Joka ilta noin kello 20.50 kun Tiuhti ja Viuhti on vihdoinkin saatu nukkumaan, ajattelen että huh mikä päivä. Ja taas siitä vaan selvittiin.
Illat on sellaista häsläystä meillä että kello 19-20 tuntuu että järki lähtee. Tiuhti saa iltariehumiskohtauksen ja juoksee ja hyppii päänsä hikeen supersankarina tai ritarina. Viuhti alkaa jo olla niin väsynyt että kiukuttaa, itkettää ja syliin pitää päästä.
Kerään yhdestä huoneesta pari korillista leluja, keittiöstä lattialle levitellyt kauhat ja kipot ja sillä välin makuuhuoneeseen on taas kaadettu laatikollinen pikkulegoja ja vessassa levitelty viisi rullaa paperia lattialle. Iltapuurolla Tiuhti vitkuttelee ja karkailee pöydästä, Viuhti syö puuronsa parissa minuutissa. Uhkailua ja hampaiden kiristystä on ilmassa vaikka illan haluaisi rauhoittaa että kaikki saavat mennä hyvillä mielin nukkumaan. Viuhti hihkuu innosta kun näkee hammasharjan, tutti tipahtaa suusta ja pikkuinen ottaa harjan käteensä. Tiuhti yrittää joka kerta väittää että ei tarvi käydä pissalla, ei muka ole hätä.
Lopulta kuitenkin halaillaan, pusutellaan ja luetaan iltasatu rauhassa.
"Mitä jos mää nään taas huljia unia?"
"Et sää varmaan nää, varmaan näät ihan kivoja unia. Mietitään nyt kivoja juttuja."
"Mutta mitä jos kuitenkin nään?"
"No sitten heräät ja äiti on ihan vieressä ja sitten jatketaan nukkumista ja tulee mukavia unia."
"Äiti mää tykkään susta."
Sitten valvon taas puoleen yöhön, venytän sitä omaa aikaa. Aamulla väsyttää ja vannon meneväni tänään ajoissa nukkumaan.
Ikkunoista avautuvaa maisemaa en kai ikinä kyllästy kuvaamaan. Taas oli niin upeat eri värit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti