Tiuhdikasta elämää

Viuhti on jo 1-vuotias! Mää oon neljä, kohta viis. Se on toinen käsi. Kun tulee toisetkin sormet, sitten on kymmenen.

Uimahalliin menisin joka päivä, aamupalaksi olisi jäätelöä, päiväruoaksi maksalaatikkoa ja tiakokonetta saisi katsoa aina kun haluaa jos äiti ja isi ei määräis. Joskus aamuisin saan katsoa tiakokoneelta Neppajymytehtävän, se on siellä Pikku Kakkosen sivuilla. Osaan jo aika hyvin käyttää tiakokonetta, neuvoin lääkäriäkin että paina siitä äksästä kun se yritti poistaa jotain.

Oon ollut vähän kipee viime aikoina. Se oli kuulemma joku keuhkokuume. Mulla on jo ihan terve olo, mutta äiti ja isi vaan sanoo etten sais juosta ja pomppia ettei ala yskittään. Mutta kun en osaa kävellä. Onneksi sain uutta yskänlääkettä, se maistuu appelsiinille. Se edellinen oli tosi pahaa ja pidin nenästä kiinni kun äiti antoi sitä. Musta otettiin verikoe käsivarresta ja toisena päivänä sormenpäästä, se toinen kerta ei tuntunut ollenkaan. Sitten otettiin semmosella röntgenillä kuvakin, piti seistä leuka ylhäällä ja kädet levällään. Tänäkin aamuna luulin että mennäänkö taas lääkäriin.

Kivointa on leikkiä taisteluja ja ritarileikkejä pikkulegoilla. Leikin niillä makuuhuoneessa äidin ja isin sängyllä ettei Viuhti sais legoja suuhunsa. Tai sitten leikin taisteluja ja ritaria oikeella puumiekalla. Essu on mun viitta ja pukilta sain uuden kypärän kun vanha meni rikki. Leijonanhännän kiedon vyöksi. Ei se oo oikean leijonan, vaan isoäidin ompelema. Isoista legoista oon rakentanut supertulipyssyjä joilla vois räjäyttää koko maailman!

Melkein aina haluaisin pelata, paras peli on lapurinttipeli jonka sain joululahjaksi, siinä tehdään reittejä ja etsitään aarteita. Suolapalalla (=suoralla palalla) saa parhaiten reittejä. Pelaaminen ei onnistu jos Viuhti on hereillä, se tulee aina sotkeen pelin.

Sitten voi lukea Aku Ankka -kansioita, mulla on niitä kolme ja isoäiti toi kaksi muutakin lainaan kun olin kipeä. Ärsyttävää on kun on lukemassa Aku Ankkoja niin joku käskee pukemaan vaikka olisi hyvä tarina kesken. Kirjoista Tatut ja Patut on parhaita. Mulla on melkein ne kaikki ja sen uuden supersankarikirjan kirjastontäti varasi meille. Äidille tuli siitä sähköviesti (=tekstiviesti) kun sen oli joku toinen palauttanut.

Viuhti on ihan hassu kun se joskus yrittää purra tai komennella mua. Sanon sille joskus: ai, ai, tui, tui. Viuhti ei osaa vielä puhua mutta välillä kerron äidille mitä se tarkoittaa. Kerhossa kivoin kaveri on Rasmus. Ja Eetu, koska se ei oo niin riehukas.

Imurointi on kivaa kun näkee kun pölypallot menee putkeen. Autan kyllä muutenkin, laitan pyykkikoneesta sukkia pikkutelineeseen ja osaan viedä roskapussin ulkona harmaaseen pönttöön. Kun äiti pukee Viuhtia, saan mennä ulos odottaan. Laitan harjan rapun oven väliin jos vaikka tarviskin mennä takaisin sisälle.

Haluaisin että isi lukis iltasadun joka ilta mutta äiti ja isi vuorottelee. Öisin en halua olla omassa huoneessa yksin, pimeässä kaikki näyttää erilaiselta. Esimerkiksi kukka ikkunan edessä näyttää ihan hämähäkiltä. Joskus tulee hurjia unia, joskus kivoja huvipuistounia ja joskus vaan tyhjiä unia.