Kiitos tästä valosta

 

Mutsin kaa -haaste

Project Mama -blogissa oli jälleen viihdyttävää sisältöä, tosin tällä kertaa tällaisessa meemimuodossa. Mun on vaikea olla vastaamatta tän tyyppisiin juttuihin.



Eli Mutsin kaa -haaste. En kuitenkaan jaksa keksiä omia kysymyksiäni.


1. Synnytys vai rintatulehdus?

Onko muka toinen ilman toista? No, jos olis niin kai sit rintatulehdus.


2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?

Kumpikaan ei kovin paha mutta aurinkolasit vessanpöntössä olis ihan iisi homma.


3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?

Silmätulehdusvoide, ehdottomasti. Öisin en mene missään tilanteessa häiritsemään lapsen unta, niin ellei se sit sattuis jo muutenkin huutaan.


4. Lapsettoman ajan tissit vai vyötärö?

Vyötärö. Tissit oli yhtä pienet jo ennen lapsia.


5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Ai ketkä??


6. Punkku loppu vai suklaa loppu?

Punkku loppu!


7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
Jäinen hiekkalaatikko.


8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?

Räkätahra.


9. Kunnon krapula vai noro?
Krapula, ei tarvitsis pelätä että se tarttuu muihin.


10. Jaxuhalit vai plussatuulet?

Hmmm....plussatuulet mitähäh?


11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?

Jalkahoito:)

Mitä hittoo

Mitä hittoo se joku on ajatellut joka on keksinyt että talviloma on ansaittu vasta seuraavana talvena siitä kun on ollut oikeutettu täyteen kesälomaan? Selkokielellä: palasin töihin elokuussa 2011, vietän ensimmäistä talvilomaani talvella 2014. Ei voi muuta sanoa kuin kiitos Matti Pekkanen. Edes.

Tänään kumminkaan en mennyt töihin. Pienimmäinen on lievässä yskätaudissa, nukkuu nyt hieman lämpöisenä noin viiden Myyrä-dvd:n jälkeen. On taas aika bloggauksen ja sellasten puuhien joihin ikinä muulloin ei ole aikaa. Laitan tavaraa nettiin myyntiin, hääpukuni, miehen juhlaliivin, lasten leluja. Varaan kirppispöydän. Otan uusia kuvia asuntoilmoitusta varten. Alkaa huvittaa kun meillä on kaikki myynnissä.

Mietin tätä asuntoa, miten me ei tunnuta pääsevän tästä pois. Mietin Tiuhtin koulunaloitusta, siihen on enää puoli vuotta. Miten se kuuluu järjestää se aloitus, harjoittelu, tulevan kesän lomat, kaikki? Mietin että miksen ryhtynyt vaikka terveydenhoitajaksi, tuntisin tekeväni jotain hyvää.

Olohuoneessa Viuhti kuiskaa: "Äiti minne sää menit, mää heräsin...."

Päättämättömät

Koska Mirvakin, minäkin asettelin lattialle keskeneräiset käsityöni (kutomistyöt vain, muitakin on) jotta itsellekin konkretisoituisi mitä on aloitettu ja päättämättä. Mukana ei tietenkään ole ne monet vuosien varrella puoliksi kudotut ja puretut jutut jotka ovat nyt lankakerinä kaapeissa ja isossa puuarkussa.

Siinä on raidallinen kaulahuivi miehelle jota aktiivisesti kudotaan, osat n. 90-senttiseen pojan liiviin joka omalle kuopukselle ei enää tule mahtumaan eikä kohta kummipojallekaan ellen pistä töpinäksi, vuonna 2006 aloitettu vauvanhaalari, joku nolo parin kerroksen piponalku, vaaleansininen paitaviritelmä sekä pieleen mennyt neulepaita josta piti tulla just hiano.

Sitten olen kuvannut kastehelmituikkukippoa ja ostellut paljon uusia huonekasveja joista osan saanut jo tapettuakin.

Iästä

Meidän perheessä mennään edelleen usein nuorimman ehdoilla. Sikäli että hän osaa ottaa tilansa, osaa vaatia ja äänekkäästi. Toki hän ei määrää tahtia mutta saa monessa tilanteessa kaiken pyllylleen jos tahtoo. Kun huomio ei ole hänessä ja hän haluaisi sen itselleen, hän tulee ja ottaa sen. Vaikkakin raivarit ovat pikkuhiljaa lieventyneet ja seesteistäkin on välillä ollut, kuopuksen kohdalla mietin usein samaa lausetta kuten Project Mama blogiotsikossaan: Hullu vai uhmaikäinen? Kuitenkin olen saanut itseni uskomaan että ihminen siitäkin tulee. Pakko uskoa.

Nyt lähdin sivuraiteille aiheesta josta aioin alunperin kirjoittaa. Haa, blogissakin voimakastahtoinen kuopus jyrää kilttiluoteisen esikoisemme.

Minä ja meidän perheen kuusivuotias vietimme lauantaiaamupäivää ihan kaksin. En tiedä montaakaan yhtä rentoa tapaa viettää vapaapäivää kuin huumorintajuisen ja fiksun kuusivuotiaani kanssa. Ensin kävimme hieman epämiellyttävässä allergiatestauksessa Tiuhtin kanssa joka sekin sujui mukavasti sairaalan akvaariota ihaillen ja parin lievän "au"-sanan säestyksellä. Tiuhti ihaili sairaalarakennuksen korkeutta, sitä miten sairaalalabyrintissa lopulta onnistuin löytämään tiemme ja pysäköintipaikan allergiaklinikalle, sekä sitä että tunnistin niin neontetrat ja leväbarbitkin akvaariosta.

Testauksen jälkeen tuli nälkä, ehdotin lähellä olevaa kasvisravintolaa joka on yksi suosikkipaikoistani. Ei mitään ongelmaa, kuusivuotias lähti mielellään mukaan "kun siellä saa niitä rapeita sipsejä" eli pappadam-leipää. Kasvisravintola Gopalissa söimme hyvällä ruokahalulla. "Mmm, parsakaalia" sanoi Tiuhti ja maistoi myös ituja ensimmäistä kertaa. Ravintola on intialaistyyliin sisustettu, ja siitä saimmekin keskustelunaiheen.

T: "Äiti kato tonne kattoon on maalattu pilviä!"
R: "No niinpäs onkin, en olisi huomannut itse."
T: "Noi kiinalaiset tykkää tommosista monipäisistä ja -käsisistä ihmisistä"
R: "Tämä on vähän niinkuin intialaistyylinen ravintola, nuo kuvat esittää intialaisten jumalhahmoja"
T: "Uskooko ne että oikeesti jumalalla on monta kättä?"
R: "Kyllä ne uskoo, mutta on ne samalla vähän niinkun satuhahmoja"
T: "Niin, tolla yhdellä naisellakin on norsun kärsä"
R: "Niinpä"
T: "Olispa meilläkin oma ravintola!"
R: "Ai miks?"
T: "Sais syödä joka päivä näin ihanaa suklaakakkua"
R: "Voihan tuollaista itsekin leipoa, se on semmoista brownieta"
T: "Hei tossa on jumppaohjeitakin seinällä. Aika vaikeita jumppa-asentoja" (Gopalissa on perällä pieni nurkkaus jossa myydään mm. nepalilaisia tuotteita, vaatteita, kirjallisuutta ym, myös joogajulisteita)
R: "Ne on semmosia jooga-asentoja, ne onkin jotkut tosi vaikeita"

Joskus elämä on. Helppoa.

********************************************************************************

Project Mama-Katjan blogissa oli hiljattain tästäkin aiheesta kirjoitus: Oodi viisivuotiaalle. Nuo tyynet, fiksut ja filmaattiset viisivuotiaat (ja kuusi-) saavat niin liian vähän huomiota mahtavuudessaan.

Niin, ja vielä asioita joita 6-vuotias osaa:
- mennä autoon omin avuin ja lukita turvavyön
- kuoria banaanin itse
- näyttää käsimerkein paljonko on vielä tilaa parkkiruutuun peruuttavalle äidille
- muistuttaa äitiä laittamaan parkkikiekon
- käydä ravintolassa vessassa yksin pesemässä kädet
- kantaa oman lautasensa pöytään
- voidella leipänsä
- hakea lisää vettä

Olen haikea kun se kasvaa niin nopeasti ja haluaisin hidastaa kehitystä, mutta samalla nautin ja olen niin ylpeä mitä siitä on kasvamassa. Myös siitä 3-vuotiaasta.

Uusi vuosi alkoi Kanelimaan kalenterilla.

Mua vaan aina jaksaa huvittaa muotiblogien päivänasukuvat. Siis päivänasu vai päivän asu?? Tässä minä nasuilen, oliskohan vuoden eka ja vika asukuva. Ulos lähtiessä huomasin että mulla on yhtä aikaa viimeisimmät kirppislöydöt päälläni, pusero ja kaulahuivi. Sitten tajusin että kaikista vaatteista itse asiassa vain kengät on ostettu ihan kaupasta, ja nekin viisi vuotta vanhat. Melkonen kirpputäti.

Vuosi alkoi myös lentolippujen varaamisella Barcelonaan. Sitä odotellessa.

pusero 2e, neuletakki n. 5e, farkut 8e, kaulahuivi 0,5e kaikki kirppikseltä, saappaat vuonna yksjakaks Riikasta

Hajatelmia uuden vuoden aattona

Kello yhdeksän vuoden viimeisenä iltana. Pojat jo kuorsaavat täyttä häkää. Mitäs sitä riekkumaan ja valvomaan kun heräävät kuitenkin kello kuusi reikä reikä.

Eilen illalla katsoimme elokuvaa jossa juhlittiin uuden vuoden aattoa, juhlallisesti laskettiin kympistä ykköseen ja huudettiin: "Happy New Year 1949!!!!" Elokuvan nuoret olivat niin onnessaan, kuin olisivat hypänneet suoraan tulevaisuuteen. Meitä nauratti, se vuosiluku. Kun me ollaan oikeasti siellä tulevaisuudessa.

Sanoin miehelle: "Tuleva 2013 kuulostaa yhdeltä suurelta epäonnen vuosiluvulta, mä en ole ikinä ennen elänyt mitään vuotta -13"
"Hahhah ai etkö muka, kyllä mä vaan muistan sen 1913...." kyyninen vastaus.
"No mutta tiedät mitä tarkoitan."

Jos olisi basilikaa, tekisin nyt pestoa.

Tiuhti totesi illalla aiemmin raketteja ikkunasta katsoessaan: "Kohta alkaa se vuosi kun musta tulee koululainen".