27

Kaikki kortit erilaisia, kaikki 27 jotka Tiuhti piirsi parissa illassa. Viuhti piirsi kaksi. Jokaisessa pieni tarina, kuten tonttu luistelemassa tai joulupukki kiitämässä reessään tähtitaivaalla, lapsia pulkkamäessä. Nämä olivat ehkä kaikkien aikojen hienoimmat kortit joita meiltä on lähetetty, melkein en raaskinut niitä lähettää pois.

Piparkakut lasipurkissa on liiankin houkuttelevia, joka ruoan jälkeen on saatava "yhdet pienet" jälkkäriksi.

Päiväkodissa oli ollut jouluateria, kaikki muu oli kuulemma hyvää, varsinkin klaavilohi, paitsi "se makea perunalaatikko ja sitten se eri maan ruoka jossa oli herneitä ja makaroonia". Italiansalaatti siis.

*************************************************************************************

Tuntuu siltä että otan tämän joulunalusajan jälleen liian raskaasti. En vaan osaa relata. Sitten kun se on niin helpottaa.

Käsihihat

Olen kunnostautunut käsitöissä, alkanut viimeistellä vuosi sitten valmistuneita pikkupojan liivin osia, ja päätellyt käsihihat.

Sekä sana kynsikäs että kämmekäs ovat niin omituisia että mieluiten kutsun näitä vaatekappaleita käsihihoiksi. Viuhti on lanseerannut perheessämme tuon sanan, hän oli eräänä erittäin kuraisena iltapäivänä tarhan pihassa ojentanut kurahanskakätensä tädille ja todennut: "Käsihiha on väsynyt, laitatko sen paremmin".

Nämä hihattimet on tehty toimistokäyttöön, meillä on töissä kesät talvet kylmä, mutta erityisesti syksystä eteenpäin hyytävää, niin että sormissa ei kierrä veri ja hiirikäsi puutuu.

Toimistokäsihihat
Malli: Susie Rogers' Reading Mitts
Lanka: Schachenmayr Alpaka Premium, vajaa kerä, ei kutita käsissä lainkaan yhtä paljon kuin huivina

Tänään olin baletissa ensimmäistä kertaa. Riian baletin Pähkinänsärkijä. Oi että.

Taidan kaivaa lapsuuteni satukirjan esille ja lukea tuon klassikkosadun lapsilleni.

kuva täältä

Ja on muuten aivan mahtavaa että ensimmäiseksi adventiksi saatiin lunta, oikein kunnolla. Kova pakkanenkaan ei haittaa kun lumi tuo valoa.

Kivaa tavallista

Tiuhti kysyy päiväkodin portilla: "Äiti mitä ohjelmaa meillä on tälle illalle?". Minä vastaan: "Ihan kuule tavallista iltaohjelmaa, mennään kotiin ja syödään ja sellasta."

Mies ostaa kaupasta kyssäkaalin, on löytänyt sen kuitenkin. Aion tehdä tätä. Tuo myös Tiuhtille uuden upean polkupyörän, ostin sen 50 eurolla nettikirppikseltä. Sitä käydään porukalla ihailemassa varastossa ja pohdiskellaan vaihteiden käytön logiikkaa.

Leivotaan mustikkamuffinsseja, kokeilen myös teeleipiä täältä löytyneellä ohjeella. Niistä tuli liian hyviä, herkullisen juustoisia ja rapeita. Todella helppo ja nopea tehdä. Ainoa pehmeä leipä jota olen pariin viikkoon syönyt. Vatsaystävällinen leipä.

Pojat tiskaavat. Vesi ja saippua roiskuu. Pojat kiillottaa ja hankaa. Puhdasta tulee. "Äiti ei tarvi käyttää pesukonetta, me oltiin tiskikone!"

Tavallisen kiva torstai.

Tämä ihanuus ei ole kirppislöytö vaan Kädentaidot-messuilta ostamani himmeli, tai siis tuulikello kai oikeasti. Ainakin viisi vuotta olen jo ihaillut näitä Jaana Tuomiston taideteoksia ja vihdoin sain ostaa yhden omaksikin. Sitten kun mulla on se unelmien talo, hankin vielä samaa sarjaa kynttiläkruunun keittiönpöydän päälle.

Teippeihinkin vähän hurahdin.

Kiireinen marraskuu. Se on hyvä. Menee mukavammin. Mukavia kiireitä, kuten käsityömessut jonne lähden nyt!

 kolmevuotiaan kattaus, kuusivuotiaan leikkaamat kurkut, kolmekymppiset kasvispihvit (kärähti)

Tiuhti ja Viuhti lusikassa, istumassa molemmin puolin pöytää sekä kirjan sivuilla

ilta- ja aamumaisema, auringon lasku ja nousu

Keskustelu kaurapuuroa keitellessä

"Hihhihhii sulla on pippeli! Pippeli, pippeli, pippeeeeeliiiiiiii" pikkuveli hihkuu kun näkee isoveljen vaihtavan yöpukua päälleen.

Siinä sitten keskutellaan että juu sinullahan on sellainen myös, eikä siinä sen ihmeellisempää ole ja että mitä miehillä ja pojilla on ja mitä taas tytöillä ja naisilla on.

"Pippeli on kyllä paljon tunnetumpi." isoveli valistaa nuorempaa.

"Ai miten niin??" kysyn minä.

"No kun meidän perheessäkin kolmella on pippeli ja vaan yhdellä on pimppi."

"Joo mutta kyllä maailmassa on ihan yhtä paljon tyttöjä kuin poikiakin, meillä vaan sattuu oleen vähän enemmän poikia" korjaan.

"Niin ja napa on kyllä vielä suositumpi, se on kaikilla maailman ihmisillä! " Tiuhti siihen.

Pojat kipeinä. Aikaa kirjoittaa blogiin kun lapset tuijottavat tv:tä. Aikaa tehdä huoltotöitä. Kastella kukat, pestä pyykkiä, kuurata vessan lattia, korjailla hajonneet lautapelilaatikot, leipoa omenakakku pakastimeen viikonlopun juhlia varten.

Omenakakku

250g voita
2,5 dl sokeria
4 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
500g omenia
kanelia

Kuori ja viipaloi omenat. Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää kuivat aineet taikinaan.

Levitä puolet taikinasta kakkuvuoan pohjalle. Levitä päälle puolet omenoista. Ripottele omenoiden päälle kanelia. Lisää loput taikinasta ja omenaviipaleista. Painele omenoita taikinan sisään. Ripottele pinnalle kanelia. 

175 astetta noin 45 minuuttia (tarkista kypsyys tikulla!). Omenakakku on mehevimmillään parin päivän kuluttua leipomisesta mutta kuka sinne asti jaksaa odottaa?



Aikaa leikkiä pienemmän kanssa eläimillä ja pelata hiirenloukkua. Rauhoittelen isoveljeä että kyllä me varmasti ollaan terveitä pikkuveljen synttäreihin mennessä.

"Äiti mää haluan maksalaatikkoa!" Hyvä merkki.

"Äiti haluan syödä sen täällä sohvalla."

"Tuleeko joulu huomenna?" "Ei tule mutta kohta on sun synttärit."

PS Mistä helkkarista tuota pyykkiä tulee? Vaikka pesen ja pesen, ja pesen vielä, pyykkikorit ei tyhjene. Ja ne korit on isoja. Tää on ihan käsittämätöntä.