Joulumuistoja

Tulihan se joulu. Sitouduin viettämään monella tapaa ähkyttömän joulun mutta taisi unohtua se kaikessa kiireessä kun tuota juhlaa tekemällä tein. Mukavissa tunnelmissa se kuitenkin vietettiin, rauhassa ja rennosti. Kohokohtia olivat tietenkin lapsille se pukki jota kumpikaan ei pelännyt ja jolle laulettiin Kulkuset sekä Tuiki tuiki tähtönen ja joka tuli juuri sopivaan aikaan. Pojille maistuva riisipuuro aamulla ja myöhäisillan lautapelailu.

Itselleni tärkeitä hetkiä olivat hyytävän kylmällä (-23) hautausmaalla käynti niin erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin, siskonpeti myös varsin kylmässä (+18) kotitalon yläkerrassa, herkkuruoat sekä se että aikuiset eivät oikeasti nyt saaneet lahjoja kuten sovittiin. Siskonpetissä oli peiton alla oikein lämmin. Sydäntä lämmitti erityisesti kuullessani kirjeeni ilahduttaneen sen saajia ja se että klo 6.15 joulupäivänä äitini otti pojat aamupalalle mukanaan ja me miehen kanssa saimme jatkaa unia vielä kolme tuntia.

Tätä samaa maisemakuvaa taas. Mutta se on niin hieno muuttuva taulu seinällämme joka aina välillä unohtuu itsestäänselvyydeksi.

Muokkaus: Taisin sittenkin pysyä jouluähkyttömällä linjalla muuten paitsi tuon 4. kohdan suhteen. Ähky aiheutin itselleni stressillä.

Muokkaus nro 2: Kuva ei ole joululta. Täällä oli valkoisempaa ja idyllisen lumisempaa kuin tuossa kuvassa.

Vatsanympärys 103

Tänään heivasin miehet puoliltapäivin pois, touhuilin ylivirittyneenä pari tuntia siivoillen, järjestellen, sytytellen kynttilöitä. Ompelinpa pöytäliinankin. Vastaanotin seitsemän naista ja heidän tuomansa ihanat herkut. Laitettiin pikapikaa pöytä notkumaan, yllätettiin vatsakas juhlavieras joka oli ymmärtänyt olla synnyttämättä ihan vielä. Hauska iltapäivä.

Miksi isille on varpajaiset mutta äideille ei? Esitän vastalauseen.

********************************************************************************

Eilen käytiin joulutorilla. Siellä jäätyi melkolailla heti, pakkasta-16 viiman kera. Lämmiteltiin Näkötornin munkkiteltassa. Viuhtilla oli tosipunainen nenä mutta lämpöiset kädet taljan alla.

Lastenlauluja

Autossa Tiuhti haluaa: "kuunnellaan Onni Oravaa!". "Ei kuunnella, mää en tykkää siitä" vastaan. Onni Orava on siis pari vuotta sitten saamamme ilmaislevy, siinä lauletaan smurffiäänellä: "Onni, Onni, Onni Orava. Onni on niin hauska ja tosi mukava" , siinä sivussa mainostetaan Sokos-hotellia. Plääh.

Sen sijaan mielelläni kuuntelen autossa Ipanapaa. Sekä ykköstä että kakkosta. Ja ne kelpaavat Tiuhtillekin Onni Oravan sijasta. Kolmonenkin on jo tullut, tiedän että se löytyy meillä pukinkontista.

Ipanapasuosikkejani ovat esimerkiksi Tuure Kilpeläisen Kuningas Ei, Samuli Putron Ilta oopperassa, Kalle Aholan Vertti Karhunkaatajan poika Ruoholahden kuningas, Hanna Pakarisen Mörkö mainio, Vuokko Hovatan Sika ja Sika, Jenni Vartiaisen Urho Kepponen, Lauri Tähkän Vattat täynnä (vaikka muuten Tähkää en kestä), Jannan Et sä mua määrää. Sanoitukset, rytmit ja huumori kohdallaan.

Muun muassa Ufo Mustosen Lastenhuoneen kapinan sanoitus on oiva:

En saa pomppia sängyllä,

en saa pelata sisällä.

En saa seistä edessä,

kun ne katsoo tv:tä.

En saa syödä luntakaan,

vaikka varoisin keltaista.

En saa leikkiä ruualla,

enkä puhua sitä suussa.

Pitää kiltisti kuunnella,

istua hiljaa paikallaan.

Lapset, nouskaa kapinaan,

tää on lasten asia.

En jaksa kuulla napinaa,

just, kun on kivaa.

Niin ne määrää lapsia,

kiire määrää aikuista.

Lapset oli täällä kyllä

ennen aikuista.

Vai ootteko kuulleet

yhdenkään syntyvän vanhana?

Tohinaa ja touhua. Taidan tipahtaa tyhjän päälle tammikuussa. Mitäs sitten tehdään?

Joulukortit melkein lensi roskiin mutta minut vakuuteltiin siitä että voi ne lähettää. Näytti niin lapsen tekosilta vaikkei lapsella niissä ollut osuutta eikä arpaa. Yksinkertaistin hiukan alkuperäissuunnitelmasta. Mies ivallisesti: "Eikös tuossa korttien teossa pitäis olla kaikilla hyvä tahto ja joulumieli?"Minä: "No on, on mutta kun apinalauma riakkuu koko ajan ympärillä ja näistä tuli ihan rumia!"

Kerhon puurojuhlassa Viuhti ei jaksanut istua paikallaan kun kerrankin olimme ajoissa jossakin, mutta kun esitykset alkoivat, istui hän silmät pyöreinä hievahtamatta isin sylissä. Esityksiä olikin paljon. Loppuhuipennuksena nelosten ja vitosten yhteisesitys jouluseimestä.

Piparitalo on koottu ja nyt väitellään koska sen saa syödä. Saimme tänään naapurin nappulat ja äidin seuraksi pitämään pakkasta, piparit ilmeisesti maistuivat sillä naapurin poika muistutti minua moneen otteeseen: "mää tarvisin vielä piparia".

Kello 16.30 päätin viskata matot ulos, pakko hyödyntää paukkuva pakkanen. Kello 21 sain lattiat pestyä ja siinä sai olla meidän joulusiivo.

Löydettiin Tiuhtille kirppikseltä luistimet, Twister-peli (jemmataan synttärilahjaksi) ja minulle teehaudutin.

Ulkona on niin kaunista että ikkunat on kuin tauluja.

Järjestys sen olla pitää

Noloa, mutta saan järjestelystä mielihyvää. Järjestelen ja järjestelen mutta valmista en saa. Tuntuu kuin olisin pikku orava joka hyörii ja pyörii loputtomiin. Vien mennessäni tuo tullessani. Järjestelyhyörinä on vain ajoittaista, ehkä siinä ongelman ydin.

Mieheni kotona on Aku Ankkoja 70-luvulta vuoteen 2001 ja niitä on alettu vaivihkaa kantaa tänne Tiuhtin innostuksen myötä. Lehtiä lojuu siellä sun täällä, osa revenneinäkin. Sain pakotettua miehen tilaamaan niille kansiot. Muuten, 80-luvulla Aku Ankka -kansio on maksanut 26 markkaa, nyt se oli 6,90 euroa.

Jostain käsittämättömästä syystä myös monta vuotta hajalla ollut kaappikin tuli korjattua. Nyt se on kätevä video-dvd-kasetti-cd-kaappi. Tiuhti ihaili järjestystä: "äiti yks huono puoli tässä järjestyksessä on: nää isot kirjat ei millään mahdu tänne!" Nauratti sanavalinta.

Ei haittaa yhtään

Viikonlopun hautajaiset pyörivät mielessä vieläkin paljon. En kuitenkaan ole viime öinä valvonut ja miettinyt enää. Tai herännyt kesken unien miettimään.

Parille viikolle olisi paljon tehtävää, kivaa ja vähän pakollistakin. Kamerakurssi loppui, viimeisenä kotitehtävänä oli ottaa omakuvia. Hätäisesti muistin tehtävän tehdä edellisiltana ja sain lampun päähäni.

Ei haittaa yhtään vaikka kaikki lempiblogit on lukematta. Minä järjestelen kotia, neulon, askartelen ja teen mysliä. Suunnittelen lahjaostokset niin hyvin että teen kauppoihin täsmäiskun. Tein hautajaisiin albumin josta pidettiin. Kuulin tarinat kuvien takaa. Luin addressit itkemättä.

Nyt uunista tulee kanelisen uunipuuron tuoksu. Menen maistamaan.

Kuuleeko Korvatunturi?

Kirjoitettiin pukille. Tiuhti on kovin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, haluaa välttämättä kirjoittaa mallista. Aika kauan meni tämän pitkähkön kirjeen kirjoittamiseen. Minä lupaan postittaa mutta salaa säilytän kirjeet muistoina, koska tiedän että tontut tiedustelutehtävissään ovat nämä toiveet jo vastaanottaneet.

Sain kuin sainkin joulukalenterin ajallaan valmiiksi. Ekan aamun "luukku" avattu, muutama nuppineula työssä vielä kiinni ja ripustuskepukka puuttuu. Taustakangas on kirppikseltä ostettu pellavapöytäliina, muut kankaat äidin kangaslaatikosta tai vanhoista vaatteista.

Illalla kuvauskurssilta lähtiessä pystytettiin S:n kamerajalka keskelle katua ja otettiin kuvia kauniista puista. Enemmänkin olisi voinut kuvata mutta oli niin kylmä. Varpaat olivat tunnottomat kun tulin kotiin.

PS Idean kalenterin toteuttamiseen varastin törkeästi Piilomajasta. Ihastuin kalenteriin kun sen pari vuotta sitten siellä näin. Toivottavasti Piilomajan pitäjä ei pahastu.