keskiviikko 22. elokuuta 2012

Uskalsin vihdoin katsoa Säilöttyjä unelmia. Mies ei suostunut lähteä katsomaan leffaa teatteriin kun se siellä meni.

Mulla taitaakin olla ihan hyvä työ. Saan olla inhimillinen ja ihmisarvoinen. Voin työpäivän jälkeen mennä Stockalle syömään vuohenjuusto-mansikkasalaattia ja lukemaan lehdestä asioita maailman tilasta. Ostaa kalliit nahkakengät.




Millaisissa töissä ja olosuhteissa ihmiset elävät. Mitä eläimille tehdään. Miten paha ihminen on. Ja hyvä.

Naisia polttamassa sikojen ruhoista karvoja, puolalaisia miehiä yltäpäältä veressä teurastamassa lehmiä, brasilialaisia lapsia väistelemässä kaivinkoneen kauhaa polttavan auringon alla rautamalmikaivoksella taistellen elannostaan.

Ikinä aiemmin en ole hetkeksikään tullut ajatelleeksi mistä ne säilykepurkit tehdään. Kiltisti huuhtelen ja kierrätän tonnikalapurkkini mutta halaistua ajatustakaan en ole suonut sille mistä se metalli saadaan.

Toisaalta on hölmö olo: mitä sitten muka olin kuvitellut? Että jotkut onnelliset ihmiset annostelee ne ruoat niihin purnukoihin pikku liukuhihnojen laulaessa aurinkoisissa pikku tehtaissa? Ja että nämä purkittajat elävät hyvää elämää kun minä maksan siitä purkista alle euron?

Mutta millaista elämää he eläisivät jos ei olisi purkkeja mitä täyttää?

En tiä mitä tästä pitäis ajatella. Ei tämmöinen jeesustelukaan mitään auta.

6 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Niinpä. Pakko ajatella kai että kun tekee edes jotain, niin maailma on vähän parempi paikka ja jollain on sen ansiosta vähän parempi olla. Mä oon kans meinannut kattoo ton, en ehkä enää haluakaan.

Riikka kirjoitti...

Vaikka leffa ei ole miellyttävä, toivoisi kaikkien katsovan sen. Sopivassa mielentilassa.

Taru kirjoitti...

Eli ei nyt. Eilen luin Temperamentti -kirjaa(en halua enää lukeakaan) ja pillitin että pilaan varmaan mun lapsen elämän kun se itkee tarhassa.

Riikka kirjoitti...

Kenen kirjoittama se kirja oli? Aika monen lapsen elämä on tainnut sit mennä pilalle....;) No huono vitsi, ymmärrän kyllä tunteen. Mut hei mäkin oon mennyt perhepäivähoitoon 5kk:n iässä ja päivää vaille 1-vuotiaana tarhaan, ja kai musta ihan hyvä tuli (?).

Taru kirjoitti...

Keltinkangas-Järvinen. Ei siinä niin sanottu, mutta siitä että eri luonteet vaatii erilaista tukemista. Ja että isot päiväkotoryhmät ei taivu siihen jne. Tänään oli onneks eka päivä kun hoitajat kunnolla sanoivat että oli hyvä päivä, M oli viihtynyt jo laulupiirissäkin muiden mukana. Kyllähän sen tietää että lähes kaikki lapset olis pilalla jos tarha pilais, mutta kun on äiti ja ne tunteet ja kaikki. Tiedän että tiedät mitä tarkoitan.

Taru kirjoitti...

Ja susta tuli loistava :)