Pojat viihtyvät uudessa huoneessaan. Tiuhtin mukaan sen on kuin "taikaelämästä". Ihana esikoiseni kiitteli meitä vanhempia moneen kertaan nähtyään uuden huoneen, vaikka ei se juuri poikkea edellisestä kuin neliömäärältään. Lastenhuoneen tupareita vietettiin mehuin ja pannukakuin. 

Me isot ollaankin sitten ekan kerran kahteen vuoteen molemmat omassa sängyssämme, ilman lapsia. Nukkumisjärjestelyt meillä on olleet erikoiset. Aihe josta olen aikonut täällä kirjoittaa monet kerrat yliväsyneenä, kyllästyneenä, jaksamatta. Aihe joka taitaisi olla loppumaton. Katsotaan toimiiko uusi järjestely, en ihan tuulettelisi hyvien öiden johdosta vielä vaikka eka yö sujuikin. Onko isolleveljelle lohtua yön pimeinä hetkinä pikkuveljen läsnäolosta ja miten paljon pienempi heräilee?

Tiuhti on taas luovan tauon jälkeen jatkanut kirjailijauraansa. Kesällä aloitettuun Supersankari-Tiuhti -kirjasarjaan odotetaan neljättä osaa julkaistavaksi ihan näinä päivinä. Kolmas osa jäi niin jännittävään kohtaan lumilapiovarasmysteereineen että lukijat ovat malttamattomina odottaneet jatko-osaa. Puuvärejä sen kuin teroittelemaan!