Myös mukavuus sekä käytännöllisyys puuttuvat joistakin huoneista. Esimerkiksi keittiö on varmaan aiemmalle asukkaalle ollut juuri se täydellinen, mutta minä en oikein käsitä niitä kaappiratkaisuja. Ja kylpyhuone/saunassa pääsee kyllä peseytymään mutta jo nyt suihkussakäynti on aika viileä kokemus ja nyt on vasta syyskuu. Pikku vessa yläkerrassa olisi luksusta. Ja, ja, ja....
Ihminen haluaa itselleen talon ja pihan, saakin ne, aivan mahtavat sellaiset. Sitten ihminen alkaa haluta lisää. Ihminen haluaa uusia huonekaluja, puutarhavälineitä, lehtikompostorin, uuden keittiön, vaatehuoneeseen hyllyjä, pyykkitelineen ja ruohonleikkurin.
Lämpökompostorin jo sain. Melkein pussasin sitä kun se eräänä päivänä vaatimattoman vaiteliaana tönötti pihallamme. Odottaen kaikkia ihania biojätteitä.
Mutta kyllä vaan elämä muuttuu. Työkaverini sanoin: ei sitä nykyään (tässä iässä) enää haaveilla uusista korkkareista, vaan kompostoreista.
2 kommenttia:
Juup, mä sain kompostorin kaks vuotta sitten synttärilahjaksi. Seuraavaks varmaan rikkaimuri.
Ihana tuo eteisen (?) lattia! Tuollaista ei taitais enää hevillä löytyä...
Meillä tulee koko ajan pieniä remonttiyllätyksiä. Että kun tehdään jotain, huomataan samalla, että siinä vieressä tarttis tehdä jotain muutakin. Kannattaa siis tosiaankin miettiä pitkään ja hartaasti, mitä kaikkea on "pakko" korjata...
Lähetä kommentti