3.8. klo 11.04

Hän syntyi kolmas elokuuta. Kolmas poikani, Aamukahdeksalta lähdettiin sairaalaan, ja yhdentoista maissa kuului ensirääkäisy, uskomattoman helpon (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna) synnytyksen jälkeen.

Onneksi hän tuli jo kolmas päivä eikä vasta viidestoista kuten oli laskettu. Uskomatonta ajatella että tämä pienin antoi minun odottaa neljä viikkoa vähemmän kuin keskimmäinen joka venytti ja venytti syntymäänsä. Ja silti tämäkin on jo ihan valmis.

On tää taas jotain niin ainutlaatuisen ihanaa. Jo nyt ajattelen miten haikeaa että tämä alku, jolloin vastasyntynyt on niin omassa kuplassaan ja täysin tietämätön mistään, menee kuitenkin liian nopeaan. Tällä kertaa en kärsimättömänä odota ensimmäistä hymyä, ryömimään oppimista tai kiinteiden aloitusta. No, pidempiä yöunia kyllä.

Tekohengitystä blogille

Tämä kesä on ollut eriskummallinen, nyt heinäkuussa on kuin syksy jo vaikka eihän voi olla. Ihmiset rutisevat säästä vaikka on aurinkoakin ollut. Tuulta on piisannut myös. Tavallaan ei ihan hirveästi haittaa se että itselläni on nyt kesän hauskimmat jutut jääneet tekemättä, näkemättä ja kokematta. Kun ei niitä kelejä tehdä kivoja juttuja juuri ole ollutkaan.

Jospa elokuussa vielä ehtisin. Torille, rannalle, metsään, järvelle. Maata möyrimään.

Tänään tuli täyteen viisi viikkoa levossa, lääkärin määräyksestä. Jonkin aikaa pitää vielä malttaa jumittaa tässä komentokeskuksessani sohvalla ja jatkaa surffailua. Aurinkoisella säällä toki siirryn badenbadeniin pihalle. Huh mitä kaikkea sitä ihminen lähtee netistä lukemaankaan ja miten kauan voi aikaansa viettää tehden ei mitään, älyttömän hömpän, somen ja nettikirppisten parissa. Kirjaa edes voisi lukea mutta keskittymiskyky on nolla. Kutoa edes voisi mutta saamattomuus iskee. Jos alkaisin listaamaan googlettamiani asiaoita, paljastaisikohan se paljonkin sielunelämästäni?

todellinen näkökulma

 tosi ylä- ja etuviistoinen näkökulma

(Kauhea pohdinta) kodista

Huomaan jatkuvasti miettiväni mitä muutoksia (tai parannuksia) kodissamme seuraavaksi haluaisin tehdä.

Nyt kun kylppäri ja sauna on saatu onnellisesti valmiiksi, huomaankin makuuhuoneemme olevan aika kamala. Siis noin niinkun pintamateriaaleiltaan, muuten se on oikein hyvä, ottaen huomioon että se ajaa samalla myös huomaamattomasti miehen työpistettä kun saimme hänelle pöydän piiloon alkoviin.

Mutta eikös makuuhuoneen nimenomaan pitäisi olla tosi feng shui jotta siellä on hyvä nukkua? Toisaalta olen aina pitänyt olohuonetta ja keittiötä tärkeämpinä, niissä kuitenkin vietetään enemmän aikaa hereillä. Joka tapauksessa, makuuhuone on aika ankea. Ruskean kirjava muovimatto (joka kerää pölyä) ja beigesävyiset tapetit harmaalla(?!) boordilla. En ole yli vuoden asumisen jälkeenkään laittanut sinne verhoja ikkunaan tai tauluja seinille koska mikään vaan ei tunnu sopivan niihin tapetteihin. Ja kun olen ajatellut huoneen kuitenkin kokevan uudistuksen.

Se uudistus vaan ei tapahdu itsestään. Jotain tarttis tehdä. Ja tuo kodin toinen aikuinen ei ole järin kiinnostunut aloittamaan uutta remonttiprojektia vain esteettisistä syistä, jotta minulla olisi hyvä feng shui kun herään aamulla ja katson ympärilleni. Hän on tyytyväinen niin kauan kuin tila toimii siihnä mihin se on tarkoitettu.

Hieman saimme jo aikaiseksi. Mies leikkasi näkymättömästä nurkasta palan irti muovimattoa ja kaivoi pois muutamat kerrokset kova- ja lastulevyä selvittääksemme löytyisikö alta puulattia. Kävi ilmi että mitä todennäköisimmin siellä on pelkkä raakalaudoitus eli hionta ei riitä. Tarvitaan kokonaan uusi lattiamateriaali. Ja laminaatti ei ole minulle vaihtoehto.

*******************************************************************************

Makuuhuoneen uudistuksen lisäksi uudistettavana olisi sen viereinen huone, eli poikien huone. Yhdellä seinällä on ihan käsittämättömän kirjava viidakkomainen lehtitapetti. Lattiassa myös muovimatto.

Pohdin vähän väliä mitäköhän keksimme siinä vaiheessa kun veljekset eivät enää viihdy samassa huoneessa ja mitä kaikkia ratkaisuja joudumme huonejärjestelyjen suhteen tulevaisuudessa tekemään koska makuuhuoneita on nyt vain kaksi. Ihme kyllä, vaikka esikoinen on jo kahdeksan, ei oman huoneen saamisesta ole vielä ikinä keskusteltu. Kuopus (5v) sen sijaan on jo kaavaillut tarvitsevansa ihan erillisen huoneen rumpusettiänsä (jota hänellä ei vielä ole) varten. Lastenhuonehan on kyllä suuri, siitä riittäisi neliöitä kahdeksi erilliseksi huoneeksi mutta rikkonaiset seinät, alkovi, kolme ovea ja takka tekevät huoneesta hankalan jakaa.

Lisäksi tuntuu että lastenhuone alkaa olla murrosvaiheessa. Noin niinkuin tavaroiltaan ja huonekaluiltaan. Alkaa olla se vaihe kun lapsilla olisi huoneen suhteen vähän eri intressit. Isompi kaipaisi jo enemmän koululaisen huonetta jossa olisi omaa rauhaa ja lukunurkkaus kun taas kuopus leikkii edelleen esim duploilla ja pienellä leikkihellalla. En raaski laittaa pikkulasten leluja pois niin kauan kuin toinen niillä leikkii. Ihanaa kun leikkii!

No, asioilla on tapana järjestyä ja koti saa muuntautua perheen mukaan. Katsotaan mistä huoneesta ja kerroksesta meistä kukin itsensä jossain vaiheessa löytää. Sopu sijaa antaa, luovuutta peliin ja niin edelleen.

*********************************************************************************

Ja niin, se sauna. Sen lämmittäminen taitaa olla lempipuuhiani, jopa enemmän kuin itse löylyttely. Tuijotan tulta ja ihailen että kyllä tuli kiva. Pikku ikkunasta näkyy pihapensaan varjo. Löylyhuoneesta saa joko valoisan tai hämyisän. Ja suihkuhuone on ihanan valoisa.

Voisi kuvitella että tammikuu on se kuukausi kun ei tehdä puutarhatöitä. Väärin. Tammikuun kolmantena nimittäin sain vihdoin siivottua kasvihuoneen joka oli jotakin aivan kamalan näköistä. Leikkasin myös viiniköynnöksen, toivottavasti en tappanut sitä. Se olisi pitänyt leikata jo loppusyksystä mutta en missään välissä ole ehtinyt. Ja lähes aina on ollut pimeää kun olen ollut kotona.

Vähemmän viihtyisä kasvihuone.

Siivouksen jälkeen

Keväällä nähdään teinkö väärin kun häiriköin rypälettä kesken talven.

Joulu on taas....tai siis oli

Pari vuotta sitten 6-vuotias Tiuhti urakoi ja taiteili yhteensä 27 korttia.

Tänä vuonna urakka puolitettiin kun Viuhtikin osallistui joulutervehdysten luomiseen. Ostin nipun eri värisiä pahveja, annoin ne pojille ja sanoin "piirtäkää jouluun liittyviä juttuja".

Pienempi piirtäjä tuotti joulukuvia sellaiseen tahtiin ja intoa puhkuen että olisi varmasti saanut yksinään aikaiseksi vähintäänkin kolmekymmentä korttia. Ja osa aiheista oli mitä erikoisimpia, kuten "Kynttilä jota sytytetään sytkärillä" tai "Lumipallo. Pelkkä lumipallo."

Isommasta on tullut kovin kriittinen: "Voi ei, tää poro meni ihan pieleen". "No niin nyt tää ei näytä yhtään tontulta." Ja mökötystä päälle.

Ongelmalliseksi itselleni koitui jälleen se että en olisi raaskinut lähettää kortteja pois.

Hain äidin vintiltä isän kasviston.

Ajatella että eräänä kesänä, vuonna 1963, isäni on tuskaillut ja keräillyt näitä kasveja Tampereen niityiltä, metsistä ja ojanpohjilta ja nyt vuonna 2014 ne on tässä vielä osittain hyvin säilyneinä kansien sisässä. Kasviston välistä rapisee jonkun kukan siemeniä.

Tein muutamasta sivusta taulun tyhjyyttään ammottavalle ruokailuhuoneen seinälle.

Tiikeri-tiistai

06.07 havahdun kesken unen ajatukseen että unohdin illalla ripustaa pyykit kuivumaan ja siellä oli se dinosauruspaita jota Viuhti tarvitsee päiväkodin valokuvauksessa. Hipsin äkkiä kellariin, kaivan vain sen yhden paidan koneesta ja levittelen lämpimän patterin päälle kuivumaan. Palaan sänkyyn.

6.50-7.05 puhelin herättää ja torkutan
Myös miehen puhelin herättelee viiden minuutin välein. Mies valittelee kipeää oloaan eilisen viisaudenhampaiden poiston jäljiltä.

7.06 kuulen Tiuhtin nousevan, menevän alakertaan ja käyvän vessassa

7.15 herään hi-taas-ti. Ulkona hämärä. Mies herättelee Viuhtia, tsekkaan heti silmäni avattuani puhelimella sähköpostin, somet, whatsappit ym, mikä typerä tapa ja addiktio. Kuulen Viuhtin joka-aamuisen kysymyksen onko tänään päiväkotipäivä (on, mies vastaa). Onko tänään mun synttärit (muutama päivä vielä, mies vastaa). Viuhti haluaa että isi kantaa hänet aamuisin alakertaan.

7.26 nousen lopulta ja vien samalla yläkerrasta pojille vaatteet alakertaan. Haen kellarista kuivaushuoneesta sukkia ja kalsareita.

7.30-8.00 pojat katsovat lastenohjelmia ja samalla Tiuhti pukee ja mies pukee Viuhtin (dinosauruspaitakin on onneksi ehtinyt kuivua)
Minä pesen kasvot, hampaat, harjaan tukan, syön kaksi näkkäriä ja juon lasin mehua, tungen makaronilaatikkoa pakasterasiaan. Mies keittää kahvia. Juttelemme samalla miehen kanssa hetken työasioista. Muistutan Tiuhtia että tänään on liikkaa koulussa ja iltapäiväkerhopäivä.

8.10 alamme pukea ulkovaatteita, Viuhti kiukkuaa kuten aina pukiessa napa piiloon, en halua pliissiä(fleecetakkia), sukkalukot, hiha huonosti, haluan leivän mukaan, se pitää paahtaa (ei enää ehdi paahtaa vastaan), kenkä ei mene jalkaan, sukka meni myttyyn, nyt on hanskassa voita (ja niin myös minun takin olkapäässä), ainiin ja haluan vielä jonkun lelun mukaan mutta en sitä eilistä skylanderia se pitää ottaa repusta pois (nyt hermostun että Viuhti nyt riittää nyt täytyy mennä)

8.20 pääsemme lähtemään pihasta. Heitän Viuhtille sisäpiirin vitsin "luisleipää!" ja saan palkkioiksi hymyn.
Mies jää kotiin tekemään töitä, Tiuhtilla alkaa koulu vasta klo 10. Juon kahvin autossa, se on pakko saada koska työpaikan kahvi on kuraa.

8.23 päiväkodilla Viuhti ehtii juuri ja juuri päiväkodin aamupalalle #huonoäiti
Muistutan Viuhtia ja mainitsen tädeille että ruskean svetarin saisi riisua ennen valokuvausta pois mutta pitäkään se vielä aamupalalla jos puuroa tippuisi rinnuksille

8.45 leimaan itseni töihin
Meikkaan vielä nopeasti työpaikan pukkarissa, siihen menee 5 minuuttia. Vaihdan kuulumiset kollegan kanssa. Avaan koneen ja alan lukea sähköposteja samalla kun syön mannafrutin (ah miten terveellistä)

9.00-11 sähköposteja, vastailuja, kyselyjä, puheluja, tarkisteluja, tilauksia

11-11.47 lounas sekä sekalaista keskustelua laihdutuksesta, kansanterveydestä, alkoholismista ym kevyistä aiheista

11.48 - lisää töitä

12.20 kollega tuo suklaata pöydälleni

13.30-14.30 palaveri amerikkalaisen project managerin & saksalaisen konsultin kanssa, pääsin paljon vähemmällä mitä odotin, huh. Kyllä sitten inhoan kaikkia palaveeraamisia.

14.35 kahvia ja lisää tietokoneen naputtelua

17.05 lähden töistä ja suuntaan vauhdilla kohti laattakauppoja.

17.30 käyn kolmessa eri laattamyymälässä/rautakaupassa ja saan mukaani jälleen yhden mallilaatan. Kylpyhuoneen lattialaattojen valinta on osoittautunut vaikeimmaksi tehtäväksi kautta aikojen.

18.15 suuntaan keskustaan tilpehöörikauppaan ostamaan tarvikkeita Viuhtin torstaisia kaverisynttäreitä varten. Hihittelen itsekseni nenän muotoiselle terottimelle muiden hassujen tavaroiden joukossa. Ostan läjän kaikkea. Löydän myös dinosaurustarroja tovin kiertelyn jälkeen kirjakaupasta. Hikeä pukkaa. Seuraavaksi vuorossa ruokakauppa josta lastaan kärryn täydeltä keksejä, karkkeja, jätskiä ja popcornia, niitä synttäreitä varten. Muutaman järkevänkin asian. Unohdun pyykinpesuainehyllylle haistelemaan minkä pesuaineen hajua voisin sietää.

19.30 ajan kotiin ja tuntuu kuin nääntyisin minä hetkenä hyvänsä nälkään, kotona saan Viuhtilta heti ovella halauksen ja ilon kiljahduksia kaikista ostetuista herkuista. Tiuhti mainitsee että jos äiti olisi tullut aikaisemmin kotiin olisi ehditty lukea Harry Potteria. #huonoäiti Ahmin annoksen savulohisalaattia. Kiistelemme miehen kanssa remonttiasioista. Mies lähtee anopilleen suihkuun.

20-21 pojat syövät iltapalaa, juttelemme kaikenlaista samalla kun tiskailen. Laitan pyykkikoneen päälle. Pesen Tiuhtin tukan vessan lavuaarissa (hän on käynyt suihkussa koulussa liikkatunnin jälkeen mutta tukkaa ei ole pesty), leikkaan häneltä kynnet. Samalla huutelen Viuhtille noin 15 kertaa että vaihda yöpuku. Viuhti ei vaihda. Pesen molempien poikien hampaat.

21.15 luen pojille muutaman sivun Tatua ja Patua iltasaduksi,annan suukot ja molemmat nukahtavat melkein heti. Viuhti kuorsaa kovaa. Istun pimeässä poikien huoneessa lukemassa Facebookia.

22-22.30 laitan pyykit kuivumaan, pesen vessan ja myös itseni

22.30 syön vähän jotain iltapalaa ja kirjoitan tätä. Aika rojahtaa rättiväsyneenä sohvalle.

********************************************************************************

 Kaikki päivän aikana otetut kuvat on nopeasti puhelimella nappaistuja tosi ankeita ja suttuisia otoksia.

Tavallinen tiistai -haasteen sen sijaan nappasin Jonnan blogista.