Kellosokea

Dysleksia eli lukihäiriö ei tee ihmisestä tyhmempää kuin muut. Naapurimaan kruununprinsessakin on myöntänyt olevansa sanasokea. Se on ihan hyväksyttyä nykypäivänä. Onkohan olemassa diagnoosia sellaiselle ihmiselle joka osaa jo kellon mutta on viisarisokea? Viisarisokeaa ihmistä pidetään piittaamattomana ja epäkohteliaana.

Minä ihan oikeasti yritän olla ajoissa. Onnistumatta. Eilenkin tein lähtöä valokuvauskurssille ajoissa, jo varttia vaille aloin pukea vaatetta päälle kun kurssi alkaa puolelta kaupungissa. Mutta sitten jäin etsimään pipoa, lämpimiä hanskoja, avaimia ja kaikkea luvattoman pitkäksi aikaa. Olin päättänyt yllättää kyytiläiseni kerrankin positiivisesti jottei hän joutuisi ulkona hytisten odottamaan minua pitkään. No toisin kävi. Myöhästyin ja lisäksi myöhästytin sen toisenkin ihmisen.

Miehellä menee jatkuvasti tähän häiriööni hermot. Olen toisaalta sitäkin mieltä että ei ole mitään mieltä mennä vaikka bussipysäkille turhaan seisomaan, mieluummin saavun juosten juuri silloin kuin bussikin. Asemilla, pysäkeillä ja muilla seisoskelu on hukkaan heitettyä aikaa. Kerran olen melkein jätättänyt koko perheemme lentokoneesta kun lähdin vielä hakemaan juotavaa.

Tietysti kanssaihmiset ovat ymmärtäväisiä, olenhan kahden pienen lapsen äiti. Eivät suutu ainakaan päällisin puolin. Mutta minua vaivaa että olen "se myöhästelijä".

Ei lapsiakaan voi täysin syyttää, olin myöhässä ennen lapsiakin. Myöhästely vaan on pahentunut entisestään sillä mihin tahansa lähtiessä nuorimmainen kaipaa yhtäkkistä vaipanvaihtoa ja isompi rissaa pukemisessa. Kelloa oikein lukeva ihminen ennakoisi ja alkaisi tekemään lähtöä jo 15 minuuttia aikaisemmin.

Kun mieheni kysyy mitä jäit tekemään kun kello on taas niin paljon, en osaa vastata. En tehnyt mitään ylimääräistä. Vai jäinköhän tuijottelemaan johonkin joksikin aikaa? Pussailin lasta kun piti jo mennä ja vaihdoinkin toiset housut? Harjasin hampaat vielä ennen lähtöä.