minä.