Muutoksia

Maisema muuttui hetkessä. Etu-ja takapihan näkyvyys huononi, mutta onhan tuo upea viheryys (onko sana?) parempi kuin se ruskeus joka joitakin päiviä sitten vallitsi. Olen aivastellut, pärskinyt, niiskuttanut, vetistellyt ja päristellyt perjantaista lähtien mutta nyt taitaa pahin koivun kukinta olla ohi. Ainakaan tänään ei ole nippua nenäliinoja tarvinnut kantaa mukana.

Vetistelyä ja harmitusta on aiheuttanut myös se että jouduin lopettamaan pikkuisen imetyksen 1,5 kuukautta aiemmin kuin esikoisen aikoinaan. En tainnut olla henkisesti valmis, eikä ollut vauvakaan. Mutta pakko mikä pakko, aloin olla liian pelokas, jännittynyt ja stressaantunut kipeistä puraisuista. Hyvin pieni helpotuksen tunnekin on, mutta päällimmäisenä haikeus siitä että tässäkö se nyt oli. Yksi etappi ohitettu. Mietin osasinko tarpeeksi nauttia vaikka imetys kummankin pojan kanssa on ollut melko sählinkiä. Saanko nauttia vastaavasta ikinä enää? Pippurinen pikkukaverikin on selkeästi näyttänyt mielipiteensä asiasta painien hikisesti ja huutaen, lennättäen maidon pullosta kaikkialle muualle paitsi suuhun. Minähän en pulloruokaa ota! Ainakaan äidiltä!

Johtuneeko jännittävistä uusista taidoista, hellepäivistä vai siitä typerästä tuttipullosta jota suuhun tungetaan, päiväunetkin lyhenivät kolmasosaan kertaheitolla. Tirpana ei malttaisi paikoillaan pysyä. Nousee jos mitäkin tukea vasten ja kaatuilee tämän tästä. Pihalla on päästy jo nurmikon makuun. Ostin kengät kokoa 20, ne ovat vähän isot, mutta pitäähän lapsella kengät olla.

Kahdet jalkapalloreenit takana, tunnen oloni ihan urpoksi, onneksi ei tarvitse peleihin mennä itseään mokaamaan. Olen löytänyt lihaksia joiden olemassaolosta en tiennytkään.

Huomasin juuri että meillä on imuroitu perjantaina, nyt on tiistai enkä näe yhtäkään villakoiraa. Mistäs se sitten johtuu? Siitepölysuodattimista ikkunoissa vai vähemmästä vaatteiden kanssa sepeemisestä?

Pallo on pyöreä ja mato syö...?

Äitienpäivänä meillä söi kolme äitiä (joista yksi kahden pojan isoäiti ja toinen neljän pojan mummi) lammaspyöryköitä, uunikasviksia, tsatsikia ja tomaatti-mozzarellasalaattia. Sitten vielä kakkua, karkkeja ja keksejä. Kaiken kukkuraksi kahvit vielä yhden äidin luona (jolla neljä lasta, kolme lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta). Niin ja aamulla olin saanut sänkyyn itse tehtyä paninia, muffinsin ja teetä. Vähän on maha pömpöllään. Lahjaksi sain festarilipun, äititenpäiväkortissa olen keinumassa.

Aamulla kuralätäkössä poika pohdiskeli kuka on kenenkin äiti ja että miksi papat ei juhli äitienpäivää. Melkein samassa hengenvedossa mietiskeltiin matojen elämää ja että mitä ne syö. Sanoin että multaa.

Onneksi menen tänään pelaamaan jalkapalloa ennenkuin olen itse pallo. Tosin en tiedä siitä muuta kuin että se on pyöreä.

Ostin jälleen lankaa. Sen väri on nimeltään "duck's egg".

PL 347

Meillä on seinällä juliste Marc Chagallin maalauksesta La Mariée. Vauva tuijottaa sitä usein ja naureskelee. Hyvä maku, selvästi tuleva taiteentuntija.

Kävin shoppailemassa. Lähdin etsimään farkkuja, menin Onlyyn enkä tykännyt mistään, poikkesin viereiseen UFFiin ja tulin kotiin mukanani kengät, farkut, kesähousut ja pipo. Yhteishinta 20 euroa 50 senttiä.

Isompi ipana piirsi keijukaisten puutarhan, kuoreen laitettiin osoitteeksi Pikku Kakkosen posti. Pyysin toista vedosta teoksesta jotta kotiarkistoonkin jäisi muisto. Se on harvinaisuus, taiteilija kun on tunnettu autopiirustuksistaan.

Takapihan koivu vihertää jo hennosti, nurmikko ihan kirkkaasti.

Aamulla haettiin hallista huomiset lounastarvikkeet: lampaanlihaa, bataatteja, perunoita, porkkanoita ja punasipulia. Äidit tulevat tänä vuonna meille, me saamme olla kotona. Pöydällä odottaa kolme ruukkuruusua, kortteihin liimattiin kissakiiltokuvia.

Aurinkoiset päivät, pikkuruisen ryömijän tutkimusretket eri huoneisiin, kaksi yllättävän iloista uutista samana päivänä, neljä kutsua tulevina viikkoina hauskoihin tapahtumiin, mustikkapiirakka.

Keskustelu uupuneesta olostani miehen kanssa, päätös perhekalenteriin merkattavista harrastuksista, täydet yöunet. Gwyneth Espanjassa.

Vauvan ihastus isoveljeä kohtaan ja päinvastoin, pienemmän hassu nauru ja isomman hyvä huumorintaju, minun revenneet yöhousut, ajatus uudesta kamerasta.

Hyvän ystävän vierailu arkipäivänä, lauluhetki lasten kanssa. Menee ihan nuotin vierestä mutta ei sevväliä.

Ne auttaa.

Suoritan

Pyyhin, tiskaan, kuivaan, pyyhin, rätillä, nenäliinalla, mikrokuituliinalla. Keitän, sulatan, lämmitän, jäähdytän, pakastan, katson itseäni peilistä kun kannan vauvaa ja sama tavarapino huoneen nurkassa ahdistaa jo viidettä päivää. Kuljen sen ohi joka päivä viisitoista kertaa.

Täytän, tyhjennän, ripustan, viikkaan, lajittelen. Huuhtelen, valutan, litistän, lajittelen. Vaihdan uudelleen viisi minuuttia sitten vaihdetun vaipan. Katson taas peiliin ja ahdistun lisää. Suunnittelen, listaan, muistutan, talletan, pistän jemmaan ja hukkaan. Unohdan ja jätän tekemättä. Siirrän jälleen lukemattoman lehden pois vietäväksi.

Kuorin, kaavin, pesen, pyyhin, pyyhin, pyyhin. Yritän olla ja yritän olla olematta. Nostelen, järjestelen, opettelen sietämään, rauhoitun ja sanon "rauhoitu!" Hermostun ja ahdistun enemmän. Syön tai jätän syömättä, taas ahdistaa.

Vertaan, vaadin, mitätöin, ällöttää.

Venytän päivää. Kirjat avaamatta ja napit ompelematta. Verokortti muuttamatta. Ja mitä se sitten haittaa?

Ymmärrän. Puhun. Kirjoitan.

Pysähdyn.

Sunnuntai josta ehtii kirjoittaa vasta tiistaina

Sunnuntaiaamuna pääsemme ulos aikaisin koska lapset ovat herättäneet jo kuuden jälkeen. Puhallellaan saippuakuplia, potkitaan palloa. Pumpataan palloon ja pyörän renkaisiin ilmaa. Lähden pienelle metsäkävelylle yksikseni. Rannassa on telkkäpariskunta. Otan kuvia sieltä täältä.

Palaan puistoon muun perheen seuraan. T ei haluaisi opetella ottamaan keinussa itse vauhtia. Mies on kuullut jonkun ohikulkijan puhuneen läheisestä rivitaloneliön näytöstä, lähdemme kiertämään korttelia josko pääsisi asuntoa katsomaan. Kylttejä ei missään, kotona lehdestä löydämme ilmoituksen, hinta yli 300 000. Jep, eipä väliä vaikka ei päästy katsomaan.

Syön ja lähden pyöräretkelle. Hetken mielijohteesta lähden polkemaan lapsuusmaisemiini, siellä suunnalla ei ole pitkään aikaa tullut kuljettua vaikka se kaukana ei olekaan. Kaikki on muuttunut pieneksi ja vanhaan koulurakennukseen on tullut joku lisäsiipi. Pyörä pitää outoa ääntä, pitäisköhän se huoltaa? Polkeminen on kuitenkin yllättävän kevyttä. Näen ensimmäiset sinivuokot, ne ovat jo melkein lakastuneet. Ostan samalla reissulla ohuen pipon ja vuokraan illaksi leffan. Poikien nukkumaanmenoaika on nykyään klo 21, joten saatan ehkä jaksaa katsoa elokuvan loppuun.

Kotona on iltahassuttelu meneillään. Sauna on lämmin, myös pikku O pääsee ensimmäistä kertaa löylyihin. O tykkää siitä! Poikien nukahdettua katsomme elokuvan Coco avant Chanel. Melkein nukahdan mikä ei todellakaan ole elokuvan vika vaan saunan. Lopussa virkistyn ja pysyn hereillä lopputeksteihin asti miehen kuorsatessa. Hyvä, kaunis elokuva!

Se oli kiva sunnuntai.

Juhlahulinaa

Saimme juhlia useampaan otteeseen viime viikolla. Oli toukkakakku, hämähäkkikakku, tuulihattuja, dominokeksejä, palttoonnappeja, aakkoskeksejä, sitruunamuffinseja, jäätelöä, aikuisia vieraita yhteensä 15, lapsivieraita 7 iältään 1-13 vuotta.

Sankari niin täpinöissään lahjoista ja tuiljoista ja menijöistä että välillä jonkun antaessa lahjan sanoikin vahingossa "Heippa!" vaikka piti kiittää. Vähän tuli harmitustakin koska uusia legoja ei saanut heti alkaa rakentamaan vieraiden läsnäollessa. Puhalleltiin ja päästeltiin ilmapalloja, riehuttiin ja laulettiin onnittelulaulua. Puhallettiin neljää kynttilää useampaan kertaan.

Synttärit on kivoja, mutta onneksi menee puoli vuotta ennen kuin seuraavia aletaan järjestää.