Vavva, tyttö, EI

Eilen tapahtui vain kivoja asioita.

Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa

Postia Ilonalta melkein samaan aikaan kun tilasin häneltä kauniin korun

Vieraita illalla ruokapöydässä

Kaikki terveinä

Värittelyhetki Tiuhtin kanssa

Viuhtille samanlainen sänky kuin isoveljellä huuto.netistä

Paras kirppislöytöni ikinä

Hehkutin siis koko päivän mielessäni ostostani. Vihdoin meille tulee sellainen vanha kaappi lasiovilla jollaisesta olen haaveillut pitkään. Ja päästään eroon lastulevyhärpäkkeestä television alla. Tosin mies vähän epäillen illalla kysyi mahtuuko dvd-laite varmasti siihen kaappiin. Mutta se on sivuseikka mulle. Kai me joku ratkaisu keksitään. Televisiotkin saa nykyään seinälle.

Viuhti on sanonut todistettavasti vavva, tyttö ja EI. Tätä-sanojen lisäksi siis ainakin kolme muuta.

Olen miettinyt että onpas kurjaa kun en nykyään pidä keväästä. En odota lumien sulamista, vaan haluaisin hypätä suoraan kesään, koska kevääseen liittyy kuiva pöly, nuha, yskä ja silmien tiristys. Sitten olen tajunnut että tästä keväästä tykkään, maalis-ja huhtikuun keväästä, kun on lunta vielä mutta aurinko jo lämmittää ja virkistää. Tämä on syntymäkuukauteni.

Tuntuu kuin olisin aika eri ihminen kuin kuukausi sitten. Muistutan itseäni olemaan iloinen. Ainakin kaikkina niinä päivinä kun olemme terveitä.

Päässä surisee ja en ole nukkunut

Kuvauspuoli on ollut niin vähäistä että käytän taas viikon takaisia kuvia vaikka ne eivät otsikkoon liitykään. Niiden avulla sentään muistan että tulipahan leivottua viime viikolla. Suuren suosion saavuttivat vadelmabrowniet (ohje täällä) joita varmasti teen toistekin. Vähän helvetin hyvä pulla sen sijaan oli aika normaali pulla.

Päässä surisee ajatuksia joita en tänne kirjoita. Harmitusta, ihmetystä ja paljon väsymystä. Haluaisin kirjoittaa nukkumisesta mutta en edelleen jaksa. Kirjoitan vielä ehkä huomenna. Valvon yöllä muiden takia mutta myös itseni ja ajatusteni takia. Vatvon keskellä yötä itsekseni miten ihmeessä saisimme yöt normaaleiksi, sellaisiksi joina nukutaan ja joilta herätään levänneinä ja odotan seuraavaa herätystä. Turha nukahtaa kun kuitenkin kohta taas vetäistään pois siitä sekunnin sukelluksesta unimaailmaan.

Päässä humisee myös hyvää mieltä. Olin tänään hiihtämässä jäällä. Vastaan tuli joulupukki ja jos jonkinmoista hiihtäjää. Sillä välin Tiuhti löysi pihalta uuden leikkikaverin ja sai heti kutsun kyläänkin.

Eilen kastettiin pienin kummilapsemme. Hänelle toivon vain kaikkea hyvää. Kummilapsen äidiltä sain lahjaksi kirjan jolla toivotaan minulle voimia. Tunnen saavani voimia pelkästään siitä että joku antaa minulle kirjan joka voisi antaa minulle voimia.

Sain syntymäpäivälahjaksi mummin vanhan rannekorun ja käsilaukun. Kukkia ja lautasen.

Otin haasteen vastaan

Muiden bloggaajien innostamana ja (liian) lyhyen harkinnan päätteeksi päätin ottaa osaa tähän haasteeseen:

Craft it forward 2011 -haasteeseen osallistuminen tarkoittaa että lupaan lähettää ensimmäiselle viidelle tähän postaukseen ilmottautuvalle jotakin omin käsin tehtyä tämän vuoden aikana. Tarkoitus olisi että vastaavasti viisi henkilöä jotka ilmottautuvat, laittavat haasteen eteenpäin omassa blogissaan ja lupautuvat väkertämään jotakin itse ja lähettämään tekeleensä viidelle. Kyseessä saa siis olla mitä vain itsetehtyä.

Nyt jo vähän mietityttää miten osaan ja keksin jotakin hauskaa ja muita ilahduttavaa. Varmaa on että en ala keksimään pyörää uudelleen, sellaista luovuutta minusta ei löydy. Mutta alan selailemaan käsityökirjoja, -lehtiä ja -blogeja löytääkseni jotain pientä ja kaunista.

Kuvat on jo parisen viikkoa vanhoja. Lumikasat eivät enää ole noin kuohkeita ja keveitä, ne on menneet kasaan ja koviksi. Kulkuväylät on jäisiä ja hiekoitettuja. On niin liukasta että Tiuhtilla on naama naarmuilla ja Viuhti ei pysy montaa askelta pystyssä ulkona.

Ajattelin kirjoittaa tänne nukkumisesta mutta en jaksa. Tekstistä tulisi pitkä. Nukkuminen on taas viime öinä tuntunut harvinaiselta luksukselta. Jaksaminen on vähissä.

Olen ihan järkyttynyt koska suussani porattiin tänään. Ensimmäistä kertaa ikinä, nyt 30-vuotiaana. Ja toisen mokoman kerran parin viikon kuluttua. Jotain hyvin peruuttamatonta on tapahtunut. Minä olin ylpeä rei'ittömistä hampaistani.

Aloin lukea Katto-Kassista Tiuhtille iltasatukirjana. Kirjan kansilehdellä lukee: Riikkalle jouluna 1987. Muistan lukeneeni sen monet kerrat, ja olen niin iloinen että nyt saan sitä pojalleni lukea. Jännä juttu että yhdessä kohtaa Tiuhti hekotti ja sanoi: "Tää on ihan niinkuin Peppi Pitkätossusta!" tietämättä että kirjat ovat saman kirjailijan.

Me? Gorgeous?

Mirva valosta antoi minulle tällaisen The Gorgeous Blogger -tunnustuksen. Tuntuu tietysti hyvältä, kiitos siis Mirva! Tarkoituksena olisi vastata alla oleviin kysymyksiin ja sitten laittaa tunnustus eteenpäin, mutta en laita tätä nyt kenellekään koska monet ovat tämän jo saaneet ja aiemmin olen jo laittanut vastaavia eteenpäin.

1. Milloin aloitit blogisi?
Toukokuussa 2008, sitten pari kuukautta ihmettelin että mitäs menin tekemään kunnes heinäkuussa innostuin kirjoittelemaan säännöllisemmin.

2. Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Meidän perheen elämästä, omista ajatuksistani, jokapäiväisistä sattumuksista. Käsityökokeiluista ja lukukokemuksista. Joskus tuntuu että blogi on liian lapsikeskeinen, mietin jopa mitähän tästäkin joku ajattelee ja pitääkö ne mun elämääni ankeana ja rajoittuneena kun en osaa muusta puhua kuin lapsista kunnes taas muistutan itseäni että ennen kaikkea kirjoitan tätä itselleni.

3. Mikä tekee siitä erityisen?
En koe blogiani erityiseksi, se on tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä kertova virtuaalipäiväkirja. Vastaavia on blogimaailma täynnä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Idean blogin pitämiseen sain muista lukemistani blogeista. Päiväkirjaa olen kirjoittanut 6-vuotiaasta lähtien, kunnes jossain vaiheessa parikymppisenä sen kirjoittaminen jäi. Kirjoittaminen on mulle tärkeä tapa käsitellä asioita, ongelmallisiakin, vaikkakaan tänne blogiin en kaikkea voi kirjoittaa. Tuli tarve kirjata ylös elämäämme kun lapset ovat pieniä. Blogissa on myös kuvallinen puoli, tykkään siitä että saan yhdistellä valokuvia kirjoituksiini. Mietityttää kyllä miten tämän blogi-valokuvakansio-päiväkirjan saisi takuuvarmasti säilymään seuraavalle sukupolvelle. Aloin joskus kirjoittamaan postauksia muistikirjaan mutta olen niiden kirjoittamisessa nyt kolme vuotta jäljessä.

5. Mitä haluaisit muuttaa?
Haluaisin ehtiä ja jaksaa kirjoittaa tänne useammin. En kuitenkaan ota blogista paineita ja se on hyvä. Jos päättäisin kirjoittaa joka päivä, tulisi varmasti hetkiä kun ei olisi mitään kirjoitettavaa. En ole suuremmin panostanut ulkoasuunkaan koska ohjenuoranani pidän että kirjoitan tätä päiväkirjamuotoisesti ajattelematta "yleisöä". Jokainen blogiin tullut kommentti lämmittää silti joka kerta. En siis varsinaisesti muuttaisi blogissani mitään, profiilikuvani tosin on hölmö.

Jantuset

Televisio hajosi ja nyt meillä on sellainen litteämpi. Sen myötä olen saanut pakkomielteen uudesta huonekalusta television alle, tuo lastulevykammotus vuodelta 2001 on sattunut aina pahasti silmään mutta nyt olisi hyvä syy hankkia uusi. Mutta en halua uutta vaan vanhan. Satasella suurin piirtein. Ja sen nimi ei saa olla tv-taso. Lähdepä sitten hakemaan jotain tiettyä tavaraa kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja huutonetistä. Tuloksena on muita kirpputorihankintoja mutta ei sitä mitä piti. Kuten Jantuset, huopikkaat kokoa noin 24 ensi talveksi Viuhtille kuudella eurolla. 3,5 eurolla hienostelutalvitakki ensi vuodeksi ja jonkun itse kutoma villapaita Tiuhtille parilla eurolla.

Ollaan syöty laskiaispullat jo viime viikolla ihan vaan siksi kun menivät panemaan laskiaisen niin myöhäiseksi tänä vuonna. Ja aiotaan syödä uudestaan laskiaisena.

Olen juonut inkivääri-hunaja-sitruuna-hauduketta ja istunut oliiviöljyt ja valkosipulit jaloissani. Vastustuskyky haussa.

Olen kutonut elämässäni ensimmäisen kerran kahvilassa, pipertelijäseurueessa, syönyt siellä pinjansemen-sitruunatorttua ja ihmetellyt miten kahta sukkaa voi kutoa yhtä aikaa ja kuullut jostain hermeettisen kokoisesta lankakaupasta Tampereen Lielahdessa. Mennyt heti seuraavana päivänä totemaan saman asian paikanpäälle.

Viikot katoavat jonnekin. Puhelimessa anopin kanssa en muista mitä tein eilen. Yritän muistaa kirjata muistikuvia useammin ylös.

Ukkovalta

Yksi ilta tässä taannoin tulin kotiin ruokakaupasta ja melkein kaaduin kolmeen myttyyn. Housut, kalsarit ja sukat kaikki yhdessä kasassa. Kolmessa sellaisessa. Yhdessä tosin kalsareiden tilalla vaippa. Miehet oli menneet kylpyyn.

Toisena iltana mietin ääneen että menisinkö tänään siihen bodybalanceen vai rvp:hen? Mies kysyi mikä se rvp sitten on, vastasin: "reisi, vatsa, peppu -jumppa". Tiuhti purskahti äänekkääseen nauruun. "No ei kun pakaraa se viimeinen taisikin tarkottaa", korjasin. Vielä räkäisempi nauru.

Tänään rakensin ritarilinnan. Se oli ihan kivaa, seurasin kuuliaisesti ohjeita ja etsin oikeita osia jotka itse rakennusmestari asetteli paikoilleen. Laitoin itkuisen linnanneidon vankitorniinsa ja uljaat ritarit hevostensa selkään, kivan pikkuinen hiiren aarrearkun päälle. Mutta sitten alkoikin vaikea osuus. Olisi pitänyt leikkiä pahiksilla. Viiden minuutin taisteluleikin jälkeen pakenin keittiöön selitellen: "Täytyy mennä laittaan pullat uuniin..."

 Iltapäivällä minun haluttiin muuttuvan lumininjaksi. Ojennettiin ihan tavallisen kepin näköinen keppi, eikun siis heittotähti ja käskettiin hyökätä vuorelle.

Lainasin tänään kirjastosta: Jari Sinkkosen Elämäni poikana, Pahalla päällä? Kuinka autan pientä känkkäränkkää, ja Tyttökavereiden opas omaan elämään.