Lauantaina lähdimme pihakirppis/tutkimusretkelle Siuroon (se on siellä Nokian takana). Järvimaisemia, peltoja, peltoja, pikkupispala, kauniita vanhoja taloja, osto- ja myyntiliikekin tuossa kyläkaupan vieressä, puukirkko mäen päällä, kuohuva koski, melukylä. Siurolaisilla oli myös paljon tarpeellista myytävää, huokeisiin hintoihin. Löytyi leluja, liikaakin. Paitoja pojalle, pusero isoäidille, Se Eemeli se Eemeli -kirja, palapeli, koru minulle. Pienen tytön tekemä kortti á 10cnt, oli pakko ostaa, myyntikoju oli niin liikkis.
Illalla mustikkaan ja mansikkaan. Kanttarelliinkin vähän.
Sunnuntaiaamuna siivosin raivona jotta koti näyttäisi houkuttelevalta mahdollisten ostajien silmissä. Sitten pakenimme pyöräillen asuntomessuille. Tiedän ainakin millaisesta kodista en haaveile. Ja hohhoh sitä väenpaljoutta. Mutta pyöräily oli mukavaa, tuplasti kivempaa kahden.
Vaahteramäki on oikeastaan minun unelmakotini. Eemeli meillä jo on.
1 kommentti:
Joo, mitä enemmän kattelee taloja, sitä enemmän löytyy niitä, jollaista ei haluaisi. Oon miettinyt miten monta eri seikkaa talossa on, joka tekee siitä kotoisan ja toimivan, ja miten eri ratkaisut sopii eri perheille... Siis tiedätkö mitä tarkoitan. Tuntuu, että itsellä on pitkä lista kriteerejä, joista sitten varmaan vähintään puolet karsiutuu kun/jos "tarpeeksi hyvä" talo löytyy. Sekavasti selitetty. Haaveilen siis myös talosta, ja tuntuu, ettei sellaista taloa ole olemassa, ja jos sellaisen rakentaa, miten kamalaa olisi huomata sen valmistuttua, että jotain tärkeää unohtui :)
Lähetä kommentti