Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Kodinhoito jää tärkeämpien asioiden alle. Olen kehittänyt itselleni paljon puuhaa, taitaa tulla joulustressi.

Kenkälaatikollinen vanhoja kuvia, niistä kokoan kuva-albumia hautajaisiin. Aivan ihana katsella otoksia mummin elämästä vuosien takaa. Tulee hyvä mieli kun näen että hän on kokenut niin paljon, elänyt paljon ennen kymmenen vuoden sairastelua. Kunpa muistaisin enemmän niistä hauskoista ajoista.

Kudon sitä ja tätä, aloitan yhtä ja jatkan toista, suunnittelen kolmatta.

Joulukalenterista puuttuu vielä 16 luukkua, ne on ommeltava tänään. Tiuhti on jo huolissaan miten kalenterin käy. Ompelen sen vaikka yötä myöten jos ei muuta.

Joulukortteihin ei mitään ideaa.

Siellä isossa mäessä

Viuhti laski mäkeä ensi kertaa yksin, puolivälistä vaan. Pulkka on kätevä väline niin kauan kun pikkutoveri päättää ettei sen kyydissä huvita enää istua. Mukavampaa on mennä vapaasti, juosta vaikka rantaan katsomaan sorsia kun äiti ottaa kuvaa. Taapero miltei katosi horisonttiin yhtä maisemaa kuvatessa. Myös ohikulkevat koirat on käytävä morjestamassa lähietäisyydeltä.

Kotimatka taittui isoveikan sylissä, niin on paitsi lämpimämpi, myös hauskempaa. On meillä pulkkaan taljakin, mutta sen asetteluun kuluu liikaa viuhdikkaan elämän arvokkaita sekunteja.

Tiuhtia jo kyllästyttää äidin ainaiset kuvaamiset. "Hei oota, yks vielä, tää ei onnistunut.....yks viä, yritän eri juttua....heeeei älkää nyt karatko...."

Kässyjä

Koska tuli marhattua käsityömessuilla tänään, olkoon päivän aiheenakin siis käsityöt. On jotain valmista. Tiuhtille pipo.

Malli: Kittyvillen virkapipo 76:llä silmukalla, läpät vähän muunneltuna

Debbie Stollerin kirjasta Stitch'n bitch Neulojan käsikirja

Lanka: Novitan 7 veljestä Raita + yksivärinen osa joku jämälanka

Puikot: 4,5 sukkapuikot

Vuoria on vielä vailla kun kutittaa "vähän, ei paljon". Taidan tehdä samanlaisen pikkuveljelle, oli niin helppo ja nopea homma. Samaa korvaläppämallia yritin virkaten Viuhtille, siitä tuli sopiva miehen päähän.

Messuilla pidin kukkaron nyörit tiukalla ja ostin vain yhden kerän lankaa sekä pienen lahjan ystävälle. Jollain toisella kukkaron nyörit olivat höllemmällä ja sain mukaani isot ja pienet lämpimät nahkakintaat sekä keskikokoisen paidan.

Pohjantähti etenee hitaasti mutta varmasti. Teksti on miellyttävämpää kuin luulin. Tykkään ihan.

Päästiin katsomaan se Napapiirin sankarit -elokuva. Se oli hauska ja sali oli täynnä!

Arki ahdistaa taas aikalailla. Tai sanotaan että kiristää tässä kämpässä itse kunkin hermoja. Mies on viulunkieli, nainen riivinrauta ja lapset jotain siltä väliltä. Onneksi on perjantai, ulkona on valkoista ja meille tulee huomenna kaksi lapsenvahtia. Mieltä lämmittää myös tapaaminen uuden tuttavuuden kanssa. Tai ei ihan uuden, täältä blogimaailmasta löydetyn. Hänellä oli ihastuttava tytär, mukava mies ja kodikas asunto.

Tuntuu että haluan nyt kirjoittaa näitä muistoja tänne. Kaikkia en, mutta tähän jotain ja loput paperille.

Mummi syntyi talvella 1923. Silloin ei kai ollut tapana järjestää ristiäisiä sen erityisemmin, joten kummiksi pyydetty pariskunta lähti reellä viemään vauvaa pappilaan tai kirkolle ristittäväksi. Lähtiessä lapsen isä opasti nimeämään tämän tyttövauvan Hilja Kaarinaksi. Kirjoitettiinkohan nimi ihan paperillekin ylös. Kun kylältä palattiin kasteen jälkeen takaisin, vauvan nimi oli Hilja Siiri Kaarina, rekeä vetäneen Siiri-hevosen mukaan. Lapsen vanhemmat olivat tähän tyytyväisiä. Näin ensimmäisen rekimatkan hevonen seurasi mummin elämässä mukana.

Mummin nimi ei ollut Hilja, muutin sen tässä. Mutta hevoselta hän nimensä sai.

Muisto

Mummin lempiaiheita oli vanhojen aikojen muistelu. Eri tarinoita on minullakin mielessä niin monta että niistä voisi kirjoittaa kirjan.

Varhaisin lapsuusmuisto mummilla liittyi jouluun. He olivat olleet joulukirkossa, hän itse kirkossa ihan ensimmäistä kertaa. Joulukuusi oli ollut niin kaunis ja suuri, että mummi näki vanhanakin silmissään sen hienon kuusen elävine kynttilöineen ja koristeineen. Isältään (taatalta) mummi oli kysynyt "koska se näytelmä alkaa?" ennen papin tuloa. Taata oli antanut pennin laitettavaksi kolehtipussiin. Aikuisena mummi oli kysynyt isältään minkä ikäinen hän tuolloin oli ollut. Kaksi- tai kolmevuotias. Siis vuonna 1926.

Tänä aamuna mummi nukkui pois 87-vuotiaana. On helpottavaa että lähtö oli rauhallinen.

On vaikeaa hyväksyä ja uskoa että joku joka on ollut, ei enää ole. Jäljellä pelkät muistot.

Hinku elokuviin. Haluaisin nähdä ainakin Julia Robertsin uusimman (mies ei niinkään innostu) ja Napapiirin sankarit.

Vuokraamoonhan sitä jälleen kerran suunnattiin viimeksi kun elokuviinlähtö ei olekaan ihan yksinkertaista noiden naperoiden takia. Siellä ei ollut oikein mitään kiinnostavaa, napattiin kuitenkin mukaan Eräs joulutarina, joka puitteiltaan vaikutti lupaavalta. Loistavia näyttelijöitä ja herkullinen juoni. Vaan nukahdin 1,5 tunnin päästä, kun elokuvaa oli vielä tunti (!) jäljellä. Filmi oli yhtä jankutusta ja jauhamista samoista aiheista, yhden perheen traumojen ja ongelmien vatvomista. Hukkaan meni upeat Catherine Deneuve ja Mathieu Amalric.

Pari viikkoa sitten katsottu Miesten vuoro sen sijaan oli täydellisesti leikattu ja sitä olisin katsonut vielä tunnin lisääkin. Mies kritisoi vähän sitä ettei yhtäkään hilpeätä perussaunaporukkaa esitelty.

Mielelläni lähtisin elokuviin katsomaan vaikka lastenfilmiä, kun aikuisten kesken sinne on niin hankala mennä. Hyvin harvoin kuitenkaan teattereissa esitetään mitään 4-vuotiaille sopivaa, nyt esimerkiksi ei mene mitään sen ikäisille. Meidän Tiuhti on kaiken lisäksi niin herkkä että leffa ei saa olla yhtään hurja kun ollaan siellä jännässä pimeydessä. Ei siis tulisi mieleenkään mennä katsomaan esimerkiksi Toy Story 3:sta vaikka olen kuullut joidenkin salakuljettaneen noinkin pieniä sitä katsomaan.

Meillä on digiboksille tallennettuna satoja elokuvia, mitään en niistä halua katsoa. Tai yhden katson, kun jaksan. Sen Pariisin varpusen.

******************************************************************************

Joululahjalistoja ynnä muita listoja olen kirjoitellut. Tuskinpa saan kaikkea tuota puikoilla aikaiseksi. Mutta kummipojan lahjatoive Harry Potter -huivi on pakollinen, mistähän löytäisi sopivat sävyt lankoihin??

Hyviä mustikkamuffinsseja kokeiltiin Tiuhtin nimpparin kunniaksi. Nimipäiväsankari sai kirppikseltä löydetyn lääkärilaukun ja oli onnessaan. Minulla kuulemma sydän junkuttaa ja verenpaine on paha.

Kellosokea

Dysleksia eli lukihäiriö ei tee ihmisestä tyhmempää kuin muut. Naapurimaan kruununprinsessakin on myöntänyt olevansa sanasokea. Se on ihan hyväksyttyä nykypäivänä. Onkohan olemassa diagnoosia sellaiselle ihmiselle joka osaa jo kellon mutta on viisarisokea? Viisarisokeaa ihmistä pidetään piittaamattomana ja epäkohteliaana.

Minä ihan oikeasti yritän olla ajoissa. Onnistumatta. Eilenkin tein lähtöä valokuvauskurssille ajoissa, jo varttia vaille aloin pukea vaatetta päälle kun kurssi alkaa puolelta kaupungissa. Mutta sitten jäin etsimään pipoa, lämpimiä hanskoja, avaimia ja kaikkea luvattoman pitkäksi aikaa. Olin päättänyt yllättää kyytiläiseni kerrankin positiivisesti jottei hän joutuisi ulkona hytisten odottamaan minua pitkään. No toisin kävi. Myöhästyin ja lisäksi myöhästytin sen toisenkin ihmisen.

Miehellä menee jatkuvasti tähän häiriööni hermot. Olen toisaalta sitäkin mieltä että ei ole mitään mieltä mennä vaikka bussipysäkille turhaan seisomaan, mieluummin saavun juosten juuri silloin kuin bussikin. Asemilla, pysäkeillä ja muilla seisoskelu on hukkaan heitettyä aikaa. Kerran olen melkein jätättänyt koko perheemme lentokoneesta kun lähdin vielä hakemaan juotavaa.

Tietysti kanssaihmiset ovat ymmärtäväisiä, olenhan kahden pienen lapsen äiti. Eivät suutu ainakaan päällisin puolin. Mutta minua vaivaa että olen "se myöhästelijä".

Ei lapsiakaan voi täysin syyttää, olin myöhässä ennen lapsiakin. Myöhästely vaan on pahentunut entisestään sillä mihin tahansa lähtiessä nuorimmainen kaipaa yhtäkkistä vaipanvaihtoa ja isompi rissaa pukemisessa. Kelloa oikein lukeva ihminen ennakoisi ja alkaisi tekemään lähtöä jo 15 minuuttia aikaisemmin.

Kun mieheni kysyy mitä jäit tekemään kun kello on taas niin paljon, en osaa vastata. En tehnyt mitään ylimääräistä. Vai jäinköhän tuijottelemaan johonkin joksikin aikaa? Pussailin lasta kun piti jo mennä ja vaihdoinkin toiset housut? Harjasin hampaat vielä ennen lähtöä.

Ensilumi

Tänä aamuna oli valkeaa. Viuhti nukkui harvinaisen pitkään, mikä tarkoittaa sitä että kiire tuli. Kerho alkaa yhdeksältä.

Kurkku tuntuu paljon paremmalta kuin edellisaamuna. Päätä ei enää särje. Vedin edellispäivän echinaforcea, möllereitä, hunajaa, teetä, inkivääriä ja sitruunaa.

En millään malttanut herättää pientä kun joutui huutamaan maitopullon perään täysin keuhkoin aamuyöstä. Turhaa huudatusta sekin kun ratkesin taas antamaan periksi. Kaveri heräsi vihdoin kahdeksalta ja kakkasi tietysti heti. Puuro oli jo valmiina mutta ei ollut aikaa syödä, iskin vauvalle banaanin käteen kun puin isompaa haalariin.

Auto oli paksussa jäässä ja lumessa. Tiuhti innoissaan tietysti, olisi halunnut harjata, ja Viuhti ihmetellen osoitteli lunta TÄ-TÄ-TÄ.

On niin valoisaa että jaksaisin vaikka mitä.

Metsäreissu

Lähdin metsään aamukahdeksalta lauantaina. Mukana kaksi keski-ikäistä naista, ajokoira Helvi (nimi muutettu), mäyräkoirapentu Liisi (nimi muutettu), pyssy nimeltä Otso, paljon eväitä ja vaatetta ja tyhjät korit.

Juuri sopivasti oli vaatetta kun alaosassa oli pitkät kalsarit, villahousut, tuulihousut ja kevyttoppahousut vielä päällä. Yläosastossa aluspaita, fleece, paksuin villapaita ja vedenpitävä takki. Varpaat palelsi saappaissa vaikka oli kahdet villasukat.

Menomatkalla pyrytti lunta.

Kuskimme hermostui aika lailla kun emme päässeet sinne mihin oli tarkoitus, sinne missä sieniä on mattona. Punaliiviset miehet olivat ehtineet ennen meitä. Emme jääneet hirvestäjien ampumalinjalle sieneen. Löysimme toisen paikan missä Helville kuulemma ei ollut tarpeeksi juoksutilaa (se juoksi metsässä koko päivän) mutta siihen oli tyydyttävä. Välillä kokeiltiin radiolaitteella missä Helvi menee. Ei ollut jäniksiä. Ei pyssyä kai ollut tarkoitus käyttääkään.

Laitettiin notski, naurettiin ja syötiin eväitä.

Kotimatkalla poikettiin metsästysmajalla, jonka naapurissa asuvat 82- ja 91-vuotiaat sisarukset, joiden ohi ei saa ajaa pysähtymättä. Ei tullut kuuloonkaan lähteä jatkamaan matkaa ilman kahvituksia. Join murukahvia vieraan mummon suuressa pirtissä. Söin bostonkakkua.

Kotiin tulin neljän jälkeen, kori täynnä suppilovahveroita. Marraskuussa.

Teeinventaari

Juon teetä aamuisin (kahvikupin jälkeen) sekä iltaisin. Joskus siinä välissäkin. Pääasiassa vihreää ja valkoista teetä sekä rooibosta joka ei varsinaisesti ole teetä. En yhtään muista koska aloin tykkäämään vihreästä teestä, olisiko ollut joskus reilut viisi vuotta sitten. Mulla on vähän pakkomielle ostaa uusia teelaatuja ennenkuin edelliset on juotu loppuun. Siksikin on hyvä joskus vähän kaivella teehyllyä, nytkin löysin sieltä nyssyköitä joita en muistanut. Onneksi tee säilyy pitkään.

Teet kaapissani tällä hetkellä:

1. rivi (ylin)

¤ Omenalla maustettu rooibos. En muista merkkiä. Maistuu vähän liikaa omenalta ja liikoja omenanpalasia täytyy nyppiä pois ennen hauduttamista.

¤ Nordqvistin Valkoinen Lohikäärme. Mausteina omena, päärynä ja grenadiini. Ihan hyvää.

¤ Clipperin valkoinen tee mausteena vadelma. Suosikki Clippereistä, en tosin ole kaikkia maistanut.

¤ Clipperin vihreä tee mausteena ginkgo. En tykkää, liian voimakas maku.

2. rivi

¤ Reilun kaupan Jasmiini vihreä tee. Pitäisi vähentää stressiä, rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä. Ihan ok vaikka en oikein pidä jasmiinin mausta.

¤ Forsman Tean Mate Kuuma tanssi -niminen matéhauduke (lasipurkissa). Mausteena mango, ananas, papaya, kvitteni ja kukkien terälehtiä. Maté ei ole varsinaisesti teetä, se on yerba maté -nimisen puun lehtiä, suosittu Etelä-Amerikassa myös kylmänä. Sisältää runsaasti kofeiinia ja on erittäin terveellinen ja piristävä juoma. Pussissa kehutaan tämän olevan hyvää mm. "juhlinnan jälkeen":D Kestosuosikkini, voisin juoda vaikka miten paljon! Aika makea.

¤ Akbar. Äidin Venäjältä tuoma tuliaistee, vielä avaamaton vihreä piparminttutee.

¤ Forsman Tean Laihduttajan Paras Ystävä yrttitee. Vähän naurattaa kun tätä olen ostanut, en siis laihdutusmielessä vaan varmaan kun pussi lupaa "poistaa voimattomuutta". On jäänyt aika lailla juomatta, muistuttaa marjamehua.

¤ Forsman Tean luomu&reilukauppa rooibos, musteena veriappelsiini. Herkullista!

3. rivi

¤ Tonttumuorin joulutee. Lahjaksi saatu. Mustaa teetä on hyvä olla kaapissa teetä juovien vieraiden varalta joiden mielestä vihreää tee "maistuu saunavihdalta". Tässä mausteena kardemummaa ja on kuulemma ihan hyvää.

¤ Forsman Tean Valkoinen Helmi (lasipurkissa). Mausteena muistaakseni vanilja. Ihania palleroita laitetaan kuppiin n. 5-6 ja ne aukeavat vedessä. Yksi suosikeistani, juon melkein joka aamu.

¤ Nordqvistin Afrikka Rooibos -pussilajitelma. 4 eri makua: metsämarja, appelsiini, mansikka-kerma sekä kermakaramelli. Kermakaramellit eli keltaiset pussit juon aina ensin vaikka kuulostaakin aika hullulta maustaa tee karamellilla. Ostaisin kermakaramellimakua pelkästään jos sitä myytäisiin yksinään. Tuoksukin on huumaava. Nyt on kahden paketin muut maut vielä juomatta. Näitä pusseja kannoin hoitolaukussa aina kyläpaikoissa mukana imetysaikaan kun vauvan vatsa ei kestänyt äidin kahvittelua eikä edes mustaa teetä. Rooiboshan on täysin kofeiinitonta ja siksi hyvää iltaisin.

¤ Forsman Tean Yunnan Pu-Erh. Wikipedian mukaan erittäin arvokasta, kallistuu vanhetessaan, ja kiinalaiset kutsuvat tätä mustaksi teeksi ja pitävät terveellisempänä kuin vihreää teetä. Aika kitkerää minusta.

¤ Forsman Tean Keisarin Malja vihreä tee. Mausteena appelsiini, ananas ja kukkien terälehdet. Oikein hyvän makuista.

Puuttuu kuvasta vielä yksi jonka löysin myöhemmin kaapista

¤ Hari Tean New Sensation yrttihauduke. Makuina hibiscus (kiinanruusu?) ja minttu. Pussit ovat oikein kangasta, tätä juodessa tulee aika hieno olo. Ostettu Stockalta. Maku on aika mehumainen, väri kaunis punainen. Pakkaus lupaa muistoja nuoruudesta!

Välineistöä:

vedenkeitin, erilaisia siivilöitä (lintassa lasten leikkien jäljiltä), kestosuodatin (tarpeen hienojakoiselle matélle ja rooibokselle jotka tulevat tavallisen sihdin läpi), hunajaa, muki, lusikka, lautanen käytetylle pussille sekä joskus harvoin pannu, jos jaksan nähdä vaivaa ja tehdä teeni siihen.

Idean tähän postaukseen sain Jonnan eilisestä kirjoituksesta. Toivottavasti joku muukin teenjuoja lukee tämän, jos nyt jaksaa näin pitkän lukea. Aika harva ystäväni tai sukulaiseni juo muuta kuin kahvia, tai tee on sitten mustaa. Sinänsä siis oli hauska lukea jonkun muunkin teemieltymyksistä tuolla Jonnan luona.

PS Kuvat ovat ylivalottuneita. Uusi termi valokuvauskurssilta.