Viikonlopusta muodostuu sitä parempi mitä vähemmän se on suunniteltu

Lauantaina lähdimme pihakirppis/tutkimusretkelle Siuroon (se on siellä Nokian takana). Järvimaisemia, peltoja, peltoja, pikkupispala, kauniita vanhoja taloja, osto- ja myyntiliikekin tuossa kyläkaupan vieressä, puukirkko mäen päällä, kuohuva koski, melukylä. Siurolaisilla oli myös paljon tarpeellista myytävää, huokeisiin hintoihin. Löytyi leluja, liikaakin. Paitoja pojalle, pusero isoäidille, Se Eemeli se Eemeli -kirja, palapeli, koru minulle. Pienen tytön tekemä kortti á 10cnt, oli pakko ostaa, myyntikoju oli niin liikkis.

Illalla mustikkaan ja mansikkaan. Kanttarelliinkin vähän.

Sunnuntaiaamuna siivosin raivona jotta koti näyttäisi houkuttelevalta mahdollisten ostajien silmissä. Sitten pakenimme pyöräillen asuntomessuille. Tiedän ainakin millaisesta kodista en haaveile. Ja hohhoh sitä väenpaljoutta. Mutta pyöräily oli mukavaa, tuplasti kivempaa kahden.

Vaahteramäki on oikeastaan minun unelmakotini. Eemeli meillä jo on.

Vesi ja tuli

Tiuhti on uinut lähes joka päivä, säällä kuin säällä. Vaikka taivaalta tulisi pieniä akkoja, sanoo hän: "huhhuh kun on hiki, kylläpä uinti virkistäisi". Ja taas pitää lähteä juoksemaan pyyhe ympärillä mäkeä alas rantaan. Enkä moiti, kadehdin vain, itselläni talviturkki vielä tiukasti päällä.

Viuhti kahlailee rantaviivassa, vähän innostuu loiskuttelemaan vettä käsilläkin. Viuhti on jo vähän rohkeampi veden suhteen, kerta kerralta näyttää nauttivan pikkuisen enemmän suihkussa käymisestä. Viimeksi jo nauroi kun suihkutin vettä masulle, aiemmin kaikki kylpemiset ja suihkuttelut on hoidettu kirkumisen säestyksellä. Jälkeenpäin kylpytakki suojanaan vakuuttelee olleensa rohkea käärmeinen jos itku on ollut vain vähäistä shampoohuuhtelun aikana.

Tiuhti on vettä ja Viuhti tulta. Vastakohdat.

Muistikortilta hajanaisia kuvia kesältä. Jotta jäisi muistiinkin kuvia.

Olen ottanut tänä kesänä paljon kuvia, mutta vähemmän sellaisista tilanteista kuin olisin halunnut.

 legopesula

juhannushampurilainen

eväshetki

 puisto

 nokialaiset 27, 33, 40

 mustikka-ahmatit

 brita uunissa

Hämeen linna

moi à Paris après dix ans

Haukku oli pestävä. Se kun putosi eräänä iltana pönttöön, juuri vedettyyn sellaiseen. Kamalalta tuntui ajatus haukusta yksin pimeässä pesukoneessa joten pesu ei tullut kuuloonkaan Viuhtin mielestä, mutta hellään käsipesuun pupen omistaja myöntyi.

Pelkäksi pyykinpesuksi mennyt tämä loma, surkeaa kun ei se pyykki edes kuivu. Mutta kohta minä lähden Pariisiin.

Kirottu tutti

Tuulelta tuoksuva pyykki on edelleen paras tuoksu minkä tiedän.

Tämän viikon teema: tutit oravavauvoille. Täytyy olla hieman masokisti kun kesälomallaan ryhtyy tällaiseen muutokseen tempperamenttisen melkein kolmevuotiaan kera. Mutta ei tämä helppoa olisi ollut milloinkaan myöhemminkään, saati aikaisemmin, meidän Viuhtin kohdalla. Omankin toimintamallin muuttamiseen täytyy todenteolla keskittyä. 

Kun huuto alkaa käydä sietämättömäksi, ei olekaan hiljennintä jonka sujauttaa huutavaan suuhun. Kun raivokohtaus on kestänyt maagiset 20 minuuttia, se ei lopukaan nyyhkyttämiseen tutti suussa, vaan kerää voimia yltyäkseen pahemmaksi ja jatkuu vielä toiset 20 minuuttia.

Mutta kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, puoltoista vuorokautta olemme jo selvinneet ja positiivisiakin yllätyksiä on tullut. Onneksi heitimme kaikki tutit kerralla pois, muuten olisin kaivanut ne muutaman kerran jo esille.

Loma.

Iltaisin luen yhtä suosikeistani vaikka lukemattomia lukemattomiakin kirjoja hyllystä löytyisi. Hyvän ajatuksen kohdalla peruutan ja pysähdyn, esimerkiksi tämän:

"Olen aina mielelläni nukkunut huoneessa, josta ihmiset ovat juuri lähteneet, jossa äänet ja kertomukset yhä viipyilevät."

Vivi-Ann Sjögren Saharan aamut ja illat