"Onpas hyvää tää sun puuro"

Satukasetteja jo toisessa polvessa. Tässä vuorossa vaan vähän "hujja" Topi ja Tessu.

Näin ihailevan kommentin sain aamulla keitettyäni erityisen hyvää puuroa. Lause toistettiin pari kertaa. Kaurapuuroa, johon tuli omenaa, kanelia ja rusinoita. Jälkimmäinen ainesosa varmasti aiheutti näin loistavan palautteen. Jäin pikkutouhon kanssa kotiin parantelemaan yskää, joka valvotti perhettä koko yön.

Päiväruokapöydässä: "Täällä kotona on kivaa. Äiti....(halaa)". Selvä koti-ihminen siis.

Omassakin kurkussa on tunnettavissa pientä karheutta. Päätin siis kokeilla kehuttua ihmelääkettä jotta en sairastuisi juuri matkalle lähdettäessä: kuumaan veteen sekoitetaan sitruunanmehu, hunajaa ja raastettua valkosipulia. Hyi simo! En tiedä laitoinko jotain liikaa, mutta toivon että kaksi kulausta riittää toivottuun lopputulokseen. Palaan takaisin tuttuihin hyviksi havaittuihin Echinaforceen, kalaöljykapseleihin, vihreään teehen ja rooibosjuomaan. Kohta pakkaamaan!

Riikka kiittää!

Kiitos viluinen! Kiitos Violet! Sain kaksi hurmaavaa pakettia samaan päivään. Ja oho, enpäs tiennyt mitä kaikkea hauskuutta vaahtokarkeista saa irti. Kaikkee ne keksii:D

Muistan

Näitä asioita tuli mieleen täytellessä muistomeemiä.

Kirjoita kolme asiaa omasta elämästäsi kaikista alla mainituista ajankohdista.

Kymmenen vuotta sitten (v. 1998):
* olin lukion viimeisellä, jännittäen lievästi tulevia kirjoituksia
* seurustelin kolmatta vuotta, asuin kotona
* koulussa oli hauskaa ihanan lukiokaveriporukan ansiosta

Viisi vuotta sitten (v. 2003):
* olin Brysselissä työharjoittelussa viettäen päivät tylsistyneenä toimistolla
* joka ilta istuin keittiössä teekupposen (tai viini- !) äärellä monta tuntia jutellen kämppisten kanssa ja mesessä poikaystävän kanssa
* matkustin Belgiassa kiinnostavimpiin kaupunkeihin, Hollantiin ja Luxemburgiinkin

Kolme vuotta sitten (v. 2005):
* olin neljännellä kuulla raskaana
* olin lähdössä Roomaan pitkäksi viikonlopuksi
* sain vihdoin paineen alla lopputyön valmiiksi ja valmistuin

Vuosi sitten (v. 2007):
* olin palannut töihin syyskuussa hoitovapaalta
* muutimme omaan asuntoon ja saimme ihanan järvimaiseman ja rauhallisen asuinympäristön, napero oman huoneen
* olin lähdössä Riikaan viikonloppureissulle

Eiliseen mennessä tänä vuonna (v. 2008):
* lapseni aloitti päiväkodin
* olen päässyt matkustamaan ja viettämään ystävien häitä ulkomailla
* olen pohtinut paljon mikä minusta tulisi isona

Eilen (23.11.2008):
* kävin mummilla kahvilla, yritin säätää siellä sekoilevaa digiboksia ja etsin joulukortti-ideoita
* tyhjensin astianpesukoneen kahdesti, leivoin pullaa
* neuloin yhden kädenlämmittimen

Tänään (24.11.2008):
* kaivoin auton lumen alta ja nautin siitä
* huolehdin tulevasta työ- ja rahatilanteesta
* vietän illan pojan kanssa touhuten, laitan ruokaa

Huomenna (25.11.2008):
* yritän päästä töihin ajoissa (= ennen kello kahdeksaa)
* muistan onnitella nimipäiväsankareita
* haen matkalaukun kellarista

Ensi vuonna (v. 2009):
* olen keksinyt mitä minusta tulee isona ja tehnyt asialle jotain
* minulla on vielä työpaikka
* pojan uhmaikä on ohi
* on kolmen kuukauden hellekesä

Viimeiseen kohtaan oli pakko lisätä vielä neljäs!

Haastan mahdolliset blogini lukijat täyttämään myös tämän muistelokyselyn. Ihan järkyttävää muuten, aika kauan sain miettiä montaa kohtaa että muistin mitään. Ja vaikeimmaksi osoittautui tuo Eiliseen mennessä tänä vuonna -kohta. Ihan kuin en olisi tehnyt mitään mainitsemisen arvoista tänä vuonna.

Muisteloiden kunniaksi lisään kuvia muistiin piirtyneistä asioista syksyltä 2003.

Luomua

Ei pidä paikkansa että luomu on aina sikakallista. Esimerkiksi meidän lähikaupassa rasiallinen luomuviinirypäleitä on vain 20 senttiä kalliimpaa kuin rasia normaaleja harmaapintaisia. Ja ne maistuu tosi hyvälle. En tiedä onko parempi maku psykologista, mutta ei sen väliä. Tosin haluaisin ostaa ne ilman sitä rasiaa. Uutuuslöytö oli myös ruotsalaisvalmistajan rusinat. Ekorusinoita ilman säilöntäaineita ja pakkauskin mitä ihastuttavin. Poika kinuaa kaapista niitä junarusinoita.

Luin jostain että pikkulapsi sairastaa keskimäärin parisenkymmentä flunssatautia vuodessa. Koska meidän napero oli kokonaisen edellisvuoden terve, täytynee se ottaa nyt takaisin. Taas viime yönä huomasin hänen olevan tulikuuma ja lauantai on siis vietetty sisätiloissa ihastellen miten kiva ulkoiluilma olisi. Eipähän tarvinnut tehdä tai lähteä mihinkään.

Päivää ilostuttavat sutkautukset:
Televisiossa luonto-ohjelmassa näytetään seeproja, ipana hihkaisee: "kato, tiikeleitä!".
Luemme Iloista autokirjaa: "Lentokentällä on monenlaista puuhaa, mitä sinä mieluiten tekisit lentokentällä?". Poika siihen: "kuperikeikkoja:D"

Huiveja

Aamuisin on niin pimeää ettei tajua mitään kun kello soi. Tai sitten ei edes herää kelloon vaan torkkuu pommiin melkein 1,5 tuntia ja silti on pimeä. Ja kylmä. Joten huivia, pipoa, tumppuja äkkiä esiin. Missä on pojan villahaalari? Entä se hyvä kauluri? Laitattehan hoitotädit pienelle villasukat jalkaan?

Huivivalikoimaa löytyy, mutta silti haluaisin jotain muuta ja uutta. Itse tekemää. Näistä paras kaulassa, se on niin helppo kietoa ja solmia eikä jää yhtään rakoa mistä viima pääsisi tunkeutumaan iholle.

Jalat puuduttava viiden tunnin messureissu takana, tässä köyhän naisen saalis. Paljon olisi ollut kaikkea kivaa saippuoista koruihin ja kirjoihin, mutta hillitsin itseni enkä tuhlannut kovasti. Yhtä kaunista grafiikanlehteäkin hypistelin, mutta onneksi en ottanut. Jos työttömyys iskisi lähikuukausina, mieluummin ostan leipää kuin katselen taulua seinälläni. Niin maalliselta kuin se kuulostaakin.


Noista leimasimista olen tosi iloinen, keksin niille jo paljon käyttöä mm. joulu- ja onnittelukortteihin. Sukkalanka oli mukavan hintaista, 10e/200g. Kuvassa väri on ihan väärä, ei ole oikeasti noin punavoittoinen. Ilokseni messuilta löytyi joitakin uusiakin juttuja, mm. tämä yritys. Jokakertaisia suosikkejani ovat mm: Ideri, Design Ihania, ja Jaana Tuomiston kierrätysesineet. Niissä vaan on sitä jotain.

Blogien ihmeellinen maailma

Olen nyt reilun vuoden selaillut ja ihaillut blogeja ja niitä kirjoittavien ihmisten luovuutta, taiteellisuutta, nokkeluutta, fiksuutta, hauskuutta, valokuvien kauneutta. Miten valtavasti tuolla internetin syvyyksissä olisikaan luettavaa ja ihmeteltävää.

Kieltämättä usein tulee sellainen olo että oma elämä on ankean tavallista ja tylsää kun vertaan sitä monen bloginkirjoittajan elämään. Tai siihen miltä se kuulostaa ja näyttää minusta ulkopuolisesta. Ja miten taidoton olen monissa asioissa. Jotkus osaa kirjoittaakin niin kauniisti, tiivistää asiat pariin lauseeseen kun itsellä on taipumus rönsyilemiseen. Aika tarkkaan tulee mietittyä mitä kuvia tänne lataa jos vaikka joku sattuisi tätä lukemaan, ettei näyttäisi ihan niin ankealta tämä minun pikku elämä kuin mitä se on. Joo, aika suurenneltua ja vähättelevää. Eihän minulla ole mikään hätänä, perusasiat on kunnossa ja onnellisestikin. Mutta joskus vaan olisi kiva osata jotain oikeasti hyvin ja tehdä jotain omaperäistä. Onneksi meidän kämpästä löytyy vähintäänkin yksi minun mielestäni upean luova ja mielikuvituksekas, aina iloinen ja uudesta innostuva, maailman fiksuin 2-vuotias (kts. kuvat).

Yksi raikkaimpia ja herkullisimpia viimeaikaisia blogilöytöjä on ruokablogi Voisilmäpeliä, jonka löysin Kemikaalicocktailin kautta, jonka löysin Villaketun kautta:) Noita reseptejä on kokeiltava! Kemikaalicocktail sen sijaan on saanut silmät aukenemaan monenkin asioiden suhteen, tänään viimeksi muovissa olevien myrkkyjen suhteen. Tällä hetkellä minulle ei-niin-ajankohtaista asiaa tämä tuttipullojen myrkkymuoviin liittyvä tietous, joka olisi ollut todellakin hyödyllistä tietoa kaksi vuotta sitten.

Seuraamistani blogien kirjoittajista on tavallaan tullut osa elämääni, vaikka ystävikseni heitä en voi kutsua. Monella tapaa tuttuja kumminkin. Olen miettinyt että tulisikohan moikattua jos joku heistä kadulla vastaan kävelisi.

Työtilanne

Hommia joita haluaisin tai pitäisi tehdä:
¤ vessan "remontti" eli maalaus + allakaappi-peilikaappisysteemin asennus (jo vihdoin tekeillä!!!)
¤ joulukortit (kun ensin keksisi millaisia)
¤ uuden tunikan lyhennys
¤ tuolien kankaan valinta, osto ja tuolien päällystys
¤ lukea kaikki miljoona lukematonta kirjaa hyllystä
¤ löytää uudet sohvatyynynpäälliset tai kangas niihin
¤ suursiivous
¤ valokuvien mapitus
ja lista voisi jatkua ja jatkua....

Tässä yksi pieni valmis. Eikä yhtään tyttömäinen.

Neulontaharrastukseen liittyen ideoita ja innostusta riittää enemmän kuin käsiä ja puikonheilutustunteja:
¤ pojalle autoneule
¤ kädenlämmittimiä eri värisinä
¤ oma liivi loppuun
¤ miehen pipon suurennus
¤ pari kaulahuivia
¤ pojalle kauluri
¤ pannumyssy
¤ joululahjahuiveja, -pipoja, -kädenlämmittimiä

Ehkä mulla kohta on aikaa näihin. Lomautus- ja irtisanomisuutiset valtaavat otsikot. Aika ahdistavaa mutta toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa.

Isille

Vaikka vietimme jo kolmatta isänpäivää, tämä oli ensimmäinen kerta kun jälkeläinen ymmärsi kyseisestä juhlapäivästä jotain. Ja jotenkin siksi se tuntui itsestäkin tärkeämmältä. Pikkupoika Pikku oli niin kovin ylpeä tekemästään tuikkulyhdystä ja kortista. Perjantaina päiväkodissa tarjottiin aamupala isille ja lapsille. Papalle ja isoisälle askarreltiin kotona sormivärein maalatut kortit.

Moni arvostelee äidin- ja isänpäivän olevan amerikkalaista turhuutta, mutta minä olen sitä mieltä että voisi sitä typerämpääkin asiaa juhlistaa. Meidän isi ainakin ansaitsee kahvinsa sänkyyn.

Kuumeisen lapsen kanssa kotona. Lastenohjelmat pyörii telkkarissa jotta potilas pysyisi makuuasennossa. Välillä tehdään palapelejä ja sitten täytyisi taas muistaa levätä.

Rannekkeista toinen on valmiina. Aloin lukemaan Siri Hustvedtin uusinta. Vajaa vuosi sitten luettu Hustvedtin ylistetty Kaikki mitä rakastin on vielä vahvasti mielessä.

Kaksi tuolia

Saimme kaksi kaunista vanhaa tuolia, alunperin miehen mummun tuolit. Ne odottavat paikkaansa ja uutta kangasta.

Aamupalalla

Piti imuroida kun mies ja poika lähtivät talvirenkaanvaihtoon. Mutta kun aamupala oli vielä syömättä, pitikin alkaa leipomaan näitä taivaallisen hyviä muffinsseja. Ohje on Anna-Leena Härkösen kirjasta Sopan syvin olemus, joka muuten on erittäin hauska ja hyvä reseptikirja. Olen ihan samaa mieltä Anna-Leenan kanssa siitä että jos ei saa kunnon aamupalaa, ei koko päivästä tule mitään. Varsinkin lauantaina ja sunnuntaina.

Apua, äkkiä imuroimaan! Koko aamu on humpsahtanut taas ties minne haahuillessa ja haaveillessa. Kohta ne tulee ja ihmettelee miten edelleen oon vielä tässä jamassa. Kahvikin vielä kesken. Mutta kun en voi sille mitään, että olen semmoinen. Hidas aamuisin.