Kanakeitosta ja hämähäkeistä

"Tyhmä Tiuhti-piuhti!" "TIUHTI!"sanoo Viuhti.

"No niin älkää heti riidelkö kun lähdetään tarhasta kotiin, ei saa sanoa ketään tyhmäksi Viuhti. Mitäs teillä oli tänään ruokana?" kysyy hän (joka päivä).

"Perunaa....ja jotain lihaa. Välipalaks oli kiisseliä ja leipää:)" Tiuhti vastaa.

"Eipäs! Kanakeittoa!!!" Viuhti siihen (joka päivä).

"No, mitäs te teitte?" kysyy hän.

"Ei ollu paljoo lapsia tänään" toteaa Tiuhti.

"Olipas! Kanakeittoa!!!" Viuhti toitottaa.

"Ai kun on kaunis päivä, tässä sitä ajellaan kotiin. Kattokaa, traktori."

Viuhti on kiinnostunut kevään esille tuomista ötököistä, pihalla se menee kyykkyyn, ihan lähelle matoa ja huutaa "PÖÖ". Puutarhan mullasta löytyneen kotilon se ottaa käteen ja ihmettelee hämähäkkejä, tuhatjalkaista. Kyselee: "Mikä toi on? Mitä sillä tehään?" osoittaessaan harakkaa.

Tiuhtia inhottaa hämähäkit, varsinkin ajatus siitä että pikkuveli koskisi niihin. Tiuhti ottaa rennosti kun pikkuveli on päiväunilla, lukee Aku Ankkoja kaksi tuntia. Ja pyytää sitten minua lukemaan valitsemansa tarinan.

Eräänä päivänä emme tajunneet, me aikuiset, lopettaa keskustelua ajoissa. Juttelimme ruokapöydässä lähellä sattuneesta tulipalosta jossa eräs talo oli tuhoutunut täysin ja vielä leimahtanut uudelleen seuraavanakin päivänä. Yhtäkkiä huomasin Tiuhtin lopettaneen syömisen naama kalpeana. Kysyin onko huono olo ja samalla tajusinkin mistä oli kyse. Selitin sitten miten meidän koti ei tule ikinä palamaan koska meillä on hyvät palovaroittimet ja olemme tarkkoja hellan ja muiden kanssa.

Mutta kyllä Viuhtiakin välillä kauhistuttaa. Kun ikkunasta heijastuu kuvia pimeällä tai seinään tulee varjo. Silloin Viuhti käpertyy syliini ja sanoo "Äiti, peottaa. Vajjo peottaa."